Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2024.
— Jos venäläisessä elokuvassa on suomalainen mies, hän rakentaa saunan tai vähintään käy saunassa, tutkija Maria Grigoryeva sanoo.
Kärjistys kertoo siitä, miten venäläisohjaajat esittävät suomalaiset.
— Suomi ei kuulunut Neuvostoliittoon, joten se nähtiin venäläisissä elokuvissa pitkään jotenkin eksoottisena ja erilaisena.
Tässä Suomi poikkeaa virolaisten tai Venäjän suomensukuisten vähemmistökansojen esittämisestä.
— Neuvostoliiton aikaan Tallinnan studioilla tehtiin paljon elokuvia, mutta virolaisuutta ei korostettu kuin yksittäistapauksissa.
Tuleeko sota myös elokuviin?
Suomalaisten kuvaaminen on yksi osa Grigoryevan työn alla olevaa väitöstutkimusta, mutta hän on paneutunut myös pienempiin sukukansoihimme.
Kiinnostavana tapauksena hän mainitsee Ville Haapasalon tähdittämän Käen (2002). Aleksandr Rogozhkinin ohjaamassa elokuvassa venäläinen ja suomalainen sotilas päätyvät saamelaisnaisen hoiviin jatkosodan lopulla.
— Tarina käy läpi käsityksiä niin suomalaisista kuin saamelaisista.
Ukrainan sotaan liittyvät boikotit ovat pitäneet länsielokuvat poissa Venäjän valkokankailta. Viimeisin suomalaisuutta esitellyt elokuva naapurissa oli Juho Kuosmasen Hytti nro 6 (2021), joka sai myönteisen vastaanoton.
Alkaako välien viileneminen ja Suomen Nato-jäsenyys näkyä venäläisessä elokuvassa?
— En usko, että ainakaan sotaelokuvia tulee ihan heti. Ne eivät kiinnosta katsojia, sodasta puhutaan tarpeeksi muutenkin.
Maria Grigoryeva on väitöskirjatutkija Poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelmassa Helsingin yliopistossa. Hän tutkii suomalais-ugrilaista identiteettiä suomalaisissa, virolaisissa ja venäläisissä elokuvissa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.