Oikeustieteen tohtori Matti Kurkelalla on mieluisa, mutta vähintään kohtuullisesti kuluttava harrastus: hän opettaa oikeustieteen valinnaista kurssia Helsingin yliopiston opiskelijoille pro bono eli hyväntekeväisyytenä.
Kurssin aihe, kansainväliset sopimukset ja Yhdysvaltain sopimusoikeus, on maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi hyvin ajankohtainen.
- Olen vetänyt kurssin kahtena vuonna kertaalleen. Tulijoita on ollut aina enemmän kuin paikkoja, joita on 25. Kun kerran kurssi on saanut niin hyvän vastaanoton, pidän sen ensi lukuvuonna sekä syksyllä että keväällä, Kurkela kertoo.
Ajan lahjoittaminen yliopistoyhteisölle on Kurkelalle yksi tapa maksaa takaisin hänen kokemaansa ”kiitollisuudenvelkaa” suomalaiselle yhteiskunnalle ja opinahjolleen Helsingin yliopistolle. Toinen tapa maksaa sitä on rahan lahjoittaminen: Kurkelan, hänen isänsä ja isoisänsä yhteisestä nimikkorahastosta jaetaan Kurkela-palkinto joka toinen vuosi ansioituneelle Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijalle.
Tunnuksen saa englannin kielellä julkaistusta kirjoituksesta kansainvälisen vaihdannan alalta.
Matti Kurkela on ansioitunut oikeustieteen asiantuntija, joka on tehnyt uraansa Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Suomessa. Hän on kansainvälisen kauppaoikeuden dosentti. Tasavallan presidentti myönsi hänelle professorin arvonimen vuonna 2007.
Kurkela toimii asianajajana, mutta haluaa myös opettaa, koska nauttii opiskelijoiden kanssa toimimisesta.
- He ovat aktiivisia ja hyväkäytöksisiä. Tykkään tavattomasti kurssini vetämisestä. Toisaalta olen sanonut, että I love it, but it’s killing me. Opettaminen on uuvuttava harrastus, jos sen tekee kunnianhimoisesti, Kurkela sanoo ja naurahtaa.
Kiitollisuudenvelkaa maksamassa
Kurkela kokee kiitollisuudenvelkaa, koska sai kasvaa vapaassa suomalaisessa demokratiassa.
- Se on edellisten sukupolvien uhrausten ja työn ansiota. Isoisäni ponnisteli torpparin perheestä luotetuksi asianajajaksi. Tämä oli mahdollista demokraattisessa Suomessa jo sata vuotta vuotta sitten.
Hän on kiitollinen myös itse saamastaan koulutuksesta.
- Aina puhutaan ilmaisesta koulutuksesta, mutta ei sellaista olekaan. Minunkin ilmaisen koulutukseni ovat muut maksaneet.
Nyt Kurkela haluaa kantaa oman kortensa samaan kekoon.
- Olen saanut suurin piirtein parasta koulutusta, mitä koko maassa on tarjolla, ja päässyt sen antamilla eväillä maailmalle tekemään asioita, joista olen nauttinut. Siitä kiitollisuudenvelkani syntyy.
Kurkelan isä ja isoisä olivat lakimiehiä, mutta itse hän ei aikonut samalle polulle. Kurkela haaveili nuorena lastenlääkärin ammatista. Erään sattumuksen johdosta hän kuitenkin päätyi opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon.
- Pidän lapsista ihan hirveästi, mutta ylioppilaskokeiden jälkeen en jaksanutkaan alkaa päntätä lääketieteellisen valintakokeeseen. Silloin sattui olemaan poikkeusvuosi, jolloin oikeustieteelliseen pääsi suoraan papereilla. Lipsahdin sille tielle, eikä se huono valinta ollut.
Helsingin yliopiston opintojen siivittämänä hän pääsi sekä Harvardin että Pariisin yliopistoihin, joissa molemmissa hän suoritti ylemmän oikeustieteellisen tutkinnon.
Kansainväliset asiat kiinnostavat
Kurkela on ollut kiinnostunut kansainvälisestä juridiikasta läpi uransa. Häntä kiehtoo eritoten angloamerikkalainen oikeusjärjestelmä. Se on suomalaiseen verrattuna ”joustava ja elävä”, hyvässä ja pahassa, mikä tekee siitä Kurkelan mukaan kiinnostavan systeemin.
- Jos hieman liioittelee, melkein minkä tahansa asian voi angloamerikkalaisessa järjestelmässä viedä oikeuteen. Ja jos asia on hyvin perusteltu, se voi menestyäkin. Meillä taas menee vuosia ja vuosikymmeniä ennen kuin eduskunta säätää jonkin lain.