Liikkuivatko hienot astiat vai niiden taitavat valmistajat Itämeren ympäristössä kivikauden nuorakeraamisen kulttuurivaiheen aikana? Ovatko Suomesta löytyneet arkeologiset astiat tuontia muualta vai onko niitä valmistettu suomalaisesta savesta uutta teknologiaa hallitsevien keraamikkojen käsissä? Tutkijat selvittivät näitä kysymyksiä tähän asti suurimmassa pohjoismaissa toteutetussa arkeologisen keramiikan alkuperätutkimuksessa.
Tutkijat kartoittivat kivikauden aikaisen nuorakeraamisen kulttuurivaiheen (Corded Ware Culture complex, n. 2900 - 2300 eaa) saviastioiden ja niitä valmistaneiden ihmisten saapumisreittejä astioiden valmistusalueita tunnistamalla.
Nuorakeraamiset saviastiat olivat hyvin erilaisia verrattuna aiempiin kivikauden astioihin: ne edustivat uutta teknologiaa ja muotia, ja uutena innovaationa niissä käytettiin sekoitteena keramiikkamurskaa eli rikkoutuneita astioita.
Itäiset vaikutteet olivat muodikkaita Ruotsissa
Suomessa, Virossa ja Ruotsissa oli ainakin viisi nuorakeramiikan valmistusaluetta, joiden välillä oli tiivistä Itämeren ylittävää saviastiavaihdantaa kivikaudella noin 5000 vuotta sitten. Hämeessä oli kivikauden mittakaavassa teollinen nuorakeramiikan valmistuskeskus, jonka tuotteita levitettiin pitkin Suomen rannikkoa aina Viroon asti.
Ruotsalaisarkeologit ovat tähän asti ajatelleet nuorakeramiikan saapuneen Ruotsiin etelästä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itäiset vaikutteet olivat varsin muodikkaita kivikaudella, ja Itämeren yli oli vilkkaita kontakteja moneen suuntaan ja pitkän aikaa. Nuorakeraamista kulttuuria edustavia ihmisiä ja siihen kuuluvia astioita saapui Ruotsin itärannikolle alun perin Suomen ja Viron suunnalta, ja ajan ja kontaktien myötä myös Ruotsissa tehtyjä astioita kulkeutui Suomeen ja Viroon.
Taitavat naiskeraamikot tulivat idästä
On todennäköistä, että Suomen rannikolle saapuneet ensimmäiset nuorakeraamikot – tämänkaltaisissa yhteisöissä tyypillisesti naiset – olivat oppineet käsityötaitonsa jo aiemmalla asuinalueellaan.
He ryhtyivät käyttämään uuden asuinpaikan savia, mutta murskasivat saven sekaan mukanaan tuomiaan astioita. Näin he ehkä halusivat siirtää eteenpäin vanhempia astioita, jotka oli valmistettu heidän edellisellä asuinalueellaan, ja säilyttää siten symbolisen yhteyden sukuunsa ja edellisen yhteisön jäseniin arkisessa elämässään.
Nuorakeraamiseen kulttuuriin on muualla Euroopassa liitetty hauta-aineistojen perusteella havaintoja erityisesti naisten liikkuvuudesta. Eksogamiamallin mukaan juuri naiset olisivat muuttaneet pois synnyinseuduiltaan avioliittojen myötä.
Tutkimuksessa esitetään, että taitavat naiskeraamikot saapuivat Ruotsiin erityisesti Viron ja Suomen alueelta, koska tuontiastioiden geokemiallinen alkuperä ja kulttuuriset linkit viittaavat sinne. Suomen ja Viron nuorakeraaminen kulttuuri puolestaan osoittaa yhteyksiä edemmäs itään, nykyisen Venäjän alueelle.
Vaihdantaverkosto kertoo myös siitä, ettei Itämeri kivikaudellakaan ollut erottava vaan päinvastoin yhteisöjä yhdistävä tekijä, jonka kautta Suomen alue liittyi laajempaan eurooppalaiseen kulttuuripiiriin.
Saviastioista voi lukea kansainvälisiä esihistoriallisia ilmiöitä
Hankkeessa tutkittiin saviastioita 24 arkeologiselta kohteelta Suomesta, Virosta ja Ruotsista. Tavoitteena oli selvittää nuorakeraamisten saviastioiden geokemiallinen koostumus ja geologinen alkuperä eli astioiden valmistuksessa käytetyn savilähteen sijainti.
Hankkeessa tehtiin kansainvälistä ja poikkitieteellistä yhteistyötä suomalais-ruotsalais-virolaisen arkeologiryhmän ja materiaalifyysikkojen kesken. Suomen Akatemian rahoittaman tutkimushankkeen johtajana toimi Elisabeth Holmqvist-Sipilä, joka työskentelee Helsingin yliopiston arkeologian laboratoriossa.
– Kansainväliset esihistorialliset ilmiöt voivat olla havaittavissa hyvin arkisissa asioissa, kuten astioissa ja niiden massaan sekoitetussa murskassa, Holmqvist-Sipilä toteaa.
– Saviastiat olivat käyttäjilleen niin tärkeitä, että niitä kuljetettiin mukana pitkiä matkoja. Nyt tuhansien vuosien päästä, kun muut aineistot ovat jo maatuneet, juuri nämä esineet kertovat ihmisten ja esineiden kulkemista reiteistä.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu 5.2.2018 arvostetussa luonnontieteellisen arkeologian lehdessä Journal of Archaeological Science: Holmqvist, E., Å. Larsson, A. Kriiska, V. Palonen, P. Pesonen, K. Mizohata, P. Kouki and J. Räisänen 2018. Tracing grog and pots to reveal Neolithic Corded Ware culture contacts in the Baltic Sea region (SEM-EDS, PIXE), Journal of Archaeological Science 91: 77–91.
Lisätietoja: FT, arkeologi Elisabeth Holmqvist-Sipilä, puhelin 050 9100 279, elisabeth.holmqvist@helsinki.fi