Kesätöillä voi olla käänteentekeviä vaikutuksia nuoren ihmisen elämään. Joonas Maristo työskenteli lukion jälkeen Suomenlinnassa retkeilymajassa, jossa tutustui ranskalaiseen kollegaansa. Ranskalaisnuorukaisen slovenialainen tyttöystävä oli juuri aloittamassa opintojaan Lyonissa, joten yliopistoon pyrkimisen proseduuri oli kollegalla hyvin hallussa.
— Minulla oli halu oppia arabiaa, joten otin yhteyttä Lyonin Jean Moulin -yliopiston arabian kielen professoriin ja sovimme tapaamisen syksyksi. Irtisanoin asuntoni Helsingissä, pakkasin tavarani ja muutin neljäksi vuodeksi Ranskaan, Maristo kertoo.
Arabiaa Ranskassa? Ei ihan tavanomainen opintopolku. Maristo kuvaa uuteen totuttelua kulttuurishokiksi, ”muljautukseksi aivoissa”.
— Ensin oppiminen oli työläämpää, mutta nykyisin opin helpommin. Toisaalta tiedän, mitä haluan, joten spontaanitkin teot ovat olleet mahdollisia.
Maristo osaa arabian, persian, englannin ja ranskan lisäksi tanskaa, norjaa, espanjaa, portugalia ja hindiä. Hän on aloittanut hiljattain myös saksan intensiivikurssin. Avovaimo Elinan ehdotuksesta Maristo laati tavoitelistan asioista, joita tahtoisi tehdä. Saksan opiskelu pääsi listalle, venäjän kurssi on vuorossa myöhemmin.
Kirjahylly ja kirjat pysyvät
Ensimmäisen kulttuurikylvyn Maristo sai jo ennen arabian ja persian opintojaan viettäessään vuoden Yhdysvalloissa tätinsä luona. Hän kävi 17-vuotiaana Virginian Alexandriassa koulua, jonka oppilaat tulivat enimmäkseen maahanmuuttajataustaisista perheistä.
— Olin luokkani ainut valkoihoinen, kun muilla oli juuria Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Englannin kieleni vahvistui, mutta samalla silmät aukenivat muiden kielten ja kulttuurien merkitykselle.
Lukeminen ja musiikki olivat hänelle tärkeitä asioita jo nuorena. Perhe ei ollut akateeminen, mutta kotona oli hyvin varustettu kirjahylly.
— Jos kaipasin klassikkoa, se usein löytyi vanhempien hyllystä. Kirjat ovat minulle edelleen tärkeitä. En välitä materiaalisista asioista muuten, mutta kirjoja aion hankkia lisää. Niitä on kyllä jo nyt aika paljon, ostimme juuri uuden kirjahyllyn.
Islamilaista filosofiaa ja persialaista historiaa
Maisteriksi valmistuttuaan Maristo kaavaili myös arabian ja persian jatko-opintoja Ranskassa. Lyonin Jean Moulin -yliopiston ja École Normale Supérieuren yhteisessä tutkimusryhmässä hän valitsi väitöskirjansa aiheeksi islamilaisen, vuonna 1111 kuolleen filosofin Al-Ghazalin ja hänen teoksensa Filosofien luhistuminen.
— Tutkimusrahoituksen hankkiminen Ranskassa oli työlästä, ja olin muutenkin päättänyt muuttaa takaisin Suomeen. En pitänyt aihettani riittävän kunnianhimoisena.
Niinpä Maristo palasi Helsinkiin ja aloitti väitöskirjan uudesta aiheesta, varhaisesta arabialaisesta ja persialaisesta historiankirjoituksesta. Tutkimus on nyt esitarkastusvaiheessa. Islamilaisen kulttuurin laajuus ja monipuolisuus jaksaa ilahduttaa tutkijaa.
— Kulttuurialueeseen kuuluu niin monia kieliä ja kirjallisuuden perinteitä, etten ainakaan vielä ole päässyt kyllästymään. Islamilaisen kulttuurin rikkautta ei täällä pohjoisessa kovin hyvin tunneta.
Taustatieto auttaa viestien ymmärtämisessä
Iran on ollut uutisissa taajaan. Tunnelma Persianlahdella kiristyi, kun Yhdysvallat irtautui ydinsopimuksesta ja palautti talouspakotteet. Iran ja Yhdysvallat syyttävät toisiaan provokaatioista.
— Iran on hyvin taitava poliittinen peluri. Maa osaa hyödyntää sitä tosiasiaa, että koko kansainvälinen yhteisö ei niele purematta Yhdysvaltain versioita tapahtumista.
