Selkokieltä voivat tarvita hyvin monenlaiset ihmiset, esimerkiksi maahanmuuttajat, jotka opiskelevat suomen kieltä, vammaiset henkilöt, hyvin iäkkäät ihmiset tai henkilöt, joiden kielitaito on alentunut muistisairauden tai vamman vuoksi. Kaiken kaikkiaan selkokieltä tarvitsevia ihmisiä arvioidaan olevan Suomessa noin 11–14 prosenttia väestöstä, jopa 750 000 ihmistä. Voi sanoa, että selkokieltä tarvitsevat muodostavat Suomen suurimman kielellisen vähemmistön.
Etenkin viranomaistekstit kaipaavat selkokieltä
– Selkokielen tarvitsijat eivät ole yhtenäinen ihmisryhmä, muistuttaa Klaara-konferenssin tieteellisen toimikunnan jäsen, Selkokeskuksen kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä.
– Osa voi tarvita selkokieltä jossakin elämänvaiheessa, osalla taas on pysyvä selkokielen tarve. Monille etenkin virkakieli tuottaa vaikeuksia. Miten selvitä viranomaisasioinnista, miten täyttää lomake, joka on täynnä hankalia käsitteitä, miten vaatia korjausta päätökseen, jota pitää virheellisenä? Viranomaisten selkokielen käyttö voi lisätä selkokieltä tarvitsevien yhteiskunnallista osallistumista ja vähentää syrjäytymistä.
Yleiskieliset tekstit voivat olla eri syistä vaikeita.
– Tekstissä voidaan käyttää hyvin abstrakteja käsitteitä, joiden ymmärtäminen vaatii pitkää päättelyä tai johonkin alaan perehtymistä. Teksteissä voidaan myös käyttää pitkiä ja vaikeita lauserakenteita. Heikosti lukevalle ne muodostavat usein ongelmia, Leealaura Leskelä huomauttaa.
Yleensä selkokielistäminen lyhentää tekstiä, mutta ei aina. Jos selkokielellä halutaan kertoa hyvin abstrakteja ja mutkikkaita asioita, selkokielinen teksti usein pitenee.
Esimerkki yleiskielellä:
Palvelujen muutoksen keskeiset piirteet ovat pyrkimys laitospalvelujen vähentämiseen ja integroitujen palvelujen ja tukimuotojen kehittämiseen sekä palvelujen yksilöllisen suunnittelun vahvistamiseen yhdistäen virallisen ja epävirallisen tuen muotoja.
Teksti selkokielistettynä:
Kehitysvammaisten palvelut muuttuvat.
Tavoitteemme on
- vähentää kehitysvammaisten asumista laitoksissa
- tukea heitä asumaan mahdollisimman itsenäisesti
- tarjota heille palveluita, jotka suunnitellaan jokaiselle ihmiselle erikseen.
Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat monenlaista tukea.
Tuki voi olla virallista, esimerkiksi kuntien vammaispalvelua.
Tuki voi olla myös epävirallista, esimerkiksi vapaaehtoista kaveritoimintaa.
Saavutettavuuslainsäädäntö lisää selkokielen käyttöä
Selkokielen käyttö Suomessa lisääntyy tulevina vuosina. Taustalla on muun muassa saavutettavuuteen liittyvä uusi lainsäädäntö, joka määrää julkisia verkkopalveluita ottamaan huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet verkkopalveluiden käyttäjinä. Lisäksi YK:n vammaissopimus edellyttää selkokielen käytön lisäämistä. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 2016. Selkokieli nähdään osana kognitiivista saavutettavuutta.
Leealaura Leskelän mukaan selkokielen asiantuntemusta on Suomessa vielä melko vähän.
– Kehitysvammaliiton Selkokeskus tarjoaa selkotekstipalveluita ja myöntää ilmaisen selkotunnuksen materiaaleille, jotka vastaavat nykyisiä selkokielen kriteerejä. Yrityksillä ja esimerkiksi käännöstoimistoilla ei vielä juurikaan ole selkokielen asiantuntijoita.
Selkokieli ei ole suomalainen keksintö, vaan kansainvälisten mallien ja esimerkkien kautta Suomeen omaksuttu. Selkokieltä on kehitetty ja edistetty erityisesti Ruotsissa. Selkokielen tutkimuksen vahva maa on nykyisin Saksa. Eri maissa käsitys selkokielestä vaihtelee jonkin verran. Joissakin maissa se on etenkin vammaisryhmille suunnattu apuväline, toisissa taas selkokieli nähdään keinona tukea laajemmin kaikkia niitä, jotka tarvitsevat kielellistä tukea.
Helsingin yliopistossa 19.–20.9. järjestettävä Klaara 2019 –konferenssi pohtii selkokieltä, saavutettavuutta ja esteettömyyttä kielentutkimuksen näkökulmasta. Konferenssin kutsupuhujina ovat professori Christiane Maaß Saksasta ja professori Cliff Goddard Australiasta. Esille nostetaan myös selkokielen kohderyhmien, kuten maahanmuuttajien, omat kokemukset:
– Selkokieli on auttanut minua oppimaan suomea. Suomi on maahanmuuttajalle aika vaikea kieli. Olisin varmasti luovuttanut, jos en olisi saanut apua selkokielestä, kuvailee Mohor Banerjee, joka on opiskellut suomea 1,5 vuotta.
Lisätiedot:
Klaara-konferenssin järjestelytoimikunnan jäsen Eliisa Uotila, 050 5771085, eliisa.uotila@helsinki.fi