Oletko koskaan miettinyt, miltä tutkijan työ kuulostaa? Äänitaiteilija Taina Riikonen tietää. Ennen kaikkea se on hiljaisuutta. Taustalla ehkä vähän matalaa, uhkaavaa kopiokoneen jylinää.
– Ainakaan se ei ole sitä pöhinää, jota juhlapuheissa kaivataan, Riikonen sanoo.
Taina Riikonen sekä Taideyliopiston tuore taiteellisen tutkimuksen professori, kuvataiteilija Lea Kantonen aloittivat tammikuussa ensimmäisinä taiteilija-tutkijoina tutkijakollegiumin Taiteen tohtori -ohjelmassa.
Ohjelma on Suomessa ainoa laatuaan, ja sitä rahoittaa Koneen Säätiö. Maailmalla ohjelmat ovat kuitenkin yleisiä tutkijakollegiumin sisarlaitoksissa eli IAS-instituuteissa. Kaikille taiteenaloille avoin ohjelma tarjoaa vuoden mittaisen palkallisen pestin tohtorin tutkinnon suorittaneille taiteilijoille.
Tieto syntyy tekemällä
Taina Riikonen tuli tutkijakollegiumiin tekemään kolmea pitkää radiofonista teosta filosofien Michel Foucault, Simone de Beauvoir sekä Deleuze & Guattari klassikkoteoksista. Yhteisötaiteilija Kantonen puolestaan työstää performanssia, jota varten hän tuo joulukuussa nuoren meksikolaisen Wirrarika-samaanin Helsinkiin.
Taiteilijaohjelman yksi tarkoitus on tuottaa uusia tietämisen tapoja.
– Taiteellinen tutkimus on tekemällä tietämistä, Kantonen sanoo.
Juuri nyt hän pohtii, miten saisi performanssia varten kollegiumin tutkijat ja alkuperäiskansan tietämisen tavat dialogiin keskenään.
– Meksikossa samaanin koulutus kestää kymmenen vuotta. Vaikka tietojärjestelmät ovat erilaiset, he ovat yhteisönsä tiedon huipulla samalla tavoin kuin tutkijat täällä.
Riikoselle taas ääni on avain tietoon. Hän tutustui tutkijakollegiumiin kuuntelemalla tiloja ja alkoi tutkia paikkaa eräänlaisena tuotantokoneistona. Pian käytävät kaikuivat tiedepuhetta ja hissimonologeja, joita Riikonen mikrofoneineen huolella tallensi.
– Äänitteissä kuuluu kollegiumin valtava diversiteetti, kun tutkijat puhuvat itsekseen tutkimuksestaan kukin omalla äidinkielellään, Riikonen sanoo.
"Kirjoittaminen on ihanaa!"
Tutkijakollegium on taiteilijoille eräänlainen kotiinpaluu, sillä he ovat tehneet maisteriopintonsa Helsingin yliopistossa. Silti kumpikaan ei oikein tiennyt mitä odottaa.
– On ollut mieletön etuoikeus päästä kollegiumiin ja olla koko ajan tavattoman kiinnostavien tutkijoiden keskellä, Kantonen sanoo ja Riikonen komppaa.
Tutkijayhteisö on saanut taiteilijat pohtimaan myös omaa tutkimustyötään.
– Olen muistanut, kuinka ihanaa lukeminen ja kirjoittaminen on. Pitkään halu tehdä ääntä oli suurempi, Riikonen kertoo.
Myös Kantoselle on tullut tarve sanallistaa tutkimustaan täsmällisemmin.
– Vaikka minun tutkimukseni tuskin koskaan tiivistyykään valmiiksi käsitteiksi.
Hakuaika vuoden 2016 taiteen tohtori -ohjelmaan päättyy huomenna 10.6.2015.