Biologisten lääkkeiden lääkevaihto apteekissa edellyttää ennakoivaa riskien hallintaa

Biologisten lääkkeiden lääkevaihtoon apteekeissa liittyy sekä etuja että mahdollisia riskejä, jotka tulee ottaa ennakoivasti huomioon Suomeen soveltuvaa käytäntöä suunniteltaessa, selviää Helsingin yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa.

Proviisori Hanna Tolonen tutki väitöskirjassaan mahdollisuuksia siirtyä apteekeissa tapahtuvaan biologisten lääkkeiden vaihtoon. Lähtökohtana Tolosen tutkimuksessa oli vaihdon toteuttaminen lääkitysturvallisuutta vaarantamatta.

Biologisten alkuperäislääkkeiden kaltaisia lääkkeitä kutsutaan biosimilaareiksi. Niiden vaikutukset ovat samanlaisia ja ne ovat hoidollisesti samanarvoisia alkuperäislääkkeen kanssa, mutta niiden hinta on yleensä edullisempi. Siksi lääkäreitä on kannustettu määräämään potilailleen biosimilaareja alkuperäislääkkeiden sijasta.

Tolonen teki laajan sidosryhmätutkimuksen, jossa kartoitettiin biologisten lääkkeiden mahdollisesta lääkevaihdosta aiheutuvia turvallisuusriskejä, jotka tulisi ottaa ennakoivasti huomioon, jos vaihto sallitaan Suomen apteekeissa. Tolonen tunnisti haastatteluissa vaihdosta saatavien säästöjen lisäksi muita vaihtoon liittyviä etuja, jotka koskivat hoidon jatkuvuutta ja mahdollisuutta hoitaa suurempia potilasmääriä.

Lisäksi Tolonen kartoitti muista maista saatuja kokemuksia biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta. Tolonen tutki myös käyttö- ja hintarekistereistä avohoidossa käytettävien alkuperäisten biologisten lääkkeiden ja niiden biosimilaarien markkinaosuuksien ja hintojen kehitystä Suomessa.

Lääkevaihdon riskejä

Sidosryhmätutkimuksessa Tolonen tunnisti riskikohtia, jotka tulisi huomioida mahdollisessa apteekeissa tapahtuvassa lääkevaihdossa. Tolosen tunnistamat mahdolliset riskit liittyivät potilaan lääkehoidon keskeytymiseen, kahden samaa lääkeainetta sisältävän valmisteen yhtäaikainen käyttöön, riittämättömään lääkeneuvontaan, lääkkeen jäljitettävyyteen, esteisiin päästä terveydenhuoltoon ongelmatilanteissa ja lääkehoidon tukimateriaalien mahdollisiin eroavaisuuksiin.

Tolosen mukaan tunnistettuja riskejä voidaan hallita muun muassa apteekissa annettavan lääke- ja laiteneuvonnan, riittävän pitkän vaihtovälin ja terveydenhuollon ammattilaisten riittävän biosimilaariosaamisen avulla.

̶  Biologisten lääkkeiden vaihtaminen apteekeissa edellyttää tiedonkulun parantamista kaikkien lääkehoitoon osallistuvien välillä. Toteutuessaan se tuo uusia tehtäviä erityisesti avohuollon apteekkien farmaseuteille ja proviisoreille, jotka käytännössä toteuttavat lääkevaihdon ja potilaiden neuvonnan, sanoo Tolonen. 

Hintakilpailu ei ole vielä toteutunut

Biosimilaarien eli biologisten lääkkeiden kaltaisten lääkkeiden on odotettu hillitsevän lääkekustannuksia lisäämällä valmisteiden välistä hintakilpailua. Tolosen tekemän rekisteritutkimuksen mukaan tähän mennessä tehdyt toimenpiteet eivät ole pystyneet saamaan aikaan riittävää hintakilpailua biologisten lääkkeiden ja niiden biosimilaarien välillä Suomessa. 

Kansainvälisiä tutkimuksia biologisten lääkkeiden apteekkivaihdosta löytyi erittäin vähän.

- Varsinaisia kokemuksia toteutetusta apteekkivaihdosta ei ole julkaistu, joten kansainvälisiä kokemuksia ei voida hyödyntää arvioitaessa ja suunniteltaessa Suomeen soveltuvaa biologisten lääkkeiden lääkevaihdon mallia, toteaa Tolonen.

Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija, proviisori Hanna Tolonen, hanna.tolonen@hus.fi

Väitöstilaisuus:

Proviisori Hanna Tolonen väittelee 17.2.2023 kello 13 Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa aiheesta "Potential of Automatic Substitution of Biologics to Enhance Rational Use of Medicines in Finland". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Biomedicum, Sali 2, Haartmaninkatu 8, Helsinki. Vastaväittäjänä on dosentti Esa Heinonen, Turun yliopisto, ja kustoksena on professori Marja Airaksinen.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.

 

Biologiset lääkkeet

Biologisia lääkkeitä käytetään pitkäaikaisten ja vakavien sairauksien hoidossa. Muun muassa diabetesta, reumaa, tulehduksellisia suolistosairauksia ja syöpiä voidaan hoitaa biologisilla lääkkeillä, joissa vaikuttavana aineena on proteiini. Biologisia lääkkeitä ei voi ottaa suun kautta, vaan ne edellyttävät lääkkeen pistämistä ihon alle tai verenkiertoon. Biologisten lääkkeiden käyttö on lisääntynyt viime vuosina. Ne ovat usein myös kalliita, joten niillä on ollut suuri vaikutus lääkekustannusten kasvuun.

Säästötoimien tehostamiseksi Suomen hallitus on esittänyt lakimuutoksia eduskunnalle (Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lääkelain ja sairausvakuutuslain muuttamisesta), joiden seurauksena biologisten lääkkeiden lääkevaihto apteekeissa käynnistyisi vuonna 2024.