Noin 6000 vuotta sitten Koillis-Euroopan metsästäjä-keräilijäyhteisöt valmistivat runsaasti taidokkaita liuskerengaskoruja. Vaikka koruista puhutaan yleisesti ’liuskerengaskoruina’, niitä käytettiin vain harvoin kokonaisina. Täydellisen rengasmuodon sijaan koruja ositettiin tarkoituksella useaan kappaleeseen. Nämä fragmentit ovat mitä luultavimmin toimineet symboloimassa kivikauden metsästäjä-keräilijöiden sosiaalisia suhteita.
– Koska suuri osa arkeologisesta aineistosta löytyy palasina, on ilmiötä pidetty luontaisena pitkään maan alla maanneille esineille. Kaikki esineet eivät välttämättä ole kuitenkaan rikkoutuneet vahingossa, vaan niitä on voitu myös osittaa tarkoituksellisesti esimerkiksi osana sosiaalisten suhteiden ylläpitoa, vaihtokauppaa tai rituaalista toimintaa, tutkijatohtori Marja Ahola Helsingin yliopistosta kertoo.
Sovittamalla liuskerengaskorujen kappaleita yhteen, analysoimalla niiden geokemiallista koostumusta ja tutkimalla esineiden käyttö- ja valmistusjälkiä, Helsingin ja Turun yliopistojen tutkimusryhmä osoitti, että liuskerengaskoruja oli paitsi käytetty, myös rikottu tarkoituksella. Koska saman korun kappaleita löytyi kahdelta eri kohteelta, on mahdollista, että näitä liuskerengaskorun kappaleita on kantanut kaksi eri henkilöä. Tähän viittaisi myös se, että toinen fragmenteista oli työstetty huolellisemmin kuin toinen.
– On mahdollista, että näissä esineen kappaleissa näkyy kahden eri yksilön kädenjälki ja mieltymykset. Ehkä nämä henkilöt kantoivat koruja symboloimassa jotain luotua yhteyttä, Ahola pohtii.
Vastaava yhteys löytyi saman valmistusprosessin aikana syntyneistä liuskerengaskoruista, joista toinen oli talletettu asuinpaikkakontekstista ja toinen tämän asuinpaikan lähistöllä tutkitusta kalmistosta.
– Ehkä näemme tässä yhden tavan pitää yllä yhteyttä elävien ja kuolleiden välillä. Tämä on myös ensimmäinen selkeä materiaalinen yhteys tietyn asuinpaikan ja kalmiston välillä eli ne ihmiset, jotka asuivat tuolla paikalla mitä luultavimmin hautasivat vainajiaan läheiseen kalmistoon, Ahola selvittää.
Reilun 50 liuskerengaskorun röntgenfluoresenssianalyysi (XRF) osoitti, että osa koruista tai niiden kappaleista oli tuotu satojen kilometrien päästä Äänisjärveltä, Venäjältä. -XRF-analyysillä voidaan selvittää epäorgaanisten arkeologisten materiaalien alkuainepitoisuuksia ja raaka-aineita erittäin tarkasti. Menetelmää voidaan soveltaa täysin kajoamattomana pinta-analyysinä, jolloin se soveltuu erinomaisesti arkeologisten esineiden tutkimukseen.
– Vertailemalla tutkimiemme esineiden alkuainepitoisuuksia ulkomaisista aineistoista julkaistuihin tuloksiin pystyimme osoittamaan, että osa näistä koruista tai niihin käytetystä kivimateriaalista kulkeutui Suomen alueelle laajan vaihtoverkoston myötä, pääosin Äänisjärven alueelta. Esineiden kemiallisessa koostumuksessa oli myös variaatiota, mikä korreloi niiden muotoilun kanssa. Nämä seikat viittaavat siihen, että koruja valmistettiin Äänisjärvellä eri valmistussarjoissa, todennäköisesti eri paikoissa ja monien valmistajien käsissä, dosentti Elisabeth Holmqvist-Sipilä Helsingin yliopistosta selvittää.
Ahola, M., Holmqvist, E. & Pesonen, P. 2022. Materialising the Social Relationships of Hunter-Gatherers: Archaeological and Geochemical Analyses of 4th Millennium BC ‘Slate Ring Ornaments’ from Finland. Journal of Archaeological Method and Theory (2022).