Proosassa kerronnan pitää yllättää, ja moni lukija kaipaa myös jännitystä. Niinpä kirjailija hyödyntää sattumaa. Sattuma voi puuttua peliin myös, kun lukija silmäilee kirjahyllyn ääressä teos- ja tekijänimiä, ja käsi vaeltaa pitkin kirjaselkämyksiä.
Kirjallisuuden estetiikka: Kirjallisuus ja sattuma -paneeliin Tieteen päivillä osallistuva kirjallisuudentutkija Merja Polvinen kuitenkin menee vielä askeleen pidemmälle.
‒ Proosakirjallisuuden teemaksi sattuma ilmestyi erityisesti 1990-luvulla kaaosteorian myötä. Teoria vahvisti positiivisempaa näkökulmaa sattumaan ja ennakoimattomuuteen.
Yliopiston tutkijakollegiumissa nyt työskentelevä Polvinen teki väitöstutkimuksensa juuri kaaosteorian vaikutuksesta postmoderniin kirjallisuuteen. Analysoitavana on muiden muassa John Barthin tuotanto.
– Arvaamattomuus ei tarkastelemissani romaaneissa merkinnyt vain uhkaa vaan myös riemua, kauneutta ja luovuutta, Polvinen kertoo.
Aiemmassa kirjallisuudessa maailman perinpohjainen ennustamattomuus oli usein merkinnyt pelottavaa vastakohtaa järjestyksen kosmokselle.
Molemmat kaaoskäsitykset ovat olleet osa länsimaista ajattelutapaa jo pitkään.
Runoilija taltuttaa kaaoksen
Tieteen päivien kirjallisuuspaneelin puheenjohtaja, runoudentutkija ja runoilija Vesa Haapala analysoi väitöskirjassaan Edith Södergranin Dikter-teosta. Se esittää taiteilijan ihmisenä, joka voi pakottaa pohjimmiltaan kaoottisen ja merkityksettömän maailman merkitykselliseksi.
– Södergranilla oli nietzscheläinen ajatus, että maailma on satunnainen ja että taiteilijan tehtävä on polkea tämä ehkä ahdistavakin sattumanvaraisuus jalkoihinsa.
Haapalan käsitys kaaoksesta ei ole näin synkkä eikä hän Södergranin tapaan koe tehtäväkseen muuttaa muka merkityksetöntä todellisuutta merkityksellisemmäksi. Hänelle sattuma on tärkeä runon kirjoittamisen menetelmä ja keskeinen osa nykyrunouden estetiikkaa.
Kirjallisuuden fraktaalit
Polvisen mukaan 1990-luvulla vahvistuneilla, dynaamisuutta korostavilla esteettisillä ihanteilla oli yhtymäkohtansa myös fraktaaleihin, jotka ovat tuttuja niin luonnonmuodostelmista kuin kaaosteorian esityksistä.
‒ Kirjallisuudessa ei ole samalla tavoin matemaattisesti toistuvia kuvioita kuten fraktaaleissa, mutta yhteistä niille ovat sisällössä ja muodossa toistuvat muuntuvat elementit, jotka tuovat lopputulokseen kauneutta.
Kirjallisuuspaneelia voi seurata yliopiston päärakennuksessa huomenna torstaina 8. tammikuuta. Viisipäiväiset Tieteen päivät käynnistyvät kuitenkin jo tänään 7.1. Tapahtumassa eturivin tutkijat puhuvat sattuman roolista muun muassa Suomen historiassa, lajien ja yksilöiden kehityksessä sekä siitä, kuinka satunnaisuus on käsitetty jumalten tahdon ilmaisuksi.
Runoilijoiden ja kirjallisuudentutkijoiden kaaos- ja sattumapaneeli 8.1.2015