Lumihuippuinen vuori Länsi-Norjan vuonoilla teki Esa Mäkelään vaikutuksen vuosikymmeniä sitten – ja vuori on myös osasyy Mäkelän hiljattain tekemälle lahjoitukselle ilmastonmuutoksen tutkimuksen hyväksi.
Klaukkalalainen Mäkelä lahjoitti 75 000 euroa Helsingin yliopistolle nimeään kantavaan rahastoon. Varoista tuetaan erityisesti Taitan tutkimusasemalla tehtävää tutkimusta, joka tähtää ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.
Nuoruudessaan Mäkelä vietti Länsi-Norjan Nordfjord-vuonon maisemissa Svelgenissä kesälomallaan neljä kuukautta tienaamassa rautasulatossa opintorahoja ja myös kokemusta insinöörin opintojaan varten.
Hänen asuntonsa sijaitsi vuonon rannalla. Vuonon toisella puolella kohosi mykistävän kaunis vuori lumihuippuineen.
– Elokuun lopussa, kun lähdin kotiin, huippu oli edelleen lumen peitossa. Mutta vuosikymmeniä myöhemmin, kun vierailin samassa paikassa turistina, tuo ’ikilumi’ olikin sulanut. Tällaiset havainnot panevat huolen heräämään: miten käy, kun jäätiköt sulavat?, Mäkelä kysyy.
Taitan tutkimus on monitieteistä
Mäkelän huoli maapallon tilasta, sen elinkelpoisuudesta ja monimuotoisuuden säilymisestä on kasvanut pikkuhiljaa viimeisten vuosikymmenten aikana.
Erityisesti viime aikoina uutiset ovat olleet suorastaan hälyttäviä: otsikoita ovat hallinneet tulvat, kuivuus, rajuilmat, Amazonin sademetsän pieneneminen…
– Kaikesta tästä on tullut minulle lisää painetta globaalin ympäristönsuojelun tukemiseen.
Vuonna 2011 avatusta Taitan tutkimusasemasta Mäkelä muistelee kuulleensa ensi kertaa mediasta. Asema sijaitsee Kenian Taitavuorilla, ja sitä hallinnoi Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan geotieteiden ja maantieteen osasto. Asemalla tehdään monitieteistä tutkimusta.
– Lahjoitus on keskeisesti tarkoitettu ympäristönsuojeluun, ja kaikkiaan juuri niihin tarkoituksiin, joita Taita toteuttaa hyvin: tutkimukseen, koulutukseen ja näistä tiedottamiseen.
Arvomaailma kumpuaa lapsuudesta
Mäkelä kasvoi aineellisesti vaatimattomissa olosuhteissa, ison sisarusparven nuorimpana. Arki oli nuukaa. Hänen nykyinen arvomaailmansa on paljolti lapsuuden perua.
– Kun vaatekappaleita ostettiin, niitä pidettiin, kunnes kangasta ei enää pystynyt paikkaamaan tai korjaamaan. Tällainen eetos on säilynyt minulla aikuisenakin.
Mäkelän huolena on, etteivät uudet vaatteet enää tahdo kestää samalla tavalla. Kertakäyttökulttuurissa tavara on halpaa mutta sitä pitää hankkia koko ajan lisää. Ihmiskunnalla ei olisi enää varaa tuhlata luonnonvaroja.
– Jos ostan vaikka sukat, ne ovat muutaman käyttökerran jälkeen rikki. Kaipaan vanhoja sukkia, jotka kestivät mitä vain.
Työurallaan insinööriksi opiskellut Mäkelä toimi ensin metalliteollisuudessa tuotannollisissa ja kansainvälisen kaupan tehtävissä, sen jälkeen konsulttiyrittäjänä. Työ sai hänet uskomaan innovaatioihin myös ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Innovaatiot taas tarvitsevat syntyäkseen tutkimusta.
Mäkelä esimerkiksi uskoo, että monella teollisuudenalalla raaka-aineiden käytön hyötysuhteita pystytään edelleen parantamaan niin, että ympäristö kuormittuu aiempaa vähemmän.