Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2024.
Huoneen seinustoilla on kymmeniä muovihäkkejä, joissa vipeltää hiiriä. Kussakin häkissä lukee, ketkä siellä asuvat ja kenen tutkijan omaisuutta asukkaat ovat.
Osassa häkeistä on lisätietoja, esimerkiksi Plugging.
— Se on tulpitus. Kun uros astuu naaraan, naaraalle muodostuu sellainen tulppa. Siitä tiedetään, että naaras on just sinä päivänä hedelmöittynyt, laitosvastaava Johanna Åhlgren selittää.
Sitten on tyhjiä häkkejä. Killed, lappu kertoo päiväyksen kera.
Saako tästä ottaa kuvan?
— Kunhan tutkijan nimi ei näy. Eläimet ovat tutkijan omaisuutta, emmekä saa ilman lupaa näyttää heidän nimiään, sanoo Helsingin yliopiston koe-eläinkeskuksen johtaja Pirjo Laakkonen.
Lapussa lukee, että se on Johannan.
— Joo, se on minun. Vaikka olemmekin hyvin avoimia, on edelleen se mahdollisuus, että joku ei ole vakuuttunut toiminnasta ja haluaa haitata meitä myös henkilökohtaisesti.
Vuonna 2022 Helsingin yliopistossa käytettiin koe-eläiminä 55 018 hiirtä, 2 437 rottaa, 966 seeprakalaa, 83 kanaa, 21 sikaa ja 27 lammasta. Kaikkiaan eläimiä oli 63 153. Niistä 24 568:aa käytettiin varsinaisissa eläinkokeissa. Muiden tehtävä on lisääntyä ja pitää yllä ja muuntogeenisiä kantoja. Tilastoon ei lasketa eläimiä, jotka pysyvät elossa koko vuoden.
Lääkkeiden tähden
Koe-eläimiä käytetään ennen kaikkea lääketieteen ja biologian tutkimuksessa. Yksikään lääke, jota ei ole testattu eläimillä, ei saa myyntilupaa. Helsingin yliopistossa ei tehdä varsinaista lääketutkimusta, mutta lääketutkimukset perustuvat usein yliopistotutkijoiden työlle.
Eläimiä voidaan käyttää myös uusien kirurgisten instrumenttien ja terveydenhoidon materiaalien tutkimiseen. Jos tutkija selvittää, miten implantti soveltuu vaikkapa keski-iän ylittäneelle naiselle, eläimeksi voidaan valita lammas.
— Lampaan lonkkaluu voi hyvin kuvastaa naisen luustoa.
Eläin viedään leikkaussaliin, jossa eläinlääkäri ja hoitohenkilökunta antavat sille kipulääkettä ja nukuttavat sen. Kirurgi tekee toimenpiteen.
— Toki nämä ovat myöhäisvaiheen testejä, jos käytetään esimerkiksi lammasta. Se vaatii, että materiaalia on testattu ensin jotenkin muuten, Åhlgren sanoo.
Vielä 2000-luvun alussa koe-eläintutkimus oli salattua
”Helsingin yliopisto on sitoutunut avoimeen ja läpinäkyvään viestintään tutkimuksessa ja opetuksessa käytettävistä koe-eläimistään sekä niiden hyvinvoinnista ja hoidosta”, koe-eläinkeskuksen verkkosivuilla kerrotaan.
— Aikaisemmin ei mielellään puhuttu avoimesti, että koe-eläintutkimusta edes tehdään. Tämä oli ihan globaali ilmiö. Vielä 2000-luvun alkupuolella tämä oli hyvinkin salattua, Laakkonen kertoo.
Aktivistien reaktiot jännittivät. Viime vuosina tutkijat ovat saaneet olla pitkälti rauhassa, mutta aikaisemmin ainakin yhden tutkijan omaisuutta on tärvelty.
