Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2022.
Kun Suomen politiikassa tapahtuu merkittäviä asioita, uutiskuvissa näkyy usein Valtioneuvoston linna. Maamme hallitus on työskennellyt Carl Ludvig Engelin suunnittelemassa rakennuksessa Senaatintorin laidalla jo 200 vuotta. Rakennuksessa on allekirjoitettu Suomen itsenäisyysjulistus ja EU-jäsenhakemus. Ministerit ovat pohtineet Ukrainan sotaa ja keskustelleet Nato-ratkaisusta. Linnan edessä ovat osoittaneet mieltä niin suurlakkolaiset vuonna 1905 kuin Elokapina 2021.
Vaikka uusi tekniikka on tullut taloon, paljon vanhaa on säilytetty. Alkuperäinen Valtaistuinsali, nykyinen Presidentin esittelysali, on yhä linnan juhlallisin tila. Sen suurin muutos on, että istuvan presidentin muotokuva hallitsee päätyä, jossa aikoinaan oli keisarin valtaistuin.
Sauli Niinistön mosaiikkimainen, sadan taiteilijan tekemä muotokuva edustaa nykytaidetta perinteen keskellä. Taulun molemmin puolin seisovat Engelin suunnittelemat lattiakyntteliköt.
Linna on keskeisellä paikalla Helsingissä, ja ohi kulkee kaupunkilaisia ja matkailijoita, joista aika harvalla on asiaa rakennuksen sisäpuolelle. Satunnainen turisti ei välttämättä tiedä, mitä taloa tulee kuvanneeksi.
Symbolien arvo
Taidehistorian professori Ville Lukkarinen on katsellut Valtioneuvoston linnaa pitkään työhuoneestaan, yliopiston päärakennuksesta Senaatintorin toiselta puolelta.
— Senaatintori on pysynyt hallinnollisen historiamme symbolina. Sellaisena sen on myös haluttu pysyvän, mikä näkyy reaktioissa torilla järjestettyihin tapahtumiin. Kaikkien kansalaisten mielestä aukiolle eivät sovi esimerkiksi rock-konsertit, Lukkarinen sanoo.
Poliitikot näyttäytyvät mielellään valtaa symboloivissa ympäristöissä, osana jatkumoa. Valtioneuvoston linna on yksi tällaisista paikoista meikäläisittäin. Symboliarvoa voi käyttää eri tavoin. Lukkarinen poimii esimerkeiksi kaksi valokuvaa reilun sadan vuoden takaa.
— Kun sortokauden venäläistämistoimenpiteitä valvonut senaatti kuvattiin ensimmäisen maailmansodan aikaan silloisen Senaatin linnan valtaistuinsalissa, sen voi nähdä visualisointina toimien oikeutuksesta.
Vuonna 1918 otetussa valokuvassa puolestaan näkyy, kuinka punaisten valtaamassa rakennuksessa paikkoja oli sotkettu ja hajotettu.
— Linnaa oli kohdeltu samoin kuin toista vallan linnaketta, Pietarin Talvipalatsia.
Artikkeli jatkuu kuvien alla.
Aikoinaan Senaatin linna aloitti uuden luvun historiassa, kun keisari Aleksanteri I teki pienestä Helsingistä uuden suuriruhtinaskunnan pääkaupungin. Uuden rakennuksen piti heti kuvastaa valtaa tarpeeksi komeasti.
Arkkitehdin haasteena oli piirtää rakennus, jossa olisi sekä näyttävä julkisivu että suuret työtilat senaatille ja keskusvirastoille. Ratkaisuna oli täyttää hehtaarin laajuinen kortteli siten, että rakennusmassat sijoittuvat sisäpihan ympärille.
Suomessa oli aiemmin vain yksi vastaavan muotoinen rakennus, Ruotsin vallan aikana suunniteltu mutta vasta 1816 valmistunut Turun akatemiatalo. Idea ei kuitenkaan ollut uusi.
— Valtioneuvoston linna edustaa 1500-luvun renessanssin ajalta periytyvää palatsityyppiä. Sen esikuvana voi pitää Louvrea, jossa on melko samanlainen julkisivu, Lukkarinen vertaa.
