Venäjä kiinnostaa. Yksi viime vuoden pääesiintyjistä Helsingin Kirjamessuilla oli venäläis-amerikkalainen kirjailija Masha Gessen, jonka teos Venäjä vailla tulevaisuutta ilmestyi suomeksi viime syksynä. Kansallisteatterissa pyörii Tšehovin Kolme sisarta ja Lokki, kun taas Kaupunginteatterissa nähtiin kevätkaudella Kirsikkatarha.
Venäjän kielen professori Johanna Viimarannan mukaan suomalaisten kiinnostus Venäjää kohtaan on kasvanut. Käsitys Venäjästä pelkkänä talvisodan vihollisena on jo pitkälti kaikonnut, erityisesti nuorten mielissä.
— Monet matkustelevat Pietarissa ja ovat kiinnostuneita Venäjästä. Viimeaikaiset poliittiset muutokset tosin vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen myös negatiivisessa mielessä.
Venäjän ylioppilaskoe on vaativa
Monien vieraiden kielten hakijamäärät ovat laskeneet sekä Helsingin yliopistossa että muualla. Venäjän asema on kuitenkin Helsingin yliopistossa verrattain hyvä, ja siihen hakevien määrä on pysynyt jokseenkin samana. Opintosuunnalla on kaksi professuuria, ja yliopiston tarjoama venäjän äidinkielen linja on poikkeuksellinen sekä Suomen että Euroopan tasolla.
Venäjän kielellä on kuitenkin omat haasteensa. Potentiaalisten hakijoiden määrä on jo valmiiksi pieni, erityisesti yliopiston venäjän äidinkielen linjan kohdalla. Vaikka venäjänkieliset ovat suurin vieraskielinen vähemmistö Suomessa, hakijoita karsii venäjän äidinkielenopetuksen huono tilanne sekä kieliaineiden kituminen lukioissa.
Ainoastaan suurten kaupunkien kouluissa on mahdollisuus opiskella venäjää äidinkielenä. Venäjänkielisten perheiden lapset joutuvat usein opiskelemaan kouluissa venäjää vieraana kielenä suomenkielisten lasten kanssa.
— Venäjän ylioppilaskirjoituksista on vaikea saada hyvää arvosanaa, jos lukee venäjää vieraana kielenä, koska natiivipuhujat tekevät saman kokeen, Viimaranta muistuttaa.
Kirjoitustaito kompastuskivenä
Asetelma aiheuttaa ongelmia myös niille, jotka puhuvat venäjää äidinkielenä. Vaikka Helsingin yliopistossa on heille tarkoitettu linja, monet natiivipuhujat hakevat vieraan kielen linjalle, koska heidän kirjoitustaitonsa ei ole kyllin hyvä.
Venäjän äidinkielenopetusta kouluissa vaikeuttaa se, että Suomen lain mukaan äidinkielenopettaja voi opettaa vain suomea, ruotsia tai saamea.
— Tuntuu väärältä, että näin suuren kielivähemmistön oppilailla ei ole koulussa subjektiivista oikeutta oman äidinkielen opetukseen. Se, ettei näiden ihmisten äidinkieltä tueta, vie Suomelta paljon resursseja, Viimaranta toteaa.
Kirjallisuuden asema on vahva
Kun selaa venäläisen filologian opintovaatimuksia, ymmärtää, miksi edes kotona venäjää puhuneet eivät aina uskalla hakea äidinkielen linjalle. Venäläisen filologian opinnot haastavat opiskelijaa.
Kirjallisuus on tärkeässä osassa sekä äidinkielen että vieraan kielen linjalla, sillä venäläinen kulttuuri on hyvin kirjallisuuskeskeinen. Äidinkielen linja tarjoaa monivuotisen venäläisen kirjallisuuden kurssin sekä muinaista venäläistä kirjallisuutta, kun taas vieraan kielen linjalla luetaan klassikoita.
— On tärkeää, että venäläisen filologian opiskelijalla on vahva kirjallisuuden tuntemus, sillä sen rooli on niin tärkeä venäläisessä kulttuurissa, venäläisen kirjallisuuden professori Tomi Huttunen sanoo.
Kirjallisuuden historiaa ei voi erottaa aatehistoriasta, joten se auttaa myös ymmärtämään yhteiskunnallisia muutoksia, professori katsoo.
— Kirjallisuus on Venäjällä edelleen vapaa foorumi, jota ei rajoiteta tai sensuroida samalla tavalla kuin muuta taidetta. Sillä kentällä tapahtuu paljon kiinnostavaa.
Ulkoministeriöön tai puolustusvoimiin?
Vuoden 2014 Krimin valloituksen jälkeen vastakkainasettelu Venäjän ja Euroopan unionin välillä on korostunut. Tämä lisää tarvetta ymmärtää sitä, miten Venäjä toimii ja miten sen kanssa voi tehdä yhteistyötä.
— Opiskelijat, jotka osaavat venäjän kieltä hyvin, pystyvät seuraamaan erilaisia venäjänkielisiä tiedotusvälineitä. Lisäksi heillä on erinomainen käsitys venäläisestä kulttuurihistoriasta, Huttunen arvioi.
Tämä on Huttusen mukaan oleellista, jotta voi ymmärtää Putinin politiikkaa: sen taustalla vaikuttavat Kremlin kotijumala Ivan Iljin sekä 1800-luvun slavofiilinen filosofia. Iljin oli venäläinen nationalistinen filosofi ja poliittinen ajattelija, jota Putin siteeraa puheissaan.
Syvälliselle asiantuntemukselle löytyy juuri nyt kysyntää esimerkiksi ulkoministeriön itäosastolla sekä puolustusvoimissa.
— Venäjän ulkopolitiikan negatiiviset vaikutukset tuovat odottamatonta lisäarvoa Venäjän kielen ja kirjallisuuden opinnoille. Kun kaivataan ymmärrystä historiallisesta perspektiivistä, humanistia tarvitaan, Huttunen toteaa.
Johanna Viimaranta korostaa viestintätaitoja humanistien vahvuutena:
— Kielitaito on oikeastaan vain sivutuote kielten opiskelussa. Filologian opiskelijat ja humanistit ylipäätään kirjoittavat hyvin ja ovat tottuneet tarkastelemaan kieltä analyyttisesti, Viimaranta arvioi.
Tomi Huttunen on samoilla linjoilla.
— Sivistys, lukeneisuus ja humanistinen tieto paljastavat väistämättä arvonsa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/06/19.