Helsingin yliopiston kesässä taidetta ja arkkitehtuuria ei ohiteta, vaan siihen syvennytään. Tunnin mittaisia taidehistoriallisia kävelykierroksia järjestetään noin 90, ja ne tutustuttavat yleisön maksutta eri kampusten hienoimpiin kohteisiin. Jotkut niistä, kuten vaikkapa kipsiveistosten koristama taidehistorian luokka, avautuvat ulkopuolisille vain opastuksilla.
Kierros Kaisaan tai omiin opiskelumuistoihin
Taidehistorialliset kierrokset käynnistyivät vuonna 2000, kun alan opiskelijat halusivat esitellä ainutlaatuista yliopistoaan ja kartuttaa työkokemusta. Opastukset ovat jatkuneet siitä saakka kesäisin lähes joka vuosi ja esitelleet hieman eri tiloja eri vuosina.
– Suurimpaan osaan yliopiston rakennuksista saa tulla kuka tahansa, mutta sisälle uskaltaudutaan vasta oppaan kanssa, kertoo vuoden 2017 kierroskoordinaattori Hanna Kivelä. Hän on valinnut tämän kesän kohteet ja organisoinut opastukset.
Erityisen suosittuja kävelyjä ovat päärakennukseen ja Vanhalle ylioppilastalolle suuntautuvat kierrokset.
– Moni muistelee opastuksilla omia opiskeluaikojaan. Jotkut ovat olleet paikalla historiaan jääneissä tapahtumissakin, kuten vaikkapa Vanhan valtauksessa.
Kävijöitä kiinnostaa myös yliopiston uusi arkkitehtuuri.
– Meillä on hyvin ainutlaatuisia rakennuksia, koska melkein kaikki on suunniteltu nimenomaan Helsingin yliopistolle, kuvailee tänä kesänä ensimmäisiä opastuksiaan tekevä Anni Mäkilammi. Hän vetää kierroksia muun muassa Kumpulassa ja esittelee osallistujille paikallisia erikoisuuksia.
– Kumpulan kampusta rakennettaessa on pitänyt huomioida kaikki laboratoriokokeet, joita tiloissa tehdään, Mäkilammi kuvailee. Siksi Kumpulassa voi nähdä sekä Physicumin kaltaisia suuria aulatiloja että hyvin suljettuja osia.
Pala historiaa
Kävelykierrokset näyttävät Helsingin yliopiston tiloja, mutta vielä enemmän ne vievät yliopistoelämän ja Helsingin historiaan.
Esimerkiksi päärakennuksessa järjestetyllä veistokuvakokoelmakävelyllä näkee kyllä versiot Leokhareen Laokoon-ryhmä ja Huittisten hirvenpäästä, mutta vielä enemmän oppii yliopiston kipsiveistoshankinnoista ja 1800-luvun taidekeräilystä.
Kuunnellessaan opasta kävijä kurkistaa aikaan, jolloin innokas estetiikan ja uuden kirjallisuuden professori Carl Gustaf Estlander vasta aloitteli kokoelmaa eikä Suomessa ollut pidetty vielä yhtään taidenäyttelyä.
– Yliopistolla näkee suoraan historiaan ihan vain katsomalla vaikkapa vessojen sijoittelua päärakennuksen aulassa ja miettimällä rakentamisen aikaista häveliäisyyttä, Kivelä vinkkaa.
Suomen vaikeat vuodetkin ovat kävijöiden nähtävillä muun muassa veistoksessa Vapauden jumalatar seppelöi nuoruuden.
– Se vaurioitui, kun yliopiston juhlasaliin jysähti pommi vuonna 1944, Mäkilammi kertoo.
Kun kampusalueilla ja kaupungilla kävelee kierrosten jälkeen, näkee ympäristönsä eri tavoin. Välillä osaa katsoa ylöspäinkin, kuten Kivelä omilla opastuksillaan aina suosittelee tekemään.