Suomalaiset elokuvat ja tv-sarjat menestyvät paremmin kuin koskaan, mutta alan tutkimus ja opetus kuihtuvat
Taide vaikuttaa ajatteluumme ja avartaa käsityksiä siitä, miten asiat voisivat olla. Elokuva- ja televisiotutkimukseen kannattaa panostaa jo pelkästään oman maailmankuvamme ymmärtämiseksi, professori Henry Bacon sanoo.

Kun elokuva- ja televisiotutkimuksen dosentti Jaakko Seppälän isä osti 1980-luvun alussa perheeseen videonauhurin, kaikki muuttui. Television tarjonta oli tuohon aikaan Suomessa niukka. Lukioikäisenä Seppälä kiikutti kirjastoista kotiin kiinalaisia, japanilaisia ja tanskalaisia elokuvia.

— Tuntui, että maailman elokuva oli käsien ulottuvilla, vaikka kirjastoissa oli vain muutamia nimikkeitä.

Videokasetit toivat elokuvat koteihin ja liikkuva kuva muuttui yhä tärkeämmäksi arjessa. Elokuvatutkimus oli vasta vakiintumassa Suomessa. Avoin yliopisto tarjosi 1990-luvun loppupuolella elokuva- ja televisiotutkimuksen perusopintoja Helsingissä. Dosentti Henry Baconin tunneille myös Seppälä suuntasi lukion jälkeen. Oma ala oli löytynyt.

Isossa-Britanniassa suorittamansa maisterintutkinnon jälkeen Seppälä palasi Helsingin yliopistoon tekemään väitöskirjaansa. Taustalla oli arvaus, että vuonna 2004 perustettu elokuva- ja televisiotutkimuksen oppiaine kasvaisi.

Näin kävikin: se laajeni vuonna 2017 itsenäiseksi opintosuunnaksi taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmassa, johon kuuluvat myös estetiikka sekä teatteri-, musiikki- ja yleinen kirjallisuustiede.

Seppälä palkattiin Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen yliopistonlehtoriksi vuonna 2018. Hän ja professoriksi nimitetty Henry Bacon vetivät opintosuuntaa yhdessä. Nykyään elokuva- ja televisiotutkimusta voi opiskella väitöskirjatasolla asti.

Opiskelijoita ja tutkijanalkuja on runsaasti, mutta tutkijat kantavat huolta alansa puolesta. Seppälän lehtorinpestiä ei jatkettu kahden vuoden määräaikaisuuden jälkeen, ja Bacon jäi opintosuunnan ainoaksi toimenhaltijaksi. Mitä tapahtuu, kun professori jää eläkkeelle?

Suomalaiset elokuvat menestyvät maailmalla

Samaan aikaan kun alan tutkimuksen tulevaisuus on epävarma, kotimaiset elokuvat ja televisiosarjat menestyvät kansainvälisesti paremmin kuin koskaan. Pohjoismaiset elokuvat ja sarjat ovat trendikkäitä, ja suomalaisia elokuvia ja sarjoja myydään laajaan ulkomaiseen levitykseen. Pohjoismainen tyyli viehättää maailmalla.

— Minimalismi luo arvoituksellisuutta. Katsoja joutuu työskentelemään tulkitakseen henkilöhahmojen ajatuksia ja tunteita, Seppälä selittää.

Yksi valttikorteista on nordic noir, synkkä ja melankolinen rikosfiktio. Suosio alkoi 2010-luvun taitteessa, ja nykyään suomalaisia rikossarjoja myydään ulkomaille jo ennen kuin ne ovat valmistuneet. Nordic noir on yksi Seppälän tutkimusaiheista.

— Genressä synkkyys kytkeytyy pohjoismaisen hyvinvointivaltion kritiikkiin. Sarjat nostavat esiin budjettileikkausten tai lastensuojelun puuttuvien resurssien vaikutukset elämään.

Harmaalla ja surumielisellä tyylillä on yhteiskunnallista merkitystä, tutkija arvioi. Tyylikeinot synnyttävät melankoliaa, jonka kerronta ohjaa yhdistämään yhteiskunnan rakenteisiin.

— Nordic noirin avulla voi käsitellä epävarmuuksia ja pelkoja, jotka liittyvät hyvinvointivaltion tilaan ja tulevaisuuteen.

”On itsestään selvää, että tätä kaikkea pitää tutkia”

Henry Baconin mukaan se, miten havaitsemme ja miellämme todellisuutta, on yksi syistä, miksi elokuva- ja televisiotutkimus on tärkeää.

— Taiteen kertomat tarinat mallintavat elämää, mutta myös luovat uusia käsityksiä siitä, miten asiat voisivat olla. Liikkuva kuva on erityisen todenkaltainen taidemuoto.

Elokuvat ja sarjat ovat kaikkialla läsnä. Lähes kaikilla on televisio, ja suoratoistopalvelut ovat kiinteä osa koti-iltoja. Niillä on valtaa vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin.

— On itsestään selvää, että tätä kaikkea pitää tutkia ja ymmärtää.

Bacon suunnittelee opintojen kurssitarjonnan, opastaa henkilökohtaisten opintosuunnitelmien teossa ja ohjaa opiskelijoiden seminaareja. Tutkimukselle ei tänä syksynä jäänyt aikaa.

