Kun helsinkiläisen Soili Holttisen molemmat vanhemmat menehtyivät lyhyen ajan sisällä kolmisen vuotta sitten, hän sai pienen perinnön. Sillä hän halusi tehdä jotain hyvää.
– Isän kuoleman jälkeen minulle selvisi, että hän oli lahjoittanut säännöllisesti, muun muassa Unicefille, joten halusin perinnön myötä jatkaa hänen lahjoitustyötään, Holttinen sanoo.
Holttinen päätti ryhtyä Helsingin yliopiston kuukausilahjoittajaksi.
– Olin kuullut monelta taholta, että säännölliset lahjoitukset ovat tärkeitä tutkijoiden työn jatkuvuuden turvaamiseksi.
Helsingin yliopisto valikoitui henkilökohtaisten siteiden kautta. Se oli kotikaupungin yliopisto ja tuntui siksi läheiseltä. Ennen kaikkea se oli kuitenkin tullut tutuksi omien lasten kautta. Molemmat tyttäret ovat opiskelleet Helsingin yliopistossa ja ovat nykyisin myös siellä töissä.
– Ennen omia lapsiani, perheessäni ei ole kukaan ollut opiskellut yliopistossa tai ollut yliopistomaailmassa mukana. On ollut todella mielenkiintoista päästä kurkistamaan yliopistoelämään lasteni kautta.
Kuukausilahjoituksen kohteeksi Holttinen valitsi Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutin, HELSUSin. Sen tutkijat selvittävät, miten rakentaa sekä luonnon että ihmisen kannalta kestävää yhteiskuntaa. Instituutin monitieteisen tutkimuksen piiriin kuuluvat esimerkiksi ilmastonmuutos, kiertotalous ja luonnonvarojen kestävä käyttö.
– Ilmastonmuutos ja luontokato ovat tällä hetkellä ne kaikkein ensiarvoisimmat asiat, joihin toivoisin löytyvän ratkaisuja. Ja haluan uskoa siihen, että niitä löytyy.
”Me ihmiset emme tule toimeen ilman luontoa”
Holttisen perheessä on oltu aina kiinnostuneita luonnosta. Äidin siirtolapuutarha oli koko perheelle tärkeä paikka, myös Holttisen omille lapsille. Lapsuudessa kotona katsottiin yhdessä luonto-ohjelmia, kuten Jacques Cousteaun merisarjoja.
– Vieläkin muistan, mikä ihmetys niistä luonto-ohjelmista tuli, että miten hirmuisen monimuotoista ja tarkoituksenmukaista kaikki toiminta luonnossa on.
Nykyisin Holttinen viihtyy luonnossa kävelyillä, joita hän tekee kotikaupunginosansa Herttoniemen ympäristössä ja lähellä Roihuvuoressa, Tammisalossa ja Laajasalossa.
– Luonto rauhoittaa sekä parantaa mieltä ja oloa. Uskon, että luonto on sellainen, mitä me ihmiset kerta kaikkiaan tarvitsemme. Emme tule toimeen ilman luontoa, vaikka luonto kyllä pärjää ilman meitä.
Eikä luonnon edes tarvitse sijaita jossain kaukana.
– Juuri nauroin tyttärelle, että kotini tärkein sisustuselementti ovat ikkunoideni takana heiluvat koivut.
Tutkimus on ainoa keino löytää uusia keinoja tehdä asioita paremmin
Soili Holttinen lahjoittaa Helsingin yliopiston kestävyystieteen tutkimukseen joka kuukausi 30 euroa.
– Toivon, että se on yhtenä pienenä purona suuressa virrassa mahdollistamassa tutkimuksia ja tieteen tekemistä.
Holttista harmittaa, että tutkimustyöhön annetut varat ovat koko ajan pienenemässä. Hän ajattelee, että vain tutkimuksen avulla voidaan löytää uusia keinoja tehdä asioita paremmin, esimerkiksi ympäristön kannalta.
– Tutkimalla asioita, saamme tietää enemmän, ja sen tiedon kautta sitten pystymme muuttamaan asioita.
Kuukausilahjoittamisen etuna on Holttisen mukaan helppous.
– Maailmassa on niin paljon asioita, joihin tarvittaisiin tukea, ja joita itsekin haluaisi tukea, mutta kaikkeen ei vain pysty. On helppoa, kun on valinnut sen itselle tärkeän kohteen. Summa menee tililtä aina kuukausittain ilman, että tarvitsee koko ajan miettiä, mitä haluaisi tukea.
Lahjoittamisesta Holttinen saa itselleen hyvän mielen, ja tunteen siitä, että voi olla edes pieneltä osalta apuna, vaikkei itse tee tutkimusta. Vaikka luontokato surettaa ja pelottaa Holttista, hän on myös optimisti.
– Vaikuttaa siltä, että olemme nyt oikeasti kuitenkin heräämässä asiaan ja kohdistamassa varoja ja toimintoja siihen, että saataisiin vielä muutettua asioita parempaan suuntaan. Ja kyllähän siihen on pakko vaan uskoa, että se onnistuu, koska toivoa pitää aina olla.