Jo alle viidentoista vanhana Jukka Nyrölä tiesi haluavansa yliopistoon. Tie sinne ei kuitenkaan ollut heti selvä.
Elettiin 1950-lukua. Nyrölöiden perhe, isä, äiti ja neljä lasta olivat muuttaneet Helsingin Kalliosta Laivanvarustajankadulle Etelä-Helsinkiin. Isällä oli työ kirjanpainajana, äiti oli jäänyt lasten synnyttyä kotiin. Jukka kävi kansakoulua Tehtaankadulla. Hän halusi jatkaa Helsingin lyseon oppikouluun.
Kotona pojan aikomuksia tuettiin, mutta rahaa koulutukseen ei ollut.
– Vanhemmat sanoivat, että he ovat hengessä mukana ja antavat hyvän kodin ja ravinnon, mutta eivät voi auttaa muuten. Eivät rahallisesti, eivätkä sisällöllisesti, Jukka Nyrölä sanoo.
– Tuli tunne, että minun pitää itse vastata tästä.
Asiassa ei Nyrölän mukaan ollut sinänsä mitään dramaattista tuohon aikaan. Moni muu oli samassa tilanteessa.
– Se oli vaan tehtävä. Siinä oli sellainen edistymisen tuntu koko ajan. Se motivoi.
Nyrölä pääsi oppikouluun vapaaoppilaspaikalla. Opinnot sujuivat, samoin ylioppilaskirjoitukset vuonna 1964.
Armeijan jälkeen Nyrölä haki ja pääsi opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Hän valmistui kahdessa ja puolessa vuodessa.
– Oikeustieteellinen oli minun logiikalle sopiva ja katson, että se on aika keskeinen osa hyvää yhteiskuntaa. Enkä ole valintaani katunut.
Opiskelu ja kansainvälinen ura avarsivat
Koulutuksesta on ollut Nyrölälle ja hänen uralleen hyötyä kaikissa sen vaiheissa.
Helsingin yliopistosta valmistumisen jälkeen seuraava tärkeä etappi olivat maisteriopinnot Columbian yliopistossa, New Yorkissa 1974–75.
– Maailma näytti vähän toisenlaiselta New Yorkista käsin. Siihen tuli globaali näkökulma, Nyrölä sanoo.
– Ohjelmassa oli opiskelijoita kaikista maanosista. Sain eri puolilta maailmaa paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa olen vieläkin yhteydessä.
Wall Streetillä toimiva iso asianajotoimisto palkkasi Nyrölän vuodeksi töihin opintojen päätteeksi. Sen jälkeen hän palasi Suomeen, juristiksi Pöyrylle, ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa vielä oikeustieteen lisensiaatiksi.
Ura Pöyryllä vei johtoryhmän jäseneksi, energiaosaston johtajaksi, metsäteollisuusosaston johtajaksi ja lopulta varatoimitusjohtajaksi sekä yhdeksi yrityksen viidestä omistajasta.
Nyt jo eläkkeellä olevan Nyrölän työ oli kansainvälistä. Hän toimi muun muassa vuosia Singaporessa ja Sveitsissä.
Jo Yhdysvalloissa sai alkunsa ajatus, että jossain vaiheessa hän haluaa lahjoittaa takaisin kaikesta saamastaan hyvästä.
On oikein laittaa hyvä kiertämään
Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana Jukka Nyrölä tukenut uusia opiskelijoita heidän kouluttautumisessaan toimimalla Helsingin yliopiston lahjoittajana.
– Minusta se on oikein, että pannaan pallo pyörimään ja autetaan sitten seuraaviakin sukupolvia. Se tekee hyvän mielen itsellekin, Nyrölä sanoo.
– Olen muutenkin lahjoittanut hyväntekeväisyyteen, sillä eihän sitä rahaa mukanaan hautaankaan saa.
Yliopisto-opinnot ovat Nyrölän mielestä antaneet hänelle itselleen paljon muutakin kuin koulutuksen.
– Se on avartanut näkemystäni monesta asiasta ja olen saanut paljon ystäviä ympäriinsä eri maista, hän sanoo.
– Se on tuonut paljon muuta sosiaalista pääomaa kuin pelkkä opiskelu, työpaikka ja palkat. Ja se on opettanut minulle paljon eri maiden kulttuurista ja kirjallisuudesta.