Joonas Maristo on viime aikoina antanut useita haastatteluja Iranin politiikkaan liittyen. Tuntuuko politiikan kommentaattorin rooli vieraalta, kun oma tausta on kuitenkin kirjallisuuden ja historian tutkimuksessa?
— Hyppäys ei tunnu vaikealta, sillä historia selittää nykyisyyttä, Maristo huomauttaa.
— Ymmärrän, mitä paikallinen media viesteillään tarkoittaa ja mihin asenteet liittyvät. Iranilaisten sanomalehtien lukeminen voisi olla vaikeaa ilman tätä taustatietoa.
Kärsivällisyys on kehittynyt matkoilla
Maristo on matkustanut Iraniassa lukuisia kertoja, muun muassa matkanjohtajana.
— Olen oppinut ymmärtämään iranilaista keskustelutapaa. Kaikista asioista voi puhua, mutta pitää vain tietää, miten. Asia ei ehkä itsessään ole tabu, mutta väärä tyyli voi pilata keskustelun, jos tulee tahtomattaan loukanneeksi keskustelukumppania.
Suomalaisille ominainen suoraan asiaan -töksäyttely ei sovi persialaiseen perinteeseen, jossa kaikkia asioita pohditaan monisanaisesti.
— Monisanaiset kohteliaisuudet toimivat koneiston voiteluaineena. Pitää tuntea hierarkiaa ja oppia, kenen puoleen kääntyä. Muuten ei ehkä tapahdu mitään.
Maristo on päässyt kehittämään kärsivällisyyttään Iranissa.
— Asiat eivät koskaan ole ihan lukkoon lyötyjä, vaan jatkuvassa liikkeessä. Aina pitää erikseen tarkistaa, missä mennään.
Ystävälliset ihmiset, tyly valtiovalta
Hyökkäävä puheenparsi on olennainen osa iranilaista politikointia. Papiston nokkamiehet haastavat vihollisina pitämiään tahoja, mutta myös toisiaan. Johtajisto käy valtapeliä siitä, kuka saa käyttää valtion ääntä ja kenen kanta painaa eniten.
— Iranin sisäpolitiikkaan liittyy paljon ristiriitoja, joista ulkopuolisten voi olla vaikea saada otetta. Siksi Iran on länsimaiden näkökulmasta ennalta-arvaamaton tekijä. Valtiollisena toimijana maa on pahasti korruptoitunut ja ihmisoikeustilanteeltaan huonossa jamassa, Maristo toteaa.
Ruohonjuuritasolla Iran on jotakin aivan muuta: vieraanvarainen, kaunis ja suvaitsevainen. Tapakulttuuri on rikasta ja vierasta kohdellaan tavattoman ystävällisesti.
— Harvassa paikassa saa yhtä lämpimän vastaanoton. Fanaattisiin asenteisiin törmää korkeintaan Teheranissa Saudi-Arabian vastaisissa mielenosoituksissa.
Maristo miettiikin, mikä mahtaa olla totuus Iranista, kun poliittisen johdon ja kansalaisten toimintatavat tuntuvat olevan toisistaan niin kaukana. Voiko yhdestä maasta lausua yhden totuuden?
Valtion tulisi pestata kielentaitajia
Maristo tutustui kesäkuussa Teheranissa Iranin diplomatia-arkistoon ja haki tutkimusaineistoa Suomen ja Iranin suhteista. Työn alla oli ulkoministeriön ja Suomen Lähi-idän instituutin yhteinen hanke.
Tutkimustyö kiinnostaa jatkossakin, mutta työnantaja voisi yliopistojen ja tutkimuslaitosten ohella olla vaikkapa valtio. Hänen mielestään Suomen kannattaisi perustaa asiantuntijakoulutus, eräänlainen tutkijakoulu, jossa vaikkapa kymmenen valittua opiskelijaa perehtyisi globaalisti merkittäviin kieliin ja kulttuureihin. Heille taattaisiin syvällisen osaamisen vastapainoksi turvattu urapolku. Se edistäisi pienen pohjoisen valtion taloutta ja kulttuuria.
— Suomelle olisi eduksi saada asiantuntijoita, joilla olisi esimerkiksi japani tai hindi hyvin hallussa. Eikä yhtään haittaa, vaikka samalla alalla olisi pari osaajaa. Yhden ei tarvitsisi olla koko ajan mediassa puhuvana päänä. Ei minunkaan tarvitse olla ainoa Iranin asiantuntija.
Maahanmuuttajataustaisten nuorten osaamista pitäisi ymmärtää hyödyntää nykyistä paremmin, tutkija arvioi.
— Nuoret alkavat nyt olla opiskeluiässä. Vaikkapa venäjää äidinkielenään puhuvat ovat melkoinen voimavara Suomelle. Heistä pitäisi ottaa hyöty irti.
