Uusi opas tukee muslimipotilaiden kohtaamista terveydenhuollossa
Islamilaisen teologian ja HUS:n yhteistyössä toteuttamalla kurssilla syntyi materiaali terveydenhuollon henkilöstön käyttöön. Materiaalissa yhdistyvät työelämälähtöisyys ja uskontolukutaidon käytännön hyödyt.

– Halusin kevään 2021 Islam, yksilö ja yhteisö -kurssilla soveltaa case-oppimista uskonnontutkimukseen, kertoo yliopistonlehtori Teemu Pauha.

– Taustalla oli myös opiskelijoiden tarve hankkia pätevyyttä työelämään. Lisäksi olin saanut viestiä, että terveydenhuollon henkilökunta kokee tarvitsevansa lisätietoa muslimien kohtaamisesta.

Muslimit terveydenhuollon asiakkaina -opas on laadittu yhteistyössä sekä HUS:n että sunnalaisten että shiialaisten tahojen kanssa. Se on ollut kommenttikierroksella useammalla muslimitaustaisella lukijalla. Opas tarjoaa tietoa ja käytäntöjä muslimipotilaiden ja heidän perheidensä kohtaamiseen terveydenhuollossa. Siinä on käytännön kuvauksia lähes kaikilta elämän alueilta alkaen ruokakulttuurista ja pyhäpäivistä aina vaikeisiin ja herkkiin aiheisiin kuten lapsen kuolemaan ja seksuaaliterveyteen.

– Sain kurssista erinomaista palautetta. Opiskelijoita motivoi se, että kurssin lopputuloksena syntyi konkreettisesti hyödyllinen materiaali. Islamin moninaisuuden ja laajempien kontekstien ymmärtäminen oli myös palautteen mukaan kurssin tärkeää antia.

Muslimit terveydenhuollon asiakkaina -opas on vapaasti saatavilla Helsingin yliopiston Helda-julkaisuarkistossa.

Elämä on muutakin kuin uskontoa

Vastaavanlaiselle oppaalle olisi Teemu Pauhan mielestä käyttöä terveydenhoitoalan ulkopuolellakin, esimerkiksi sosiaalipalveluissa, vankeinhoidossa ja poliisissa.

– Islam on iso uskontoperinne Suomessa. Tuomas Martikaisen kanssa tekemämme karkean arvion mukaan muslimeita on Suomessa 120 000–130 000. He ovat maantieteellisesti keskittyneet etenkin pääkaupunkiseudulle. Oppaan taustalla on siis myös demografinen syy, Pauha kertoo.

Aiheesta on laadittu oppaita aikaisemminkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa uskonnontutkimuksen näkökulmasta. Mallia on otettu esimerkiksi Ruotsissa tehdyn oppaan teemoista, rakenteesta ja pituudesta.

– Terveydenhuollossa työskentelevän muslimin tai terveydenhoidon opiskelijan laatimat materiaalit tarjoavat islamista helposti turhan suoraviivaisen tai subjektiivisen käsityksen. Teologian opiskelijoiden laatiman oppaan keskeinen ajatus on, että islam ei ole yksi, vaan jokaiseen kysymykseen on monta erilaista vastausta. Vältämme uskonnollistamista eli yksilöiden näkemistä vain uskontonsa edustajana: elämä koostuu muustakin kuin uskonnosta.

Uskontolukutaitoa tarvitaan

Oppaan keskeisin tarkoitus on tukea ja lisätä uskontolukutaitoa. Juuri uskontolukutaito on avain ennakkoluulojen hälventämiseen, Teemu Pauha uskoo.

– Kollegoideni Johanna Konttorin ja Elina Vuolan sanoin: hyvä uskontolukutaito on kahden ääripään, uskonnollistamisen ja uskontosokeuden välissä. Uskonnon merkitystä ei siis sovi ohittaa mutta ei myöskään yliarvioida.

Akateemisen uskonnontutkimuksen rooli on Pauhan mukaan moninaistaa ja purkaa uskontoihin liittyviä mielikuvia.

Islamiin suhtaudutaan Suomessa jopa globaalissa mittakaavassa kielteisesti. Kirkon tutkimuskeskuksessa työskentelevä Kimmo Ketola on listannut Pauhan mukaan kolme syytä.

– Ensinnäkin islamiin liittyvä mediakuvasto on konfliktien värittämää: Suomessakin mediaan on nostettu yhteentörmäyksiä kuten burkinit uimahalleissa, suurmoskeijahanke tai hijabin käyttö armeijassa.