Pylväät kertovat
Yliopiston päärakennuksesta Engel piirsi hieman erilaisen.
— Klassistisen arkkitehdin olisi odottanut tekevän symmetriselle aukiolle molemmin puolin samanlaiset julkisivut, mutta Engel oli omaperäinen.
Rakennusten eron huomaa helpoimmin pylväiden päistä. Valtioneuvoston linnan korinttilaiset pylväät viittaavat keisarien ajan Roomaan ja siten valtiomahtiin. Sivistys taas yhdistetään Kreikkaan. Yliopiston joonialainen pylväsmalli onkin peräisin Ateenan Akropoliilta.
Lukkarinen kehottaa kiinnittämään huomiota myös pohjakerrosten ikkunoihin. Valtioneuvoston linnassa niissä on pyörökaariset holvaukset, yliopiston päärakennuksessa suorat palkit.
— Kreikkalaiset eivät osanneet holvata. Siellä temppeleissä on suora palkki pylväiden päällä. Roomassa holvaus jo osattiin.
Kolmas Roomaan liittyvä seikka Valtioneuvoston linnassa on laakea kupoli, joka muistuttaa Pantheonin temppelistä. Iso kupoli on tehty vain julkisivun vuoksi, sisäpuolella näkyy portaikon yllä pienempi kupoli.
Senaatintorin klassismia kutsutaan myös pietarilaisempireksi. Preussilainen Engel (1778–1840) sai tehtävän ehkä juuri siksi, että hän hallitsi tyylin taiten. Hänen tieltään sai väistyä Suomen aiempi ykkösarkkitehti, kustavilaista klassismia edustanut Charles Bassi.
— Engel ei kuitenkaan vain kopioinut pietarilaista tyyliä. Hän oli Berliinissä koulutettu kansainvälinen arkkitehti. Pietarilainen klassismikin oli jo sinänsä kansainvälistä, sillä sen keskeisistä arkkitehdeistä suuri osa oli italialaisia, Lukkarinen kertoo.
Mistä sitten erottaa pietarilaisempiren ja kustavilaisuuden?
— Pietarilaiseen tyyliin kuuluu julkisivun voimakas reliefi. Siinä on paljon elementtejä, jotka nousevat ulos tai painuvat sisään. Valtioneuvoston linnassa ja yliopiston päärakennuksessa ulos julkisivusta tulevat vahvimmin täyspyöreät pylväät, jotka ulottuvat useamman kerroksen yli.
Kustavilainen vertailukohta on esimerkiksi Turun akatemiatalon litteämpi ja koruttomampi julkisivu.
Portaikkoa ihailemaan
Valtioneuvoston linnan ja yliopiston päärakennuksen suurin ero paljastuu, kun astutaan sisään.
— 1500-luvun renessanssista lähtien palatsin sisääntulossa on ollut kaksi ääripäätä: tehdäänkö portaista monumentaaliaihe vai piilotetaanko portaikko ja tehdään jotain muuta, Lukkarinen luonnehtii.
Engel toteutti molemmat. Yliopiston päärakennuksessa vastassa on avara eteisaula eli vestibyyli. Valtioneuvoston linnassa taas matala aula johtaa monimutkaiseen portaikkoon, jossa on pylväiden kannattelemia kaariholveja.
— Portaikolle ei löydy suoranaista esikuvaa. Se on Engelin taidonnäyte, vaativa yhdistelmä tekniikkaa ja arkkitehtuuria.
Portaikko on paitsi arkkitehtuurin helmi myös dramaattisten tapahtumien paikka. Siellä on nykyään muistolaatta paikalla, jossa Eugen Schauman ampui 1904 kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin.
Ville Lukkarinen on käynyt linnassa vain kerran, opiskelijana 1970-luvun lopulla. Hän oli kuunnellut luentoa rakennuksesta ja keksi opiskelukaverinsa kanssa käydä paikan päällä.
— Kävelimme vain sisään ja ihastelimme portaikkoa. Emme nähneet yhtään ihmistä.
Nykyisten turvajärjestelyjen kaudella satunnaisten vierailijoiden ei kannata pyrkiä linnaan. Avoimien ovien päivistä tiedotetaan erikseen.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.