Tutkija Sirke Happonen on aiemmin suomentanut brittiläisen lastenkirjailija Anthony Brownen teokset Little Beauty (Pikku Kaunotar, 2008) ja Silly Billy (Matti Murehtija, 2006). Työt liittyvät läheisesti Happosen tutkimuksiin.
– Suomennoksiani yhdistää se, että teoksissa kuvitukset ovat tärkeitä, Happonen sanoo.
Lastenkirjallisuutta Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella opettavan Happosen erikoisalaa on kuvien ja sanojen yhteisvaikutus Tove Janssonin teoksissa.
Kääntäjän on varmistettava, ettei lukija menetä löytämisen iloa.
Hänen mielestään kääntäjän on vastustettava kiusausta höystää tekstiä kuvissa näkyvillä aineksilla.
– Jos kääntäjä täyttää alkuperäisteoksen aukkoja tai purkaa sen jännitystä, kuvan ja sanan alkuperäinen vuorovaikutussuhde saattaa vesittyä. Kääntäjän on varmistettava, ettei lukija menetä löytämisen iloa.
Mustekalojen lumoissa
Jansson oli vasta 13-vuotias, kun hän kirjoitti ja kuvitti esikoisensa, Sara och Pelle och Neckens bläckfiskar.
– Muumikirjojen ainekset, joista Tove Jansson tuli tunnetuksi, näkyvät jännittävästi jo hänen esikoisteoksessaan: huumori, rytmi ja kotoisen saaristolaismaiseman ja eksoottisten ainesten suurenmoinen yhdistelmä, Happonen luettelee.
– Tutkijana minua kiehtoivat kirjan eksoottiset, meren alla elävät eläimet, erityisesti mustekalat. Toven veli Per Olov Janssonpaljasti minulle haastattelussa, että hän ja Tove alkoivat haaveilla mustekaloista luettuaan Jules Verneä.
Leikistä ei pidä luopua
Sanatarkka suomentaminen ei ole Happosen käännöstyön tärkein periaate. Tärkeämäpää hänelle on säilyttää Janssonin leikkisyys ja samalla elävöittää runonsäkeitä leikkimällä itse suomen kielellä.
– Toven kirjallisten ja kuvataiteellisten ratkaisujen perusteella tunnen, että suomennusprosessin aikana tekemäni päätökset sopivat hänen teostensa henkeen.
Tove Janssonin 100-vuotisjuhlaa vietetään vielä neljän kuukauden ajan.