Janne Virtanen on 30-vuotias lääkäri, jolla on lahjoittamiselleen suunnitelma. Hän haluaa tukea lähellä toimivia yhteisöjä, yhdistyksiä ja projekteja, jotka ovat vastuullisia ja rakentavat jotain pysyvää. Vuosittain hän lahjoittaa 1–2 prosenttia tuloistaan tällaisiin kohteisiin.
– Olen kotoisin aika köyhistä oloista. Kasvoin viisilapsisessa yksinhuoltajaperheessä, ja kaikesta oli pulaa. Nyt minulla on enemmän kuin tarpeeksi. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja minulla on mahdollisuus auttaa, Janne Virtanen sanoo.
Helsingin yliopistolle hän teki lahjoituksen, koska hän halusi tukea tiedettä ja erityisesti nuoria tutkijoita.
Virtanen on itsekin parhaillaan erikoistumassa anestesiologiaan ja tehohoitoon Helsingin yliopistosta. Hänen kokemuksensa mukaan nuorten tutkijoiden voi olla hankala saada esimerkiksi apurahoja, ennen kuin ura on kunnolla käynnistynyt.
– Moni nuori tutkija tekee tutkimustaan käytännössä töiden päälle omalla vapaa-ajallaan.
”Se, että voi auttaa ihmisiä, on hyvä tunne”
Helsingissä syntynyt ja Vihdissä kasvanut Janne Virtanen valmistui lääkäriksi Tarton yliopistosta 2012. Sinne hän päätyi opiskeltuaan ensin lukion jälkeen puolitoista vuotta bioanalytiikkaa Metropolia ammattikorkeakoulussa.
– Törmäsin siellä labratöissäni kollegaan, joka opiskeli Tartossa. Hän kertoi, että siellä on hyvä opiskella.
Virtanen pääsi sisään ensihakemalla ja valmistui 2018. Sitä ennen hän suoritti vuoden mittaisen harjoittelujakson sairaaloissa ja terveysasemilla eri puolilla Suomea: Savonlinnassa, Kajaanissa ja Lahdessa.
Parhaillaan hän työskentelee Turun yliopistollisen keskussairaalan päivystyspolilla.
Lääkärin työssä parasta Virtasesta on, että pystyy auttamaan toisia ihmisiä.
– Se on hyvä tunne. Pidän myös ongelman ratkaisusta, siitä että olen ratkaissut jonkin asian, ja ihminen hyötyy siitä.
Myös hyvät työkaverit ovat tärkeitä. Erityisesti koronapandemian aikaan työyhteisöstä on ollut Virtasen mukaan suuri apu jaksamisessa, kun käytännön työ ja potilaiden kohtalot ovat olleet kuormittavia.
– Hoitajat varsinkin ovat olleet tosi kovilla.
Ammatillisesti korona-aika on ollut Virtasesta myös ainutlaatuista. Se on opettanut esimerkiksi organisoinnista, siitä miten erilaisia toimintoja järjestellään ja priorisoidaan.
”Tutkimuksen avulla voimme luoda uutta”
Helsingin yliopistolle lahjoituksen tekeminen oli Virtasen mukaan helppoa, mikä osaltaan vaikutti siihen, että juuri se valikoitui tieteen tukemisen kohteeksi.
– Oli valmis sivu ja valmiit kaavakkeet. Helppous on tärkeää lahjoittamisessa.
Koulutukseen ja tieteeseen satsaamista Virtanen pitää välttämättömänä. Molemmat ovat avainasemassa siinä, miten pärjäämme yhteiskuntana tulevaisuudessa.
– Tutkimuksen avulla voimme luoda uutta.
Siitä, mihin kaikkeen mistäkin tutkimuksesta voi löytyä apua, on mahdotonta tietää heti. Todellinen hyöty ja merkitys voivat paljastua esimerkiksi vasta kun tilanteet ja tieto kehittyvät tulevaisuudessa.
– Siksi on tärkeä tukea myös tutkimusta, josta ei suoraan keksi, mitä hyötyä siitä voisi olla tai mitä se voisi hyödyttää.
Lääkärin ammatti on jatkuvaa oppimista
Virtaselle lääkärin ammatti on osa identiteettiä.
– Määrittelen itseni sen kautta, että olen lääkäri 24/7. Parantajan roolini on irtilähtemätön osa minua.
Mahdollisia korkeakouluopintoja parhaillaan miettiviä nuoria Virtanen kannustaa kokeilemaan rohkeasti.
– Antaa palaa! Mutta myöhemminkin ehtii, jos tarvitsee lukion ja opintojen välissä vuoden tai pari. Etenkin lääkärin ammattiin tuo hirveästi lisää, jos on kokemusta jostain muusta ennen opintoja. Kaikesta koulutuksesta on aina joka tapauksessa hyötyä, vaikka päätyisi vaihtamaan alaakin.
Lääkärin työ kuuluu muutenkin niihin ammatteihin, joissa tieto ja taito karttuvat ja osaaminen kirkastuu vasta vuosien kuluessa.
– Sanoisin nuorille lääkäriopiskelijoille saman kuin eräs vanhempi lääkärikollega sanoi minulle aikoinaan: kannattaa ymmärtää, että on vasta pitkän matkan alussa, eikä tule koskaan pääsemään perille, Virtanen sanoo.
– Se matka on tosi pitkä, mutta siitä kannattaa nauttia.