Siirtolaiskirjailija nähdään helposti koko etnisen ryhmänsä edustajana ja hänen teosmaailmansa kulttuurisena perehdyttämisenä

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2022.

”Kun luen useimpia The Woman Warrior -teokseni arvioita, reagoin kahdella tavalla: haluan sekä taputtaa kriitikoita olalle että kikattaa voimattomasti päätäni pudistaen. (Vanhemmiten voimattomat naurunpuuskat muuttuvat yhä harvemmin nyyhkytyksiksi.)”

Näin kirjoitti kirjailija Maxine Hong Kingston, Berkeleyn yliopiston professori, vuonna 1982. Kingstonin esikoisromaani ilmestyi Yhdysvalloissa 1976 ja sai ylistystä osakseen. Arvioitsijat hehkuttivat kuitenkin useimmiten vääriä asioita, kirjallisuuden tutkija Wilma Andersson Helsingin yliopistosta arvioi.

— Kriitikot eivät arvioineet The Woman Warrioria kaunokirjallisuutena, vaan sortuivat pitämään sitä tutkielmana Kiinan kansasta ja kulttuurista, Kingston edusti sukutaustansa vuoksi joidenkin silmissä kaikkia kiinalaisia maahanmuuttajia.

Harhaan heijastui myös Kingstonin laji, autofiktio. Siinä osa tapahtumista perustuu tosiasioihin kirjailijan elämässä.

Myös osa tutkijoista kuvaa kirjoja tutkimusmatkoina kiinalaiseen kulttuuriin, Andersson toteaa.

— Monet keskittyivät yksilöön: miten hän ”vapauttaa” itsensä vanhan kulttuurin kahleista ja löytää uuden identiteetin amerikkalaisessa yhteiskunnassa.

Taustalla vaikutti amerikkalainen individualismin ihanne. Kiinalais-amerikkalaisen yhteisön kollektivismin tulkittiin pitävän tarinan henkilöitä vankinaan.

— Tarinoiden hahmot törmäävät jatkuvasti eri arvojen ristiriitaan valtakulttuurin ja kiinalais-amerikkalaisen yhteisön välillä. Näkemys, joka pitää yhtä valoisana ja toista salamyhkäisenä, on tietenkin mustavalkoinen.

Täydellisyyden muotti

Andersson päätyi tarkastelemaan häpeän kokemuksia, jotka syntyvät eri arvoja korostavien yhteisöjen välitilassa. Tutkimuskohteina on Kingstonin ohella esimerkiksi Amy Tanin ja Gish Jenin teoksia. Kiinnostus aihetta kohtaan kumpusi ristiriidoista: kiinalais-amerikkalaiset nähdään joko mallikansalaisina tai ikuisina muukalaisina.

— Vaikka mallikansalainen kuulostaa imartelevalta, se puskee täydellisyyden muottiin. Ikuisen muukalaisen käsite puolestaan antaa ymmärtää, ettei ihminen etnisyytensä takia voi koskaan kuulua valtaväestöön, Andersson kuvaa.

Vaikka stereotypiat mallikansalaisesta ja muukalaisesta ovat toistensa vastakohtia, ne kohdistuvat samanaikaisesti teosten hahmoihin.

— Henkilöhahmot eivät voi lunastaa itseensä kohdistuvia mahdottomia odotuksia.

Ikuinen kadotus?

Ulkopuolisuudella on pitkät juuret. Jotta kiinalais-amerikkalaista kirjallisuutta ja siinä tuntuvia kipukohtia voi ymmärtää, täytyy kääntää katse aikaan, jolloin siirtolaisuus Kiinasta Yhdysvaltoihin alkoi. Sadattuhannet kiinalaiset lähtivät 1800-luvulla rakennus- ja tehdastyöläisiksi. Erityisen suuri rooli heillä oli Yhdysvaltain rautateiden rakentamisessa.

Vaikka kiinalaiset työntekijät hyödyttivät maata, siirtolaisiin suhtauduttiin penseästi ja valkoiset työläiset kokivat toimeentulonsa uhatuksi. Viharikokset maahantulijoita kohtaan olivat yleisiä ja rasismi kyti valtiotasolla asti. 1882 voimaan tuli Chinese Exclusion Act, joka kielsi kiinalaisten työläisten maahanmuuton Yhdysvaltoihin.

 — Kiinalaisista maahantulijoista käytettiin rasistista nimitystä ”keltainen vaara”, Andersson kertoo.

Vaikka maahantulolait lievenivät myöhemmin, Aasiasta tulevan maahanmuuton rajoitukset jatkuivat vuoteen 1965 asti. Muukalaisuuden retoriikka jäi elämään.

Vähemmistöihin kuuluvat kirjailijat joutuvat edelleen usein tarkastelluiksi vain omien ryhmiensä edustajina. Andersson kuvaa aasialais-amerikkalaisten kirjailijoiden löytävän itsensä kuin seinän ja tapetin välistä. Lopputulos on sama siitä huolimatta, kirjoittaako kirjailija etnisen tarinan vai astuuko hän taustansa ulkopuolelle.

— Kirjailijat lokeroidaan professori Jennifer Hon sanoin ”ikuiseen kadotukseen tuomituiksi rodullisiksi kirjailijoiksi”.

Andersson suosii sanaa siirtolaiskirjallisuus.

— Vähemmistöjen määrittelyssä on osittain kyse vallankäytöstä. Yleistävän termin alle voidaan niputtaa paljon erilaisia kirjailijoita.

Historia toistuu

Anderssonin tutkimat kirjat on julkaistu 1970–1990-luvuilla. Aihe on yhä ajankohtainen. Monet amerikkalaiset kokevat, että aasialaistaustaisia on maassa liikaa, vaikka aasialais-amerikkalaiset muodostavat vain noin kuusi prosenttia Yhdysvaltain väestöstä. Kiinan ja Yhdysvaltojen kiristynyt suhde ja koronapandemia ovat vahvistaneet ennakkoluuloja.

— Keltaisen vaaran retoriikkaan liittyvät ajatukset muukalaisvihasta näkyvät viimeaikaisten viharikosten taustalla. Historia monella tapaa toistaa itseään.

Andersson on käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa Maxine Hong Kingstonin kanssa.

— Viestittelimme hänen kotikielestään, koska minua kiinnosti, mitä murteita hänen kotonaan puhuttiin.

Kirjailija on mielissään Anderssonin tutkimuksen teemoista.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.