Jatkuvan kasvatuksen metsässä on aina puita, vaikka metsää hakattaisiinkin. Monen silmää tällainen metsänhoitotapa miellyttää avohakkuita enemmän. Mutta miten menetelmät eroavat toisistaan tarkemmin?
Yliopisto on parin viime vuoden aikana perustanut koealoja, jotta jatkuvan kasvatuksen menetelmää voidaan tutkia esimerkiksi puuston hiilensitomisen kyvyn ja eläin- ja hyönteislajien elinolosuhteiden näkökulmista.
Koealat on perustettu Ilkka Herlinin alkuvuonna 2023 Helsingin yliopistolle tekemän lahjoituksen turvin.
- Aloja on perustettu Herlinien omalle maatilalle Paraisille, Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman maille, Hämeen ammattikorkeakoulun Evon opetusmetsään, Ruovedelle Hyytiälän lähelle Skogssällskapetin maille, metsämaatieteen professori Jussi Heinonsalo luettelee.
Ennestään vastaavia koealoja ei Suomessa käytännössä ole. Jokaiseen kohteeseen on perustettu tutkijoiden käyttöön kaikkiaan neljä tai viisi erillistä koealaa. Kussakin niistä on vielä kolme erilaista metsäaluetta: yksi jatkuvan kasvatuksen hakkuu, yksi avohakkuu ja yksi hakkaamatta jätetty ala.
- Kun siis tuoreelle koealalle hakataan tutkimusta varten rajatun kokoinen avohakkuu, vieressä on kevyemmin hakattu jatkuvan kasvatuksen ala. Silloin tutkijat pystyvät vertailemaan keskenään eri tapojen välittömiä vaikutuksia metsälle ja muulle luonnolle, kuten hyönteisille, Heinonsalo selittää.
- Tärkeätä on myös se, että näitä on saatu perustettua eri paikkoihin ja keskenään erilaisiin metsiin. Eri kohteissa on aina paikalliset olosuhteet, jotka vaikuttavat. Haluamme saada mahdollisimman yleistettävää tietoa.
Koealat ovat saavutettavissa paikoissa
Koealoja pääsevät hyödyntämään eri alojen tutkijat. Esimerkiksi kasvifysiologit voivat tutkia puiden reaktioita erilaisiin hakkuisiin, tai hyönteistutkijat itseään kiinnostavia asioita.
- Monen alan tutkijat ovat hakeneet rahoitusta omille tutkimuksilleen. Lahjoitus päätettiin kohdentaa näihin koealoihin, koska sellaisia ei voisi yksittäinen tutkija perustaa.
- Jatkuva kasvatus on metsälle ja luonnolle vähemmän intensiivinen hakkuutapa. Ideana siinä on se, että metsässä ei koskaan ole vain yhden ikäistä puustoa vaan koko ajan samalla metsäalueella kasvaa eri ikäisiä ja eri kokoisia puita, Heinonsalo kertoo.
Nyt siis selvitetään, miten se siis tarkemmin vaikuttaa puihin, luontoon ja eläimiin avohakkuisiin verrattuna.
Jatkuvan kasvatuksen koealat on perustettu keskenään erilaisiin metsiin. Niin saadaan tarkempaa tietoa esimerkiksi siitä, miten jatkuvan kasvatuksen menetelmä vaikuttaa eri puulajeihin. Alueet valittiin siten, että paitsi tutkijoiden myös opiskelijoiden olisi helppo päästä paikalle.
- Näissä kohteissa liikkuu paljon opiskelijoita, jotka sitten pääsevät näkemään erilaisten hakkuiden vaikutuksia omin silmin.