Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2022.
Ulkopuolisesta voi näyttää, että pelaamiseen käytetty aika valuu hukkaan, mutta päätelmä ei kestä lähempää tarkastelua. Videopeli toimii huippukokemusten ja itsetutkiskelun välineenä.
— Se tarjoaa tilaa kysyä suuria eksistentiaalisia, moraaliin ja etiikkaan liittyviä kysymyksiä, joita voi peilata omaan elämäänsä, sanoo aiheesta marraskuussa väitellyt uskontotieteilijä Heidi Rautalahti.
— Voi saada ymmärrystä käsitellä sellaisia tunteita tai kokemuksia, joita itsellä on ollut.
Suurena kysymyksenä saattaa esiintyä myös uskonto tai sen puuttuminen, Rautalahti havaitsi.
Uskonto voi näyttäytyä pelin taustatarinassa, visuaalisessa maailmassa ja teoissa, joita pelissä edetäkseen täytyy tehdä. Monesti pelaajan täytyy vastustaa vallan väärinkäyttäjiä ja taistella heitä vastaan.
Useissa tällaisissa peleissä, esimerkiksi Arkane Studiosin Dishonoredissa, uskontoja kohdellaan kriittisesti ja ne rinnastetaan vallan väärinkäyttöön.
Artikkeliväitöskirjaansa varten Rautalahti haastatteli pelaajia, seurasi nettifoorumien keskusteluja ja analysoi pelejä. Kun professori kerran totesi, ettei Rautalahtea ole juuri näkynyt viime aikoina, vastaus oli selvä: hän oli ollut pelaamassa.
— Analyyttinen pelaaminen on juuri se tapa, jolla pelianalyysia tehdään.
Tutkijan tämänhetkinen suosikki on Nintendon The Legend of Zelda -toimintapelisarja.
Heidi Rautalahden väitöskirja ”I would rather contemplate big questions”: Imagining contemporary religion in digital games and among gamers from actor-centred and game-immanent perspectives tarkastettiin 4.11. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.