Taiteiden tutkimus on yksi humanistisen tiedekunnan suosituimmista oppiaineista. Bacon luennoi syksyllä Johdatus taiteiden tutkimukseen -kurssilla, jota seurasi yli 150 ihmistä — kolme kertaa enemmän kuin taiteiden tutkimukseen otetaan sisään.

Lähes joka toinen opiskelija harkitsee alanvaihtoa

Vuonna 2018 opintonsa aloittanut kandiopiskelija Joonas Talvila tuntee löytäneensä paikkansa elokuva- ja televisiotutkimuksesta. Talvila kiittelee Baconia ja Seppälää, jotka ovat innostaneet opiskelijoita.

— Olin onnekas, että sain nauttia siitä ajasta, kun Jaakko oli vielä lehtorina.

Opiskeluaikaa on kuitenkin värittänyt keskustelu resurssivajeesta. Talvila ei ole varma, onko mielekästä jatkaa maisteriopintoihin keväällä.

— Olen miettinyt, tarjoavatko opintosuunta ja koulutusohjelma parin vuoden päästä enää sitä, mistä olen opinnoissa nauttinut.

Talvila haluaisi jatkaa väitöskirjaan asti ja työskennellä elokuvatutkijana. Nyt harkinnassa kuitenkin on alanvaihto yleiseen kirjallisuustieteeseen. Yksi vaihtoehto on myös opiskelu Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen maisteriohjelmassa.

Keväällä 2021 tehdyn opintokyselyn perusteella jopa 43 prosenttia taiteiden tutkimuksen kandi- ja maisteriopiskelijoista on harkinnut alanvaihtoa. Tiedekunta ei ole suhtautunut vakavasti opiskelijoiden ahdinkoon, Talvila kritisoi.

— On ollut vähätteleviä puheenvuoroja ja tyhjää tsemppipuhetta.

Edessä voi olla muutto ulkomaille

Jaakko Seppälä tekee tällä hetkellä apurahatutkimusta, toimii tuntiopettajana ja ohjaa väitöskirjoja. Väitöskirjahakemuksia tulee enemmän kuin hän pystyy ottamaan vastaan.

— Kun tulevaisuus on aina seuraavan rahoituskauden varassa, niin on riski, että joudun lähtemään toiseen maahan.

Opiskelijoiden into saa kuitenkin luottamaan siihen, että alalla on tulevaisuutta, dosentti sanoo.

— Valo on vielä niin kaukana tunnelin päässä, että en sitä näe, mutta uskon, että se on siellä.

Elokuvien katsominen ei ole muuttunut puuduttavaksi, tutkijat vakuuttavat. Täytyy pystyä irrottautumaan roolistaan ja innostumaan elokuvista, Henry Bacon tuumii.

— Pitää saada kiinni omasta naiivista tavasta katsoa, nauttia ja kokea elämyksiä. Muuten ei ymmärtäisi, mitä elokuvat ihmisille merkitsevät.

Seppäläkin muuttuu katsojaksi muiden joukossa. Elokuvien taika vie mukanaan niin, että hän usein unohtaa, että niistä pitäisi sanoa jotakin järkevää.

 

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2021. 

Saako eloisa tieteenala kuihtua?

Professori Henry Bacon ja dosentti Jaakko Seppälä eivät ole tyytyväisiä tapaan, jolla taiteiden tutkimusta tällä hetkellä kohdellaan. Kukaan ei ole ottanut vastuuta tehdyistä säästöpäätöksistä, tutkijat sanovat.

— Helsingin yliopiston hallinto vetoaa taloudelliseen ahdinkoon, mikä vierittää vastuun opetus- ja kulttuuriministeriölle. Ministeriössä puolestaan ajatellaan, että yliopisto tekee itse omat budjettipäätöksensä, Seppälä kertoo.

Tällä hetkellä elokuva- ja televisiotieteen alan suurin huoli on, mitä tapahtuu, kun Bacon jää muutaman vuoden sisällä eläkkeelle. Toimia ei eläköitymisen yhteydessä välttämättä täytetä. Näin kävi esimerkiksi musiikkitieteen kohdalla.

Elokuva- ja televisiotutkimuksessa tämä tarkoittaisi sitä, että opintosuunnassa ei olisi ainuttakaan vakinaista työntekijää. Taiteiden tutkimusta tekevät pelkäävät, että humanistinen tiedekunta lopulta yhdistää eri opetusalat.

Eri taiteenalojen tutkimuksella Helsingin yliopistossa on kunniakas historia Suomen kulttuurin luomisessa, Bacon toteaa. Kyse on paitsi kulttuuriperinnön säilyttämisestä myös uuden luomisesta.

Opiskelijoiden kiinnostus ja taiteiden tutkimuksen eri alojen välinen luottamus ja yhteisöllisyys ovat yhtä todellisuutta, taloutta säätelevät päätökset toista.

— Kiristetään hanaa niin, että ala alkaa menettää elinvoimaansa. Samalla ohitetaan täysin se, että elokuva- ja televisiotutkimuksen oppiaine on perustettu pitkälti opiskelijoiden vaikuttamistyön ansiosta, professori Bacon kuvailee.