Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2022.
Kysymys tuntui etukäteen hyvältä, mutta Tommi Uschanovista se on huono.
— Tämä on juuri niitä asioita, joihin filosofin ominaisuudessa ei voi ottaa kantaa. Kyse on mielipiteistä.
Kysymys kuului: Mitkä filosofiset kysymykset kiehtovat häntä eniten ja miten hän vastaisi niihin? Uschanov on paitsi aktiivinen yhteiskunnallinen kommentaattori myös filosofian tutkija.
Mutta siinäpä se! Lukemalla filosofiaa Uschanov on päätynyt siihen, että hänen mielipiteensä filosofisten kysymysten tärkeydestä ei ole sen painavampi kuin putkimiehen mielipide samasta asiasta. Niinpä hän jättää vastaamatta.
Uschanov on omaksunut näkemyksen itävaltalaiselta filosofilta Ludwig Wittgensteinilta, johon hän on perehtynyt jo neljällä vuosikymmenellä. Viime vuonna Uschanov alkoi työstää väitöskirjaa, jossa hän tutkii Wittgensteinin näkemystä siitä, mitä filosofian nimissä voidaan sanoa.
— Äärimmilleen pelkistäen filosofialla ei ole mitään sanottavaa sellaisista kysymyksistä, jotka ovat niin sanottuja mielipidekysymyksiä.
Wittgensteinin tunnetuimman teoksen Tractatus logico-philosophicuksen loppulauseen suomennos kuuluu näin: ”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.”
— Heikki Nymanin suomennos on mielestäni epäonnistunut, koska se saa lauseen kuulostamaan kiellolta puhua jostain, mistä periaatteessa voisi puhua. Mielestäni oikeampi käännös olisi: ”Mistä ei voi puhua, joutuu vaikenemaan.”
Joka tapauksessa Wittgenstein oli sitä mieltä, että jos filosofia yrittää kommentoida mielipidekysymyksiä, se on huonoa filosofiaa.
Uschanov on tästä ilmeisesti samaa mieltä?
— Olen tästä samaa mieltä.
Se taisi olla mielipide.
Mistä filosofiassa sitten voi puhua?
Uschanovin mielestä filosofin titteli on syytä varata harvoille suurajattelijoille.
— Kaikki muut ovat filosofian tutkijoita. Kun joku Timo Airaksinen, Pekka Himanen tai Tuomas Nevanlinna nimittää itseään filosofiksi, siinä on vähän halpa sävy.
Uschanov kutsuu itseään kääntäjäksi ja tietokirjailijaksi. Hän on myös Yliopisto-lehden pitkäaikainen esseisti. Kirjoissaan Uschanov ruotii suomalaista yhteiskuntaa ja politiikkaa.
Uschanovin yhteiskunnalliset tekstit vilisevät mielipiteitä, mutta filosofiassa mielipiteet pitää unohtaa.
Mistä filosofiassa sitten voi puhua?
— Yksi filosofian keskeinen tehtävä on muistuttaa siitä, mitä kaikkia katsantokantoja kunkin asian ympärillä on.
Eli mitä erilaisia mielipiteitä on olemassa?
— Niin. Filosofian tehtävä on tehdä oikeutta kilpaileville katsantokannoille, jotka saavat taistella keskenään niin paljon kuin haluavat. Filosofia ei pyri lopettamaan kiistelyä.
Eikö filosofinen koulutus tosiaan tuo mielipiteelle painoarvoa yhtään enempää kuin kokkikoulu?
— Ei sellaisissa kysymyksissä, joissa tarvitaan enemmän viisautta kuin ammattitaitoa.
Mitä on viisaus?
— Sitä, että ei toimi tyhmästi omassa elämässään.
Oletko sinä viisas?
— En.
Voi sinua, Juhana Vartiainen
Kun Tommi Uschanov oli viiden tai kuuden vuoden ikäinen, hän tajusi elävänsä maailmassa, jossa paras argumentti ei aina voita. Se oli suuri käännekokemus.
— Nekin, joiden mielestä tietty argumentti on paras, ovat valmiita sivuuttamaan sen tarkoituksenmukaisuussyistä.
Uschanovilta kysytään usein, miksei hän lähde politiikkaan. Hän vastaa, että häneltä puuttuu tärkein ”lahjakkuuden muoto”, jota poliitikoilta vaaditaan: kyky uskotella, että asiat ovat toisella tavalla kuin itse tietää niiden olevan.
Tuleeko poliitikkojen joukosta mieleen yhtään poikkeusta?
— Ei. Tulee mieleen esimerkkejä poliitikoista, jotka ovat yrittäneet sivuuttaa tämän tosiasian ja epäonnistuneet siinä.
Eniten asia ärsyttää Uschanovia Juhana Vartiaisen kohdalla. Vartiainen on entinen demari, sittemmin kokoomuksen kansanedustaja ja nykyään Helsingin pormestari. Uschanov ja Vartiainen julkaisivat vuonna 2017 kirjan Keskusteluja taloudesta.
— Vartiainen yritti sivuuttaa sen, että politiikassa on kyettävä esittämään tämän tästä, että asiat ovat toisella tavalla kuin ne ovat. Hän ei pystynyt siihen.