Kun Laakkonen aloitti tehtävässään vuonna 2015, ajattelutapa oli muuttumassa, myös kansainvälisesti. Isossa-Britanniassa tehtyjen tutkimusten mukaan aggressiivinen aktivismi väheni, kun koe-eläintutkimuksesta annettiin oikeaa tietoa.
— Kun kaikki peiteltiin, ihmisille tuli kauhukuvia, mitä täällä tehdään. Että eläimiä kidutetaan salaa, Laakkonen kuvaa.
— Voimme kertoa, miksi tätä tehdään, mitä yritämme saavuttaa ja miksi tällä hetkellä ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoisia menetelmiä korvaamaan kaikkia eläinkokeita.
Medialle puhutaan niukemmin
Pirjo Laakkonen kertoo ymmärtävänsä ja arvostavansa aktivisteja. On hyvä, että joku ulkopuolinen kiinnittää huomiota mahdollisiin epäkohtiin. Läheltä ei aina näe selvästi.
Johanna Åhlgrenin mukaan moni tutkija arastelee yhä kertoa, että tutkimuksessa käytetään eläimiä. Tutkimusraporteissa kokeet kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta medialle puhutaan niukemmin.
— Tehdään hienoja lääketieteellisiä löydöksiä, mutta ei kerrota, että ne on tehty eläimillä.
Sen enempää Åhlgreniä kuin Laakkosta ei jännitä kertoa työstään julkisesti.
— Olen tehnyt sen itselleni selväksi. Ihmisten pitää ottaa vastuu omista tekemisistään, Laakkonen toteaa.
Niistä 24 568 eläimestä, joita Helsingin yliopistossa käytettiin vuonna 2022 varsinaisiin eläinkokeisiin, 65 prosentille aiheutettiin ”lievää haittaa”. Se voi tarkoittaa esimerkiksi verinäytteen ottamista.
Sen vuoksi koe-eläinkeskus luetteloi, että koe-eläinten joukkoon kuului myös 744 koiraa. Kyse on lemmikeistä, joista on omistajan suostumuksella otettu eläinlääkärikäynnillä verinäyte tutkimusta varten. Niinpä nekin lasketaan yliopiston koe-eläimiksi.
Tuska ja kuolema
28 prosenttia koe-eläimistä koki ”kohtalaista haittaa”. Eläin ”todennäköisesti kokee lyhytkestoista kohtalaista kipua, tuskaa, kärsimystä tai pitkäkestoista lievää kipua, tuskaa tai kärsimystä”. Toimenpide todennäköisesti heikentää ”kohtalaisesti eläimen hyvinvointia tai yleiskuntoa”.
— Kohtalaista haittaa kokevat esimerkiksi eläimet, joille istutetaan aivoihin syöpäsoluja. Mutta se tehdään erittäin syvässä anestesiassa ja kipulääkityksessä, Laakkonen kertoo.
Kaksi prosenttia koe-eläimistä koki ”vakavaa haittaa”. Eläin kokee ”todennäköisesti lyhytkestoista vakavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä tai pitkäkestoista kohtalaista kipua, tuskaa tai kärsimystä”.
Näitä eläimiä ovat esimerkiksi hiiret, joilla tutkitaan motoneuronisairaus ALS:n etenemistä ja hoitoa.
— Siinä eläin halvaantuu tietyssä vaiheessa, Åhlgren kertoo.
Kun tutkimus on ohi, valtaosa koe-eläimistä tapetaan. Usein tutkijoiden pitää päästä tutkimaan niiden kudoksia. Toisinaan eläin on niin huonossa kunnossa, ettei sen elämää olisi eettistä jatkaa. Lopetusmenetelmä riippuu lajista: jyrsijöiden päivät päätetään hiilidioksidilla.
Rajan valvontaa
Eläinkokeiden luvat myöntää aluehallintovirasto. Kokeita tekevät pääosin tutkijat. Koe-eläinkeskuksen tärkein tehtävä on huolehtia eläimistä ja valvoa, että tutkijat noudattavat tutkimusluvan ehtoja.
