11 vuotta ja kuusi vuotta. Tällaiset erot on tutkimuksessa huomattu elinajanodotteessa matalimpaan ja korkeimpaan tuloviidenneksen kuuluvien ihmisten välillä.
Miesten kohdalla ero on 11 vuotta ja tarkoittaa, että korkeimpaan tuloviidennekseen kuuluvat miehet elävät yli vuosikymmenen pidempään kuin kaikkein matalimpaan viidennekseen kuuluvat miehet. Naisilla vastaava ero on kuusi vuotta.
– Erot elinajanodotteissa ovat isoja, toteaa Joni Lindbohm, sosiaalisten ja terveyserojen kaventamisen apulaisprofessori Helsingin yliopistosta.
Lindbohm johtaa apulaisprofessorina vuoden 2023 alussa Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa käynnistynyttä tutkimusohjelmaa, jossa tavoitteena on päästä perille väestötason sosiaalisista ja terveydellisistä eroista ja myös kehittää tapoja puuttua niihin.
Kaikkein vakavin ero on siis se, että väestötasolla pienituloiset kuolevat aiemmin kuin suurituloiset. Mutta muitakin eroja on.
Matalimpaan tuloviidennekseen kuuluvat ihmiset sairastuvat esimerkiksi diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin useammin kuin korkeimpaan viidennekseen lukeutuvat. Sairastaminen taas vaikuttaa monesti merkittävästi elämänlaatuun – käytännössä usein siihen, miten ihminen viettää elämänsä viimeiset vuodet.
– Sairaana vietetyt vuodet ovat elinajanodotteiden lisäksi toinen iso kokonaisuus, johon yritämme tutkimuksella puuttua. Tavoitteena on kyetä tunnistamaan väestötasolla henkilöt, joilla on riskejä kansantauteihin.
Lindbohmin vetämässä ohjelmassa tutkitaan siis myös keinoja, joilla terveyseroihin liittyviä riskejä voitaisiin ehkäistä ennalta – kustannustehokkaalla tavalla.
– Sote-menot ovat olleet paljon otsikoissa. Jos esimerkiksi ehdotamme jotakin uutta väestötason seulontaa tietyille ihmisryhmille, täytyy selvittää, että se on oikeasti tehokasta toimintaa eikä vain kuormita systeemiä entisestään.
Tutkimusohjelman takana on yhteistyö Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiön kanssa sekä säätiön suurlahjoitus. Säätiö lahjoittaa Helsingin yliopiston lääketieteen ja farmasian aloille kaksi miljoonaa euroa vuosien 2020–2024 aikana.
Yliopisto perusti lahjoituksen avulla sosiaalisten ja terveyserojen kaventamisen tutkimusohjelman.
Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö on perustamisestaan lähtien tukenut lasten, nuorten ja vanhusten hyvinvointia, kertoo säätiön asiamies Ulla Nord.
– Sosiaalisten ja terveyserojen kaventaminen osuu toimintamme ytimeen, ja poikkitieteellisyys tuo tutkimuskentälle monipuolista tietoa ja konkreettisia toimenpiteitä. Uskomme siihen, että yksittäisten tutkimusapurahojen lisäksi lahjoituksen kaltaisilla isommilla panostuksilla saadaan pitkäkestoisempaa vaikutusta aikaan, Nord kertoo.
Tavoitetaanko oikeat ihmiset?
Mitä tehokkaat keinot puuttua terveyseroihin voisivat olla? Lähestymistapoja on kaksi. Ensimmäinen keino ovat väestötason toimenpiteet, jotka vähentävät riskitekijöitä koko väestössä. Toinen keino on tunnistaa tehokkaammin ja varhain suuren riskin henkilöt ja kohdentaa heille hoitoa ennaltaehkäisevästi.
Aiemmassa havainnoivassa tutkimuksessa on näytetty, että mikäli terveydenhuollossa satsattaisiin systemaattisesti riskipohjaisten sydän- ja verisuonitautien seulontaan nykyistä tehokkaammin ja kohdennetummin, voisi tällä olla huomattavia kustannussäästöjä – ilman, että terveydestä joudutaan karsimaan, Joni Lindbohm kertoo.
Näitä tauteja ei siis puhkeaisi niin monille, mikäli riskiryhmiin kuuluvat ihmiset tavoitettaisiin ajoissa ja huomattaisiin heidän kärsivän esimerkiksi kohonneesta verenpaineesta tai kohonneesta kolesterolista. Varoitusmerkkien selviäminen ajoissa taas tarkoittaisi, että ongelmia voitaisiin hoitaa nykyisillä menetelmillä ennen sairauksien puhkeamista.
– Nykymenetelmät, kuten kolesterolia ja verenpainetta alentavat lääkkeet, toimivat tosi hyvin, kunhan vain saisimme ihmiset kiinni ajoissa ja sitoutumaan hoitoon. Tutkimusohjelmassa yritetään myös vahvistaa aiempi havainnoiva tutkimustuloksemme, jonka mukaan sydän- ja verisuonitautien tehostettu seulonta voisi estää jopa kahdeksan prosenttia kaikista sydän- ja aivoinfarkteista väestötasolla.
Havainnoiva tutkimus tarkoittaa sitä, että laajoista aineistoista havainnoidaan asioiden syy-seuraussuhteita mutta vaikuttavuutta ei selvitetä kokeellisesti.
– Nyt etsimme hyvinvointialuetta ja muutamia terveysasemia yhteistyökumppaneiksi, jotta voisimme tehdä ikään kuin toisinpäin ja todeta, toimiiko aiempaan dataan perustuva ajatus ja ehdottamamme malli seulonnoista kustannustehokkaasti ja sosioekonomisia terveyseroja kaventavasti.
Koronaviruspandemia oli stressitesti
Sosiaaliset ja terveyserot ovat monialainen kokonaisuus, jonka tutkimuskin on ihannetilanteessa monialaista. Tutkimusohjelmassa tehdään yhteistyötä esimerkiksi valtiotieteellisen tiedekunnan ja toisaalta terveyskeskusten kanssa.
Koronaviruspandemia osoitti käytännössä, millaiset syyt kytkevät sosioekonomisia ja terveydellisiä eroja yhteen.
– Koronaviruspandemiaa voi käyttää esimerkkinä tietynlaisesta stressitestistä, joka näytti konkreettisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten tilanteen. Ensinnäkin työttömyys ja taloudelliset vaikeudet iskivät heihin, kun lähityötä tekeviä ihmisiä esimerkiksi lomautettiin. Jos perheessä tulot tippuivat eikä joustovaraa ollut, heijastui se helposti kaikkiin perheenjäseniin esimerkiksi fyysisen terveyden ja mielenterveyden ongelmina.
Lisäksi matalammissa tuloluokissa ihmisillä ei välttämättä ollut samanlaisia etätyömahdollisuuksia kuin asiantuntijatyötä tekevillä, mikä lisäsi altistumista suoraan koronavirukselle.
– Ja koska yleinen sairastavuus matalammassa sosioekonomisessa ryhmässä on yhtä kaikki yleisempää kuin korkeammassa, riski vaikeammalle koronavirusinfektiolle ja sen komplikaatioille on suurempi heidän kohdallaan.