Eräs kiinnostava moraalifilosofinen kysymys
Uschanov pääsi toisella yrittämällä Helsingin yliopistoon lukemaan teoreettista filosofiaa. Ensimmäisellä kerralla pänttäämistä häiritsi koira.
— Asuin Helsingissä kummitätini luona, joka joutui sairaalaan uusiutuneen syövän takia, johon hän sittemmin kuoli. Jouduin valmistautumaan pääsykokeisiin kahdestaan koiran kanssa, jonka käytös häiritsi minua, enkä pystynyt keskittymään.
Nyt Uschanov ajattelee, että oli onni, että hän pääsi sisään vasta seuraavana vuonna. Kaikki hänen läheiset ihmissuhteensa muodostuivat opiskelijaporukassa.
— Jos olisin päässyt sisään jo edellisellä kerralla, olisin tutustunut eri ihmisiin ja elämäni olisi mennyt eri suuntaan. Ja tässä on yksi kiinnostava moraalifilosofinen kysymys.
Kysymys kuuluu: onko moraalisesti oikein olla tyytyväinen siitä, että kummitädin syöpä uusiutui? Miten Uschanov vastaisi kysymykseen? Hän ei vastaa. Hän muotoilee sen toisin.
— Toinen tapa on kysyä, onko itsepetosta, jos väitän itselleni, että olen pahoillani siitä, että syöpä uusiutui. Onko se vain sovinnainen tapa pyristellä eroon kiusallisesta kysymyksestä?
Voisiko ajatella, että kurjalla tapahtumalla oli myönteinen sivuvaikutus?
— Joo-o. Voi.
Tuhat sivua päivässä
Arkipäivisin Tommi Uschanov kirjoittaa kahdeksan tuntia tietokoneella. Muu aika menee pitkälti lukemisen parissa.
On kyse sitten eri Euroopan maiden talousjärjestelmistä, musiikin kuuntelemisen sosiaalipsykologiasta tai kotimaisen vasemmiston aatehistoriasta, Uschanov siteeraa valtaisaa määrää eri tutkijoita.
On kolme syytä sille, miksi hän ehtii lukea.
— Olen perheetön. En ole somessa. Enkä katso televisiota.
Uschanov on myös nopea lukija. Unijaksojen välissä on 16 tuntia aikaa. Hän saattaa lukea tuhat sivua. Yksi sokea alue hänellä kuitenkin on: matemaattis-luonnontieteellinen puoli todellisuudesta on Uschanoville ”suljettu kirja”.
— Ylioppilaskirjoituksissa en edes kirjoittanut lyhyttä matematiikkaa, koska katsoin, että viiden ällän ylioppilas kuulostaa paremmalta kuin viiden ällän ja yhden approbaturin ylioppilas.
Tuohan kuulostaa juuri poliitikon kiiltokuvamaalailulta!
— En minäkään ole sille immuuni. Saati että olisin ollut 19-vuotiaana.
Logiikka ja logiikan filosofia kyllä kiinnostavat Uschanovia. Siksi matemaattinen lahjattomuus turhauttaa.
47-vuotias tietokirjailija sanoo olevansa niin onnellinen kuin hänen kaltaisensa ihminen voi olla tämän kaltaisessa maailmassa. Uschanov viettää paljon aikaa yksin, mutta ei koe olevansa yksinäinen. Elämässä on tärkeintä, että mielihyvää on enemmän kuin mielipahaa, ja ajatteleminen tuottaa hänelle mielihyvää.
Uschanovin kaverit viettävät ruuhkavuosia, joten illanistujaisia on harvakseltaan.
— Ne ovat pieniä luksushetkiä.
Uschanov kuvailee maailmankatsomustaan äärettömän kyyniseksi. Hänen pelastuksensa on, että hän on kyyninen myös omaa kyynisyyttään kohtaan.
— Se johtaa sellaiseen, että älä nyt tule tyrkyttämään mitään kyynisyyttä tänne. Että tuo sinun kyynisyytesi on niin nähty.
Siksi kyynisyys vahvistaa Uschanovissa — kenties paradoksaalisesti — myös myönteisiä asioita, kuten iloa ja toivoa.
Vastaus löytyy sanakirjasta
Palataan vielä filosofisiin kysymyksiin. Tommi Uschanov, mikä on ihminen?
— Minulla on vakiovastauksena tällaisiin mikä on -kysymyksiin, että katso Kielitoimiston sanakirjasta.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan ihminen on ”varsinkin älyllisiltä ominaisuuksiltaan pisimmälle kehittynyt elävä olento”. Uschanovin mielestä se on hyvä vastaus.
Uschanov on vedonnut joihinkin sanakirjan kohtiin niin monta kertaa, että osaa ne ulkoa. Hänen suosikkinsa on taiteen määritelmä.
— Useampi ihminen on sanonut minulle, että eihän taidetta voi määritellä tyhjentävästi. Olen ladellut heille, että taidetta on ”merkityksellisinä pidettäviin aistipohjaisiin elämyksiin tähtäävä luova toiminta ja sen tulokset”.
Määritelmää ei ole muotoillut taiteenfilosofi, joka olisi pohtinut kysymystä vuosikymmeniä.
— Sen on sorvannut joku Kotimaisten kielten keskuksen tutkija virkatyönään jonain iltapäivänä.
Yliopisto-lehti on tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.