— Lain mukaan kaikki toimenpiteet pitää kirjata järjestelmään. Voin tarkastaa sieltä, että kaikki on tehty, kuten pitää, Åhlgren kertoo.
Jos tutkija lähestyy sovittua rajaa tai jos eläimen kunto romahtaa, eläintenhoitaja ilmoittaa asiasta Åhlgrenille, joka ottaa yhteyden tutkijaan.
— Hankeluvassa on rajana humane end point, inhimillinen päätepiste. Vaikka tutkija toivoisi, että eläin säästetään, minä voin sanoa, että eläin lopetetaan. Rajalle on saavuttu.
Kyseessä voi olla esimerkiksi tapaus, jossa kirurgisesta operaatiosta jäänyt haava tulehtuu. Toisaalta jos eläimiä tapetaan liian herkästi, kokeisiin joudutaan ottamaan enemmän eläimiä.
— Suurin osa tutkijoista haluaa eläimille parasta mahdollista. Tutkimustulosten toistettavuus ja luotettavuus myös riippuvat vahvasti siitä, että eläimet voivat mahdollisimman hyvin.
Koe-eläimille etsitään vaihtoehtoja
Koe-eläinten käytölle etsitään koko ajan vaihtoehtoja. Lääkeaineita tutkitaan jo nyt petrimaljalla soluviljelmissä ja yksittäisissä kasvatetuissa elimissä, ammattislangilla 3D-organoideissa.
— Nykyään voidaan kasvattaa esimerkiksi miniaivoja, suolta ja syöpäorganoideja, Laakkonen luettelee.
Jos lääkeaineen vaikutusta tutkitaan vain eristetyssä elimessä, paljon jää kuitenkin selvittämättä. Kulkeutuuko aine oikeaan kudokseen? Vaikuttaako se haitallisesti toiseen kudokseen? Tuleeko haitallisia aineenvaihduntatuotteita, kun maksa hajottaa aineen?
— Tarvitset kokonaisen eläimen, jotta voit katsoa näitä kaikkia.
Esimerkiksi fysiikan tutkimuksessa käytetyt tietokonesimulaatiot eivät Laakkosen ja Åhlgrenin mukaan ”istu alalle” — ainakaan ilman kokeellista tutkimusta.
Laakkonen kuitenkin uumoilee, että kun korvaavat menetelmät kehittyvät, koe-eläimistä todennäköisesti luovutaan.
— Mutta siihen kuluu aikaa.
Laki määrää, miten koe-eläimiä saa kohdella
EU:n säädökset ja Suomen laki määrittelevät tarkasti, miten koe-eläimiä saa kohdella. Johanna Åhlgrenin mukaan yliopiston koe-eläinkeskus ylittää lain vaatimukset käytännössä joka asiassa.
Rotille rakennettiin taannoin suuri leikkitila, päiväkoti. Siellä ne pääsevät kiipeilemään ja temmeltämään. Leikkivuoro tulee noin kerran viikossa.
— Rotista tuli rauhallisempia, kun otimme päiväkodin käyttöön, Laakkonen kertoo.
Jotkin asiat koehiirillä ja -rotilla ovat jopa paremmin kuin villeillä sukulaisilla. Tauteja ei juuri ole, ja ainoa reviirillä touhuava peto on ihminen. Ihmisiä ne eivät tajua pelätä.
Voisiko jopa sanoa, että koe-eläinten elämä on vähemmän stressaavaa kuin luonnonvaraisten?
— Comme ci, comme ça, Åhlgren vastaa.
— Miten sen nyt sitten ottaa, Laakkonen suomentaa.
Jos lapsi sairastuu
Kaikilla elävillä olioilla on arvonsa. Sitten on se toinen puoli. Ilman lääketieteellistä tutkimusta sairauksiin ei löydettäisi hoitokeinoja. Aiheuttaako eläinten satuttaminen ja tappaminen tieteen nimissä moraalista tuskaa?