Toinen tekijä on Ketolan mukaan se, että Suomessa suhtaudutaan kyselytutkimusten mukaan kielteisesti julkisesti näkyvään uskonnonharjoittamiseen. Tämä asenne kohdistuu islamin lisäksi esimerkiksi mormoneihin ja jehovantodistajiin.

– Kolmanneksi islam mielletään maahanmuuttajauskonnoksi, vaikka Suomessa on asunut muslimeja 1800-luvulta asti. Kaikki muslimit eivät ole maahanmuuttajia eivätkä kaikki maahanmuuttajat muslimeja.

Akateeminen uskonnontutkimus purkaa ennakkoluuloja

Akateeminen islamintutkimus on tärkeässä roolissa, kun ennakkoluuloja puretaan. Teemu Pauha itse työskentelee tämän tavoitteen eteen olemalla aktiivinen, vastaamalla haastattelupyyntöihin ja kirjoittamalla aiheesta populaareja tekstejä.

– Akateemiselle asiantuntemukselle on konkreettinen tarve. Halukkaita kannanottajia löytyy muualtakin, mutta silloin laatu ei välttämättä ole hyvää, Pauha sanoo.

Islam on monimuotoista ja sillä on huomattava kansallinen, kielellinen ja etninen kirjo. Muslimiyhteisöjä konsultoidessa esiin nousee tietty, valikoitunut ääni, eikä oikeastaan ole tahoa, joka voisi puhua kaikkien Suomen muslimien puolesta.

– Sitä ei tietenkään voi tehdä myöskään yliopistotutkija, mutta uskontokuntiin sitoutumaton ja islamia laajasti tarkasteleva tutkimus voi auttaa ymmärtämään uskonnon moninaisuutta ja nostaa esiin ääniä, jotka muuten jäisivät kuulumattomiin. Tällaisia ovat islamin pienempien suuntausten mutta myös esimerkiksi naisten ja nuorten äänet.

Terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat monimuotoistuvan Suomen

Lastentautien professori Kirsi Jahnukainen kiittää teologista tiedekuntaa rohkeasta avauksesta.

– Maahanmuutto muuttaa erityisesti Helsingin väestöä. Kahdenkymmenen vuoden kuluessa joka kolmas lapsi puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Vaikka ihmisten kulttuuri tai vakaumus ei tule kaikissa kohtaamisissa esiin, se vaikuttaa ihmisten arvoihin, valintoihin ja toimintaan. Tämän ymmärtäminen sujuvoittaa hoitotilanteita ja auttaa tiedon välittämisessä potilaalle.

Jahnukainen kiittää oppaan tarjoamia työkaluja uskonnosta kumpuavien arvojen ja käsitteiden tunnistamiseen.

– Havaitsemme viitteitä näistä potilaskohtaamisissa päivittäin. Opas antaa havainnoille teologista taustaa ja tuo hyvin esiin myös, miten voimakkaasti arvot ja käsitteet sitoutuvat uskonnollisen taustansa lisäksi myös paikalliseen tapakulttuuriin. Tarvitsemme tämän kaltaista tiedekuntien rajat ylittävää yhteistyötä.

Tärkeintä on tietää, keneltä kysyä

Oppaan pohjalta on suunnitteilla myös koulutuksia. Teemu Pauha on toiselta koulutukseltaan psykologi ja tietää, millä tavoin uskontoon liittyviä kysymyksiä kannattaa terveydenhoidon opetuksessa käsitellä.

– Aikaa ei kannata käyttää islamin oppien ja käytäntöjen läpikäyntiin vaan ennakkokäsitysten purkamiseen ja olemassaolevan tiedon hienosyistämiseen. Sitä kautta asiakas voidaan kohdata ensisijaisesti yksilönä, ei uskontoperinteen edustajana. Oman kokemukseni mukaan uskonnollisesta taustasta lähtöisin oleva asiakas arvostaa myös sitä, että joku ymmärtää uskontoon liittyvän kielen.

Terveydenhoitoalan koulutukset on ahdettu täyteen asiaa eikä uskonnolliseen moninaisuuteen siksi ehditä perehtyä syvällisesti.

– Sen sijaan, että koulutettaisiin jokainen esimerkiksi uskonnollisesta radikalisoitumisesta, kannattaa kertoa konsultaatioreitti: kenelle soittaa, kun ilmiö tulee vastaan, ja mistä saa apua.

 

Teemu Pauhan tutkimustoiminta ja julkaisut