Sivistys ei ole aterimien käyttöä oikeassa järjestyksessä, saati sivistyssanojen oikeaoppista käyttöä. Sivistys on toisten kanssa toimeen tulemista ja taitoa käyttää tietoa hyvään, sanoo Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä.
– Sivistys on osa yliopistoa ja yliopisto osa sivistystä. Tieto on aina sivistyksen pohjalla, sillä jos et tiedä, et osaa toimia oikealla tavalla.
Kun Heikkilä itse ryhtyi tutkimaan Lallin ja Piispa Henrikin edesottamuksia 1100-luvulla, hän ajatteli perkaavansa, mitä heistä on löydettävissä keskiaikaisista lähteistä. Lopulta hän päätyikin aina 2020-luvulle asti ja luotasi suomalaisuuden identiteettihistoriaa kokonaisen kirjan verran.
Mitä enemmän Heikkilä perehtyi Lalliin ja Henrikiin, sitä selvemmäksi kävi, että parivaljakko on kautta aikojen liitetty suomalaisuuteen. Tutkimus on Heikkilän mukaan hyvä esimerkki siitä, millaisia rakennuspuita menneisyydestä voi löytää. Historiantutkimuksessa ei enää ajatella, että menneisyyden tapahtumien kulku voidaan jäljittää tarkasti. Pikemminkin sitä tulkitaan nyt tärkeinä pidettyjen teemojen kautta.
Olipa kyseessä sitten päivän politiikka tai identiteetti, kaikki nojaa tulkintaan menneisyydestä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Ukrainan vastarinta, Suomen EU-politiikka – jokaista perustellaan historialla.
– Emme voi ymmärtää nykyisyyttä, jos emme tunne menneisyyttä. Historiantutkimus on keino nähdä tulevaisuuteen.
Suomen keskiajan historia on historioitsijan aarreaitta
Heikkilän tutkimuksen yhteisiä nimittäjiä ovat keskiajan kirjallinen kulttuuri ja käsikirjoitukset, niiden tutkimiseen kehitetyt monitieteiset menetelmät sekä pyhimykset. Hänen tutkimuksensa keskittyy juuri Suomeen, sillä maassamme on yllin kyllin tutkimatonta keskiajan historiaa.
Runsaat kymmenen vuotta sitten Heikkilä löysi tutkimusryhmineen suomalaista kirjallisuutta viidensadan vuoden ajalta. Keskiaikaisia käsikirjoituksia tutkiessaan hän huomasi kaipaavansa työkaluja, joilla arvioida, miten yhden tekstin käsinkopioidut versiot polveutuvat toisistaan.
– Yhtäkkiä huomasin kehittäväni tietojenkäsittelytieteen professorin kanssa algoritmia ratkaisemaan ongelmaa. Tuo algoritmi on yhä käytössä ympäri maailmaa.
Laaja-alaisuus kumpuaa innostuksesta löytää jotain uutta, josta ei ole aiemmin tiedetty. Heikkilä kokee, että myönteinen kiinnostus asioihin on myös yksi sivistyksen edellytyksistä.
Pitkäjänteinen humanistinen tutkimus on maailmalla ahtaalla
Sivistys on Heikkilän mielestä yhteiskunnan selkäranka, joka ylläpitää yhteenkuuluvuutta. Yliopiston rooli sivistäjänä näkyy sekä historiassa että tässä hetkessä.
Köyhän Suomen rikkaus oli mahdollisuus päästä opin ja sivistyksen syrjään vaatimattomistakin lähtökohdista. Tänä päivänä yliopiston tärkein tuote on sivistynyt ihminen, joka kandidaattina, maisterina tai tohtorina astuu yhteiskunnan palvelukseen.
– Historioitsijana en voi kyllin korostaa sitä, miten ihmeellinen sivistyksen sankaritarina Suomen historia on. Sata vuotta sitten sekasortoisesta Venäjästä irtautunut ja sisällissodan raatelema Suomi onnistui löytämään yhteisen sävelen.
Kansalaiset valitsivat demokratian ja pitivät siitä kiinni sisällissodan traumoista ja ulkoisista uhkista huolimatta. Silloinkin sivistys oli toisten kanssa toimeen tulemista ja muiden mielipiteiden huomioimista, Heikkilä jatkaa.
Sivistyksen merkitystä korostetaan juhlapuheissa, ja poliitikot usein kertovat vannovansa tutkitun tiedon nimeen. Kun lopulta tulee päätösten aika, lyhyen tähtäimen poliittiset edut jyräävät herkästi tutkimuksen, jonka jännite on pidempi kuin vaalikausi.
Heikkilää huolestuttaa eri puolilla maailmaa havaittavissa oleva kehitys, jossa humanistisen tutkimuksen budjetteja leikataan kapeakatseisesti. Pitkäjänteinen perustutkimus kun tuottaa ymmärrystä siitä, keitä olemme ja miksi toimimme kuten toimimme.
– Humanistinen tutkimus on ahtaalla esimerkiksi Australiassa ja Japanissa. On liikaa merkkejä ajattelutavasta, että vaikuttava tutkimus on vain sellaista, joka tuottaa suoraa taloudellista hyötyä.
Rahoitus ja vapaus sivistyksen edistämisen edellytyksiä
Yliopisto tarvitsee tietysti rahaa, jotta sen edellytykset tuottaa tutkittua tietoa ja edistää sivistystä säilyvät. Heikkilän mielestä on hienoa, että päättäjät pitävät yliopistojen aloituspaikkojen lisäämistä ratkaisuna Suomen ongelmiin. Yliopiston resurssien pitää kuitenkin kasvaa samassa suhteessa. Heikkilä myös korostaa, ettei raha yksin riitä.
– Tarvitaan myös vapautta. Yliopistoista ei voi tulla valtiollisesti säädeltyjä tutkimuslaitoksia, vaan suurimman osan tutkimusvirrasta täytyy ohjautua itsenäisesti.
Heikkilä ei silti tarkoita, että kaikki yhteiskunnan rahat tulisi laittaa humanistiseen tutkimukseen. On tarve sekä ymmärrystä syventävälle että konkreettisia sovellutuksia ja nopeaa hyötyä tarjoavalle tutkimukselle. Tiedon etsimiselle ja löytämiselle, sivistyksen edistämiselle.
– Jos jotakin tässä maailmassa tarvitaan enemmän, niin empatiaa. Meillä on jo kaikki tieteellinen tieto esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja lajikadon ratkaisemiseksi, mutta tarvitsemme yhteisymmärrystä, jotta voimme ratkoa ongelmia.
Tiede ja koulutus rakentavat hyvinvointimme. Niihin panostaminen on tulevaisuutemme kohtalonkysymys. Lue lisää siitä, miten tutkimus ja koulutus vaikuttavat yhteiskunnassa ja tutustu Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteisiin 2023–2027. #Siksitiede