”Merta ei voi tutkia vain laivoista tai satelliiteista käsin”

Helsingin yliopiston Tvärminnen asemalla toimii tutkimussukellusakatemia, joka kouluttaa tutkimussukeltajia esimerkiksi nyt sulavien polaarialueiden tutkijoiksi. Tutkimussukellusakatemia sai Weisell-säätiöltä kesäkuussa suuren lahjoituksen toimintansa kehittämiseen ja uusien koulutusten järjestämiseen.

Merta ei voi tutkia vain merenpinnan yllä, toteaa Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkimuskoordinaattori Joanna Norkko

Vesistöihin tutkimusaluksista laskettavilla noutimilla saa toki otettua näytteitä esimerkiksi meristä. Mutta merentutkimus, jota Tvärminnessä myös tehdään, edellyttää lisäksi tutkimussukelluksia.

Tutkimussukellus tarkoittaa sitä, että koulutettu sukeltaja lähtee sukeltamalla keräämään näytteitä pinnan alapuolelta, kartoittamaan merenpohjan eliöstöä tai vaikkapa asentamaan merenpohjaan mittalaitteita, joita tutkijat sitten seuraavat.

– Tutkimussukellukset ovat täysin välttämätön tutkimusmenetelmä meille merentutkijoille, sillä kaikkea ei yksinkertaisesti voi tutkia laivoista lasketuilla noutimilla tai merialueita kartoittavilla satelliiteilla, Norkko sanoo.

Helsingin yliopisto perusti Hangossa toimivaan Tvärminneen tutkimussukelluksen koulutukseen keskittyvän akatemian lahjoitusvaroin vuonna 2021. Finnish Scientific Diving Academyn (FSDA) perustamiseen antoi lahjoituksen muiden muassa Weisell-säätiö.

Tvärminnen tutkimussukellusakatemian koulutuskokonaisuutta on koko kolmen vuoden toiminnan ajan koordinoinut Edd Stockdale

Tutkimussukellus on tarkkaa työtä

Kesäkuussa Weisell-säätiö myönsi tutkimussukellusakatemian toiminnan kehittämiseen uuden, 80 000 euron suuruisen lahjoituksen. 

– Uusi lahjoitus on toiminnallemme elinehto. Sen turvin pystymme kehittämään tutkimussukellusakatemian toimintaa edelleen, Edd Stockdale sanoo.

Tutkimusnäytteiden kerääminen sukeltamalla vaatii näytteenottajalta erityistä tarkkuutta ja esimerkiksi vankkaa tasapainon hallintaa, Stockdale kertoo. 

– Jos ei ole hyvin koulutettu tutkimussukeltaja, ei myöskään ota hyviä näytteitä. Esimerkiksi meren pohjasta otettu sedimenttinäyte saattaa sotkeentua, jos sukeltajan tasapaino pettää, eikä näyte anna silloin oikeita lukuja, Norkko puolestaan kertoo.

Weisell-säätiön hallituksen puheenjohtaja Mikko Voipio toteaa, että tutkimussukellusakatemian tukemisessa yhdistyy kolme säätiön toiminnalle tärkeätä arvoa: koulutuksen, tutkimuksen ja luonnon, erityisesti merialueiden, hyvinvoinnin edistäminen.

– Meille tärkeätä on myös merellisen kulttuuriperinnön säilyttäminen. Tutkimussukellustoiminnan kehittämiselle on ollut selvä kysyntä, ja siksi akatemia perustettiin. Sen toiminta on Euroopankin tasolla saanut hyvin arvostusta lyhyessä ajassa, Mikko Voipio sanoo.

Kylmien vesien sukeltajia koulutetaan

Tvärminnen tutkimussukellusakatemiassa koulutetaan sekä suomalaisia että kansainvälisiä tutkijoita tutkimussukellusten suorittamiseen. 

Akatemian tavoitteena on profiloitua erityisesti kylmien vesien osaajaksi ja Suomessa siihen on luonnollisesti hyvät puitteet.

Ihmisen toiminta vaikuttaa polaarialueisiin voimakkaasti, ja esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä ne sulavat nyt nopeasti. 

– On todella tärkeätä pystyä seuraamaan, mitä ekosysteemeissä tapahtuu maalla, avovedessä ja meren pohjassa. Alalla on aika lailla huutava pula tutkimussukeltajista, jotka osaavat sukeltaa jään alla ja tehdä tutkimustyötä muutenkin äärimmäisissä olosuhteissa, Joanna Norkko sanoo.

Kuluvan vuoden maaliskuussa Tvärminnen tutkimussukellusakatemia järjesti ensimmäisen polaarisukelluksen kurssin Kilpisjärvellä, jossa sijaitsee yksi Helsingin yliopiston kolmesta biologisesta tutkimusasemasta. 

Seuraava polaarisukelluksen kurssi pidetään ensi maaliskuussa. 

Tvärminnen asemalla tehdään runsaasti tutkimusta esimerkiksi Itämeren rannikkoalueiden biodiversiteetistä ja miten se kytkeytyy ilmastonmuutokseen. Asemalla työskentelee ympärivuotisesti noin 20 tutkijaa, joista tällä hetkellä kymmenen sukeltavat. 

Yksi ajankohtainen teema merentutkimuksessa ovat valtamerien ja myös Itämeren pohjissa makaavat hylyt, joista valuu tai saattaa valua öljyä meriin. Tällaisia ovat esimerkiksi toisen maailmansodan aikaisten sotalaivojen hylyt. 

– On tärkeä ja kiire kartoittaa, kuinka paljon niitä on, ja missä kunnossa hylyt ja ympäröivät alueet ovat, jotta voidaan kehittää ratkaisuja siihen, miten öljy voitaisiin saada niistä pois. Pystymme siis olemaan mukana myös tällaisissa hankkeissa ja kouluttamaan niihin sukeltajia, Edd Stockdale sanoo.