Kristinuskoa pidetään usein luontokäsitykseltään ihmiskeskeisenä uskontona. Tällaisessa ajattelussa ihmistä pidetään Jumalan kuvana ja luontoa eläimineen ihmisen hyödynnettävissä olevana materiaalina, jonka tehtävänä on ihmisen tarpeiden täyttäminen.
Toni Koivulahti tarkastelee väitöstutkimuksessaan ”The Earth is Shuddering: Theology, Posthumanism and the Death of God”, miten kristinuskoa voidaan tulkita myös materialistisesta kehyksestä niin, että raja ihmisen ja eläimen välillä kyseenalaistuu, sekä tämän eettisiä seuraamuksia. Haastamalla ihmiskeskeisen ajattelun perusteita tutkimus avaa tilaa uudenlaiselle eettiselle keskustelulle luonnon ja eläinten arvosta.
– Tutkimukseni paljastaa, että kristillisessä perinteessä on aineksia melko radikaaleillekin käsityksille ihmisten ja eläinten suhteesta. Näin se avaa mahdollisuuksia uudenlaiseen teologiseen ja filosofiseen keskusteluun, Koivulahti sanoo.
Kristinuskon ei tarvitse olla ihmiskeskeinen
Toni Koivulahti yhdistää tutkimuksessaan teologian ja kriittisen posthumanismin. Vaikka luonnon ja eläinten asemaa kristinuskossa on tutkittu paljonkin, on ihmiskeskeisyys silti usein osa myös ekoteologista keskustelua. Posthumanismi, joka kyseenalaistaa ihmisen ja muiden eläinten välisen jyrkän olemuksellisen rajan, tarjoaa teologialle haasteen mutta myös mahdollisuuden: se avaa tilaa teologiselle etiikalle, jossa keskeisellä sijalla on ihmisten ja eläinten yhteinen materiaalinen perusta.
– Eläimen ja ihmisen välisen olemuksellisen eron pienentäminen tai poistaminen avaa teologialle mahdollisuuden käsitellä jumalallista ja materiaalista samaan aikaan, Koivulahti sanoo.
– Tutkimus vahvistaa ekoteologian yleisemmän havainnon, että kristinusko ei ole yksiselitteisesti ihmiskeskeinen, ja osoittaa, miten tätä näkökulmaa voidaan syventää posthumanismin ja hitaan väkivallan käsitteiden avulla.
Kriittinen posthumanismi yhdistettynä teologiaan avaa Koivulahden mukaan tavan tulkita ympärillä olevaa maailmaa niin, että huomio kiinnittyy perspektiivien moninaisuuteen. Vaikka emme voi tietää esimerkiksi eläinten kokemusmaailmasta samalla tavalla kuin ihmisten, on teologisen etiikan kannalta edessämme ongelma: mikä on suhteemme muihin eläimiin, jos otamme vakavasti luonnon tuhoamisen ja eläimiin kohdistuvan väkivallan vaikutukset?
Keskeinen tutkimuksessa käytetty käsite on 60-luvun amerikkalaisesta Jumalan kuoleman teologiasta löytyvä käsitys kenosiksesta, eli Jumalan itsensä tyhjentämisestä. Käsitteen tulkinta tarjoaa sellaisen materialistisen ja teologisen mallin eettiselle sitoutumiselle maailmaan, jota voidaan ymmärtää posthumanistisen teorian kautta. Tällaisessa ajattelussa Jumala kuollessaan täytti maailman itsellään ja maailma on erottamaton sekoitus pyhää ja profaania.
Uskonto voi tuoda esiin hitaita muutoksia
Väitöskirjan keskeisiä käsitteitä ovat ”ylihauraus” ja kulttuurintutkimuksen alalta lainattu ”hidas väkivalta”, joka tarkoittaa hitaasti ja huomaamatta tapahtuvaa tuhoa, kuten ympäristön saastumista, ilmastonmuutosta tai eläinten elinolosuhteiden tuhoutumista. Tämä väkivalta jää usein piiloon, koska se ei näytä yhtä dramaattiselta kuin äkillinen kriisi, vaikka sen seuraukset voivat olla paljon vakavampia ja pitkäkestoisempia. Ylihauraus taas korostaa ympäristötuhojen kumulatiivista luonnetta ja käsitteellistää sitä, miten yksittäisten toimijoiden tahattomat pienet teot tuottavat suuria katastrofaalisia lopputuloksia.
Tutkimus osoittaa, miten uskonnollinen kieli voi olla mukana sen näkyväksi tekemisessä, mikä muuten jää huomiotta. Näin hidas väkivalta saa sekä eettisen että uskonnollisen ulottuvuuden, joka voi syventää keskustelua ympäristön ja ihmisyyden kriiseistä.
– Juuri tämänkaltaisten näkymättömien mutta läpitunkevien ilmiöiden tunnistaminen on olennaista, jos halutaan luoda uusia tapoja ymmärtää ihmisen, luonnon ja pyhän välistä suhdetta, Koivulahti sanoo.
Vaikka Koivulahden tutkimus yhdistelee monimutkaisia filosofisia ja teologisia ajatussuuntauksia, tarjoaa se samalla vastauksia arkipäiväisiin asioihin. Korostaessaan elämän arvon ja vastuullisuuden merkitystä osana laajempaa kokonaisuutta tutkimus voi puhutella sekä uskonnollisia että ei-uskonnollisia ihmisiä. Lisäksi se auttaa näkemään, miten uskonnolliset perinteet vaikuttavat arvoihin ja päätöksentekoon.
– Tutkimukseni kautta voidaan ymmärtää paremmin, miten teologisesta ajattelusta voi nousta eettisiä vaatimuksia ympäristöön ja eläimiin liittyen. Se auttaa myös tunnistamaan ja purkamaan uskontoon liittyviä ennakkoluuloja, kuten ajatusta luontovihamielisyydestä.
Lisätietoa väitöstilaisuudesta
TM Toni Koivulahti väittelee 19.9.2025 kello 12 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta "The Earth is Shuddering – Theology, Posthumanism and the Death of God". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Karolina Eskelin (U3032), Fabianinkatu 33.
Vastaväittäjänä on professori Mika Ojakangas, Jyväskylän yliopisto, ja kustoksena on professori Jaana Hallamaa.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.
Väittelijän yhteystiedot:
TM Toni Koivulahti
toni.koivulahti@helsinki.fi
puh. +358 50 303 7680