Kulutuskeskeinen elämäntapamme kaipaa kipeästi muutosta kestävämpään suuntaan, toteaa oikeustieteen tohtori ja Helsingin yliopiston alumni Heidi Andersson. Hän on huolissaan ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta.
Andersson kuuluu niihin ihmisiin, joilla huoli johtaa toimintaan tärkeän asian puolesta. Aiemminkin Helsingin yliopistolle lahjoittanut Andersson teki oikeustieteelliselle tiedekunnalle helmikuussa 2024 merkittävän lahjoituksen ja tuki kestävyysoikeuden viisivuotista professuuria.
Kyseessä on ympäristö- ja yritysoikeuteen keskittyvä professuuri, jossa tutkitaan erityisesti sääntelyä yritysten kestävyys- ja vastuullisuuskriteerien valossa. Professuuri ei merkitse vain lainsäädännön arviointia ja tulkintaa. Siinä tutkimuksen painopistealueisiin kuuluvat myös yritysten itsesääntely, yhteiskuntavastuun toteutuminen sopimuksin tuotantoketjuissa ja kestävän rahoituksen taksonomia.
Keskeistä Anderssonin mukaan on joka tapauksessa ympäristönsuojelun korkean tason vaaliminen sääntelyllä liiketoiminnassa.
Kestävyysoikeus uutena oikeustieteen alana kiehtoo Anderssonia. Se tuo yhteen eri alojen näkökulmia ja esimerkiksi pohtii, missä ympäristönsuojelua tarvitaan ja miten sitä voidaan edistää.
Lähtökohta on vastakkainen vanhalle ajatukselle luonnosta resurssien ehtymättömänä lähteenä. Uutta näkökulmaa tarvitaan kipeästi, sillä kasvun rajat ovat tulleet vastaan.
– Ihmisen ja markkinoiden toiminta on muuttumassa yhä kestämättömämmäksi ympäristön kannalta. Toivon, että kestävyysoikeudellinen tutkimus auttaa meitä ratkaisemaan ympäristöongelmia ja torjumaan uhkia. Ihmisen lait voivat toimia vain luonnonlakien ehdoilla, koska ihminen on osa luontoa.
Anderssonilla on ollut oma lakiasiaintoimisto. Hän on valmistunut Helsingin yliopistosta valtiotieteen maisteriksi ja oikeustieteen tohtoriksi. Anderssonin väitöstutkimus koski vesioikeutta. Nykyisin hän toimii WWF:n hallintoneuvostossa.
Kestävät valinnat kuuluvat jokaiselle
Andersson sanoo suoraan olevansa luonnonsuojelija.
– Minulle on tärkeää kunnioittaa luontoa eikä pelkästään hyödyntää sitä. Olen huolissani ympäristön muutoksista, ilmastonmuutoksesta, lajikadosta ja ylikulutuksesta.
Myös vastuullisessa ja kestävässä yritystoiminnassa nämä ovat keskeisiä näkökohtia Anderssonin mielestä.
Lapsuudenkoti oli Anderssonin sanoin porvarillinen, eikä luonnonsuojelusta paljon puhuttu. Ympäristöherätyksen hän koki 1980-luvulla, kun vanha koulutoveri sai hänet houkuteltua mukaan Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen toimintaan.
Kamppailua luonnon puolesta tarvitaan nytkin, valitettavasti. Ehkäpä jopa enemmän kuin koskaan aiemmin.
– Kuulostaa ehkä paatokselliselta, mutta minusta kestävän kehityksen edistäminen kuuluu kaikille. Lahjoituksellani haluan osoittaa, että yksittäinenkin ihminen voi tehdä jotakin.
Jos suuri joukko ihmisiä pienentää kulutustaan, valinnoilla on suuremmat vaikutukset. Andersson on ilmastosyistä vähentänyt esimerkiksi lentomatkailua, autoilua ja tavaroiden ostamista. Myös yritykset voivat hänen mukaansa vähentää vapaaehtoisin toimin kasvihuonekaasupäästöjä ja kompensoida niitä. Lisäksi Andersson on lahjoittanut suuren summan Helsingin yliopiston Tvärminnessä tehtävään Itämeri-tutkimukseen ja kestävyystieteiden instituutissa tehtävään tutkimukseen.
– Lahjoittamisesta olen saanut itselleni hyvän mielen, vaikka se kuulostaakin kliseiseltä. En kaipaa julkisuutta tai hymistelyä, sellainen olisi minusta keinotekoista. Mutta voin sanoa suoraan, että kun minulla kerran on taloudellinen mahdollisuus lahjoittaa, haluan toimia myös tällä tavalla yhteiseksi hyväksi.
Tiedonjano alkoi yliopistosta
Andersson haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan ensiksi ranskaa. Myöhemmin hän vaihtoi valtiotieteelliseen, josta hän valmistui maisteriksi. Seuraavana vuorossa olivat oikeustieteen opinnot.
– Pakko myöntää, että ne tuntuivat aika rankoilta. Lukemista riitti. Mutta opinnot antoivatkin paljon, ennen kaikkea ymmärrystä siitä, millä tavoilla yhteiskunnassa voidaan suojella luontoa ja ympäristöä ja miten ympäristöön liittyvistä epäkohdista voi valittaa. Myös eläinten oikeudet alkoivat kiinnostaa minua opintojen myötä.
Tärkeimpänä asiana yliopisto-opinnot opettivat Anderssonille, mikä valtava merkitys on tiedolla. Tutkittu tieto auttaa yksilöitä ja yhteiskuntia muodostamaan kestäviä päätöksiä.
– Opin jatkuvan tiedonjanon tärkeyden. Lahjoituksellani haluan olla rakentamassa luonnonmukaisempaa yhteiskuntaa, jossa ympäristönsuojelu perustuu tieteelliseen tutkimukseen.