Pirjo Laakkonen huokaisee.
— Joo ja ei. On hyvä kysymys, kuinka paljon meidän edes pitää pidentää ihmisten elinikää.
Laakkonen ajattelee, että planeetalla on liikaa ihmisiä. Ja ihmisen toimet kiihdyttävät lajien sukupuuttoja ja ilmastonmuutosta.
— Mutta jos lapseni tai läheiseni sairastuu, olisin valmis tekemään mitä tahansa.
Vaikka istuttamaan hiirien aivoihin syöpäsoluja.
Johanna Åhlgren katsoo asiaa käytännöllisesti.
— En voi vaikuttaa siihen, tehdäänkö eläinkokeita vai ei. Mutta voin vaikuttaa siihen, miten koe-eläimet voivat. Vaikutan siis siihen.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Onko eläinkokeista hyötyä?
Immunologian dosentti T. Petteri Arstila kirjoitti 2021 Duodecimin pääkirjoituksessa, että eläinkokeiden hyötysuhde on ”varsin huono”.
Hän viittasi Nature Biotechnologyn julkaisemaan tutkimukseen, jonka mukaan vain kymmenen prosenttia onnistuneista koe-eläimillä tehdyistä kokeista johti sellaisen lääkkeen kehittämiseen, jolle Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto myönsi myyntiluvan.
Koe-eläinkeskuksen johtaja Pirjo Laakkonen arvioi, että alalla on aiemmin ollut paljon huonosti tehtyä tutkimusta. Kehitys on kuitenkin vienyt eteenpäin — hän vertaa muutosta heräämiseen.
— Tietoisuus siitä, mitä tehdään, miten tehdään ja mikä vaikuttaa, on noussut.
Arstilan mukaan yksi selitys eläinkokeiden heikolle hyötysuhteelle on lajien välinen ero: ”Lääketieteellisen koe-eläintutkimuksen kiistaton tähti on hiiri, eläin, jonka kehityslinja erkaantui ihmisen linjasta arviolta 87 miljoonaa vuotta sitten, ja siinä ajassa yksi jos toinenkin asia ehtii muuttua.”
— Mitä paremmin kokeet on tehty ja suunniteltu, sitä paremmin se transloituu, Laakkonen kommentoi.
Transloituminen tarkoittaa, että eläimillä tehtyjen kokeiden tulokset pätevät myös ihmisiin.
Voiko koe-eläimen kotiuttaa?
Elokuussa 2023 moni suomalainen media uutisoi, että Helsingin yliopiston koe-eläinkeskukseen päätyi vahingossa marsuja, joille ei ole tutkimuskäyttöä. Yliopisto luovutti marsut Suomen eläinsuojeluyhdistykselle (SEY), joka etsi niille kotia.
— Kasvattajalle kävi inhimillinen virhe, Pirjo Laakkonen kertoo.
On harvinaista, että koe-eläinkeskuksen eläimille etsitään kotia. Valtaosa eläimistä tapetaan tutkimuksissa. Muuntogeenisiä eläimiä ei lain mukaan saa antaa eteenpäin, etteivät ne karkaa luontoon. Koe-eläimet eivät ole tottuneet ulkomaailman bakteereihin ja viruksiin, minkä vuoksi sairastumisen riski on tavallista suurempi.
Jos kotiuttaminen on mahdollista, siihen kuitenkin pyritään. Kumppanina on toiminut SEY. Esimerkiksi nuoria rottia on joskus kotiutettu.
Koe-eläinkeskuksen saama palaute marsujen tapauksessa oli lähinnä negatiivista, ja nettikeskusteluissa käytiin kuumana.
— Julkisuudessa levisi väärää tietoa siitä, että marsut olisivat sairaita, koska niillä on alttius nivelrikkoon samalla tavalla kuin monilla rotukoirilla on alttius joihinkin sairauksiin, Laakkonen kertoo.
Eläimet olivat kuitenkin luovutushetkellä oireettomia.