Kun lääketieteellisen sosiologian emeritusprofessori Ossi Rahkonen täytti vuodenvaihteessa 70 vuotta, hän perusti nimeään kantavan sosiaalilääketieteen rahaston.
– Olin aikaisemmin jo lahjoittanut yliopistolle pikkusummia, ja ajattelin, että voisin tehdä jotain isompaa, Ossi Rahkonen sanoo.
– Varastin idean rahastosta kollegaltani, valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani Ullamaija Seppälältä, joka toteutti vastaavan 60-vuotissyntymäpäivilleen. Se innosti.
Ossi Rahkosen sosiaalilääketieteen rahaston lahjoitustuotoista tuetaan sosiaalilääketieteen tutkimusta ja opetusta Helsingin yliopistossa. Rahaston varoja jaetaan opiskelijoille ja tutkijoille esimerkiksi matka- ja muina apurahoina tai stipendeinä.
– Halusin tukea nuoria tutkijoita, jotta he pääsisivät matkustamaan ulkomaille. Tiede on hyvin kansainvälistä, ja on aina ollut tärkeää, että kollegoja on myös muualla. Sieltä oppii, ja sinne voi myös antaa jotain. Se, että pystyi tutkijana olemaan myös ulkomailla joitain periodeja, oli itselleni tärkeä kokemus tutkijana.
Sosiaalilääketiede etsii keinoja suomalaisten terveyserojen kaventamiseksi
Ossi Rahkonen on tehnyt tehnyt yli 40-vuotisen uran Helsingin yliopistossa, ensin kirjastoapulaisena ja sitten sosiaalipolitiikassa ja kansanterveystieteessä, ja 1980-luvulta lähtien sosiaalilääketieteen parissa. Rahkosen tutkimuskohteena on ollut erityisesti luokkaerojen yhteys terveyteen.
Sosiaalilääketiede on monitieteellinen tieteenala, joka tutkii sosiaalisten ympäristötekijöiden, kuten perhe- ja työolojen ja ruokailutottumusten, merkitystä terveydelle.
– Jos lääketiede katsoo sinne nahan sisälle, niin sosiaalilääketiede katsoo nahan ulkopuolella olevia tekijöitä, Rahkonen sanoo.
Sosiaalilääketieteen tutkimus on tärkeää, sillä sen avulla suomalaisten terveyteen voidaan vaikuttaa jo ennaltaehkäisevästi.
– Ihmisen terveydessä on monia asioita, joita ei voi korjata, mutta ulkoisiin tekijöihin, kuten työoloihin, voidaan vaikuttaa.
Suomessakin väestön terveydessä on Rahkosen mukaan eroja sen mukaan, mihin sosiaaliluokkaan ihminen kuuluu. Alemmista sosiaaliluokasta tulevat ihmiset ovat keskimäärin kipeämpiä kuin ylemmistä.
– Sitä voi pitää epäoikeudenmukaisena. Yhteiskunnan pitäisi olla tasa-arvoinen.
Varsinkin erot kuolleisuudessa sosiaaliluokkien välillä ovat Suomessa suuremmat kuin monissa muissa Euroopan maissa – etenkin miehillä.
– Ylimmän ja alimman tuloviidenneksen elinajanodotteen ero on miehillä kymmenen vuotta.
Ensimmäinen voi elää keskimäärin 85-vuotiaaksi, jälkimmäinen 75-vuotiaaksi. Se on todella iso ero, Rahkonen sanoo.
– Tutkimuksen kautta pitäisi löytää keinoja, joilla terveyseroja voisi kaventaa.
Rahasto tarjoaa mahdollisuuden antaa takaisin
Rahaston lähtölaukauksena Ossi Rahkonen järjesti tammikuussa merkkipäiväkampanjan, joka keräsi 80 osallistujaa ja lahjoituksina noin 4000 euroa. Rahaston alkupääomaksi Rahkonen oli itse lahjoittanut 5000 euroa.
– Olin saanut alma materiltani, Helsingin yliopistolta paljon. Halusin antaa jotain takaisin, Rahkonen sanoo.
Rahaston perustaminen tuntui myös paremmalta tavalta käyttää kertynyttä rahaa kuin moni muu kohde. Jatkossa Rahkonen aikoo järjestää uusia keräyksiä, tehdä rahastoon testamenttilahjoituksen sekä ohjata sinne myös muun muassa yhteiskunnallisista vuorovaikutustehtävistään saamansa kokouspalkkiot.
– Ajattelen, että ne ovat enemmän yliopiston rahoja kuin minun. Se voisi olla vinkki muillekin professoreille, että kokouspalkkioita voi siirtää yliopiston rahastoille.
Kuka tahansa muukin voi halutessaan jatkossa lahjoittaa sosiaalilääketieteen tutkimukselle Ossi Rahkosen rahaston kautta.
– Toivon, että lahjoituksilla sosiaalilääketieteellistä tutkimusta voitaisiin tukea entistä enemmän ja eritoten nuoria tutkijoita.