Minulta ei puutu mitään tärkeää
Maristo on väitöskirjansa ohella ahkeroinut monien muiden kirjahankkeiden parissa. Iran-matkaoppaan jälkeen on jo neljä uutta kirjaa tekeillä.
— Nautin itsenäisestä tekemisestä, ajattelemisesta ja kirjoittamisesta. Se on hyvää vastapainoa reissussa säätämiselle.
Toimeentulo ei ole leveää, mutta aineelliset rikkaudet eivät ole olleetkaan haaveissa.
— Minulta ei puutu mitään tärkeää. Tulojen puolesta en tällä hetkellä ole kirkkaimmassa kärjessä, mutta mitä sitten. Olen viettänyt aikaa ulkomailla, syönyt hyvin ja kokenut kulttuurielämyksiä. Kodissakin on riittävästi tavaraa. En asu valkoisessa huoneessa kirjojen keskellä.
Hän hiukan kummeksuu hyvinvoivan maan enimmäkseen hyvinvoivien ihmisten tapaa purnata pikkuasioista. Suomi on muun maailman vinkkelistä turvallinen ja vauras paikka.
— Odotukset ovat vain välillä niin kohtuuttomat. Se aiheuttaa tyytymättömyyttä. Ehkä se liittyy ihmisluontoon: marmatuksen määrä on vakio.
Sanojen taakse, kielen ytimeen
Tavaroiden sijaan Maristo on loputtoman kiinnostunut sanoista ja ajattelusta.
— Runous on ohituskaista kielen ytimeen, taidemuoto, joka parhaimmassa tapauksessa muuttaa kieltä ja ajattelua.
Kieli linkittyy ajattelutapaan. Se ei ole vain sanojen opettelua. Kieltä puhumalla pääsee paremmin sanojen toiselle puolelle.
— Ajattelun rakenteet liittyvät kielen rakenteisiin. Sitä ei tule miettineeksi, jos pysyy äidinkielessä, jota käyttää refleksinomaisesti. Kun oppii vieraan kielen, oppii samalla uuden ajattelutavan. Sitä lahjaa ei pidä aliarvioida.
Musiikki on toinen hänelle rakas asia, yksi kommunikaation muodoista. Maristo soittaa kitaraa, huilua ja pianoa. Etenkin jazz miellyttää.
— Osallistun silloin tällöin Django Reinhardt -jameihin, joissa pääsee improvisoimaan. Täytyy tietää, milloin on oma hetki ja milloin pitää heittää pallo eteenpäin. Se on oma kielitaitonsa, mutta siinäkin kehittyy harjoittelemalla.
Tutkija hiihtää umpihankeen
Lukemisen ja kirjoittamisen vastapainoksi Joonas Maristo urheilee. Mieluisia lajeja ovat esimerkiksi triathlon ja umpihankihiihto. — Laji on rankka ja vaatii taktista ajattelua hyvän kunnon lisäksi.
Hän on osallistunut umpihankihiihdon MM-kisoihin Pudasjärvellä. Paikalliset ovat lajissa tavattoman taitavia, Helsingissä asuva tutkija myöntää.
— Märkäpuvun hankkiminen on pidentänyt uimakautta merivesissä ja tuonut uuden ulottuvuuden uintiharrastukseen.
Hän ei kuitenkaan suhtaudu urheiluun eikä musiikkiin turhan tavoitteellisesti. Tavoitteita on henkisessä työssä, eihän tutkimus tai kirja muuten valmistuisi, mutta vapaa-ajassa olennaista on hyvä tunne.
— Koetan elää hyvää elämää, johon kuuluu monia tärkeitä elementtejä: omaa aikaa, kirjoja, harrastuksia ja ihmissuhteita. Haen tasapainoa, en niinkään porvarilliseen elämään kuuluvia materiaalisia saavutuksia.
Parasta itseensä sijoittamista
Apurahatutkijan elämä on joskus koettelevaa, mutta Maristo ei tahdo valittaa osastaan. Hän pitää siitä mitä tekee. Maristo kuuli taannoin paneelikeskustelussa talousasiantuntijan hyvän neuvon: Sijoita itseesi, sijoita osaamiseesi.
Maristo toivoo voivansa jatkaa opintoja, koska se on parasta itseensä sijoittamista.
— Olen tyytyväinen. Toivon voivani jatkaa tutkijana, mutta työnantajasta en vielä osaa sanoa. Jokainen väitöskirjantekijä oppii pitkäjänteisyyttä, systemaattista ajattelua, projektinhallintaa ja myös itsensä ja aiheensa myymistä. Näistä taidoista on hyötyä työelämässä, päätyy mihin ympäristöön tahansa.
Henkilöhaastattelu on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/06/19.