Ville Mäkipelto tarkastelee väitöstutkimuksessaan Joosuan kirjan toimitushistoriaa vanhimpien säilyneiden käsikirjoitusten valossa. Tutkimus keskittyy erityisesti Joosuan kirjan loppuun, joka sisältää huomattavia eroja varhaisissa käsikirjoituksissa.
Väittelijä osoittaa, että toisen temppelin ajan juutalaisuuden loppupuoliskolla (200 eaa. – 70 jaa.) Joosuan kirjasta oli liikkeellä erilaisia versioita. Yksi näistä – hepreaksi kirjoitettu masoreettinen teksti (heprealaisen Raamatun eli Tanakin käsikirjoitus) – vakiintui myöhemmin valtavirtatekstiksi.
Nykyraamattu käännetty myöhäisestä tekstistä
Väitöksen mukaan tekstejä muokattiin paikoin melko radikaalisti esimerkiksi uudelleenkirjoittamalla tai poistamalla kirjureita ideologisesti häiritseviä kohtia.
− Joosuan kirjaan on tekstin arvovallan kasvattamiseksi lisätty lukuisia mainintoja Mooseksesta, ja siitä on poistettu maininta ympärileikkaamattomista israelilaisista Egyptistä panneiden joukossa, Mäkipelto sanoo.
Tutkimusanalyysistä käy ilmi, että Septuaginta (Egyptissä laadittu kreikankielinen käännös heprealaisesta Raamatusta) edustaa pääsääntöisesti Joosuan kirjan varhaisempaa versiota.
− Kritisoin näkemystä, jonka mukaan Septuagintan erot olisivat syntyneet käännöksen yhteydessä. Osoitan että Septuaginta on käännetty varhaisemmasta hepreankielisestä lähteestä, Mäkipelto toteaa.
Väittelijän mukaan Joosuan kirjan loppuluvussa Septuaginta sisältää lauseita ja jakeita, joita muissa käsikirjoituksissa ei ole säilynyt.
− Niissä kerrotaan esimerkiksi legenda, jonka mukaan Joosuan hautaan laitettiin israelilaisten ympärileikkauksessa käytetyt piikivet ja kuvaillaan Joosuan kuoleman jälkeisiä tapahtumia.
Tutkimustulos on merkittävä, sillä Septuagintaa ei Joosuan kirjan osalta ole otettu huomioon nykyraamattujen käännöksissä. Niinpä esimerkiksi suomenkielisestä kirkkoraamatusta puuttuu kokonaisia jakeita.
Tutkimustulokset haastavat toimitushistorian tutkimusta
Mäkipellon mielestä tekstimuotojen moninaisuutta ei ole vielä otettu riittävästi huomioon, etenkään Joosuan kirjan toimitushistorian tutkimuksessa.
− Monet tutkimukset ovat sivuuttaneet Septuagintan, mikä on johtanut osittain virheellisiin tuloksiin. Jotkut tutkijat esimerkiksi olettavat yhden kirjurin kirjoittamaksi sellaisia tekstejä, jotka vertailu Septuagintaan osoittaa useamman käden toimittamaksi.
Tulevaisuudessa tutkijoiden on Mäkipellon mukaan kiinnitettävä enemmän huomiota toisistaan poikkeaviin käsikirjoituksiin sekä niihin teksteihin, jotka eivät valikoituneet Raamatun kirjojen joukkoon.
− Joosuan kirjan osalta Qumranista löytynyt muokattu Joosuan kirja ja samarialaiset lähteet tulee ottaa paremmin huomioon.
***
TM Ville Mäkipelto väittelee 7.2.2018 kello 12.15 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta "Uncovering Ancient Editing - Documented Evidence of Changes in Joshua 24 and Related Texts" (Muinaisen toimitustyön jäljillä: Miten kirjurit muokkasivat Joosuan kirjaa?). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, PIII, Yliopistonkatu 3.
Vastaväittäjänä on Univ. Prof. Dr. Kristin De Troyer, Universität Salzburg, ja kustoksena professori Martti Nissinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.