QAnon ja rokote-epäluuloa nostattaneet tarinat ovat vaikeuttaneet päätöksentekoa pandemia-aikana. Myös muut salaliittoväitteet voivat iskeä säröjä yhteiskuntaan.
Tiedettä ja loogista keskustelua arvostava tuntee itsensä aseettomaksi, kun salaliittoteoreetikot puhuvat itsensä yhä uudestaan pussiin ja toistelevat helposti kumottavissa olevia väitteitä. Perättömät huhut ja pelotteluviestit jatkavat leviämistään.
Väheksyvää, ylenkatsovaa asennetta pitäisi silti välttää, myytteihin erikoistunut kulttuurintutkija, folkloristi Toni Saarinen sanoo. Salaliittoajattelulla on omat lakinsa, joita kannattaa yrittää ymmärtää.
Saarinen puhuu ilmiöstä: salaliittoajattelussa ei rakenneta teorioita samassa mielessä kuin vaikkapa tieteessä. Kyse ei ole faktoista ja johdonmukaisuuteen pyrkimisestä, vaan myyttien logiikasta ja vakaumuksellisen epäluuloisesta maailmankuvasta.
Salaliittokulttuuri kannattelee jatkuvasti muuntuvaa kertomusten vyyhteä, jossa tieteellisen tiedon lomaan on solmittu perinteistä ammentavaa tietoa, yliluonnollisia ilmoituksia, intuition anteja, popkulttuuria, ufologiaa, rajatietoa ja revisionismia — muiden muassa.
— Ainoa vertailukohta, joka tästä moninaisuudesta tulee mieleen, on kokeellinen taide.
Vastustaja on päämäärätietoisesti paha
Faktantarkistajat eivät saa käännetyksi salaliittotarinoihin uskovien päätä, sillä väitteiden ristiriidat eivät ole ongelma salaliittokulttuurin sisällä. Tärkeämpi on maailmankatsomuksellinen ajatus: meitä sumutetaan.
— Media valehtelee, tiedeyhteisö on lahjottu, eliitti on korruptoitunutta, viranomaiset salailevat ja valta piilottelee aivan muualla kuin meidän annetaan ymmärtää, Saarinen summaa.
Kaikki liittyy kaikkeen, eikä mikään tapahdu sattumalta.
— Vastustaja nähdään pahantahtoisena ja päämäärätietoisena.
Salaliittoajattelu ei kumoudu salaliitoista kertovien todisteiden puutteeseen, pikemminkin päinvastoin. Todisteiden puute vain osoittaa vastustajien harjoittaman huijauksen järjestelmällisyyden ja syvyyden. Vallankäyttäjät peittelevät petostensa jäljet huolella.
Tiede on arvokasta mutta harhateillä
Salaliittokulttuuri elää vahvoista symboleista, jotka säilyvät muuttumattomana, vaikka kertomuskokoelma niiden ympärillä elää, Saarinen kuvailee.
Historian käänteissä nähdään toistuvuuksia ja ihmiset vakiintuneiden roolien henkilöityminä. Arkkityyppisiin hahmoihin voi viitata ytimekkäästi ja selittelemättä.
— Verkkoyhteisöissä leviävät meemit toimivat hyvin.
Salaliittokulttuurin kannattajat hyödyntävät ahkerasti myös akateemisia lähteitä ja historiatietoa, joista tekevät omia tulkintojaan.
— Salaliittokulttuurin aktiivit eivät välttämättä vierasta tiedettä vaan päinvastoin haluavat sen antaman arvovallan ja ”kaavat” käyttöönsä. He antavat ymmärtää, että tiede on periaatteessa hyvää ja rationaalista, mutta nykyinen valtavirtatiede korruptoitunutta.
Historian kutistaminen toistuviksi juonikaavoiksi tarjoaa yhden vihjeen siitä, mikä salaliittoajattelun merkitys kannattajille on. Moni kaipaa lainalaisuuksia ja järjestystä kaaokseen.
Mikä on salaliittoajattelun ydin?
Saarinen ei halua puhua salaliittoajattelusta oireena, jonka takaa pilkottaa ongelma tai epätasapaino.
— Akateemisissa piireissä on viisikymmenvuotinen perinne psykologisoida asiaa ja miettiä ”mikä niissä on vikana”.
Saarinen vertaa ”meidän” ja ”niiden” erottelemista siihen, kuinka siirtomaavallan alla olleet kansat viime vuosisadoilla nähtiin.
— Kolonialistiseen asenteeseen kuuluu, että me tiedämme, mutta nuo uskovat. Erilaisille ymmärtämisen tavoille ei ole riittänyt hyväksyntää. Kulttuurintutkimuksessa ei voi enää nykyisin ajatella näin.
Rinnastus ei tarkoita, että alkuperäiskansojen tieto ja salaliittokulttuurin kannattajien väitteet muistuttaisivat toisiaan. Juju on siinä, että uskomusten ja tiedon raja ei ole puhdaslinjainen tai kirkas, vaikka tieteellisen maailmankuvan nimissä niin toivoisimme.
— Yritän miettiä, että mikä on salaliittoajattelun ydinsisältö, joka meidän kannattaa kuulla. Miten he näkevät maailman? Miksi niin moni tahtoo tuolla tavalla haastaa valtaa?
Idyllin kaipuu ja marginaaliin työnnetyt arvot
Salaliittoajattelu pyrkii taltuttamaan maailman epävarmuuksia. Lisäksi sen piirissä arvostellaan sosiaalista ja taloudellista epäoikeudenmukaisuutta, ajetaan marginaaliin joutuneita arvoja ja keskustellaan teknologisen kehityksen uhkista.
Osa tavoitteista on helppo allekirjoittaa, vaikka salaliittokulttuurin keinoille ei heruisi hiukkaakaan sympatiaa.
— Monikansallisten organisaatioiden läpinäkymättömyys ja piilossa oleva valta ovat todellisia ongelmia. Ja lähes jokainen meistä kuvittelee historian kehityskulkuihin ja maailmantalouteen jonkinlaisia piilossa olevia juonikaavoja ja lainalaisuuksia, Saarinen huomauttaa.
Terveen epäluulon ja päämäärähakuiseen, pahaan vastustajaan uskomisen välillä on kuitenkin paljon eri sävyjä.
Yhdysvalloissa salaliittoajattelu tarkoittaa usein kaipuuta 1900-luvun mytologisoituun perheidylliin.
— Puhutaan pedofilian vastustamisesta ja lastensuojelusta — aivan kuin nämä tavoitteet eivät muka olisi tärkeitä muille.
Salaliittokertomukset myyttien paikalla
Yhä harvempi selittää vastoinkäymisensä jumalten rangaistukseksi. Elämän altavastaajat eivät välttämättä enää usko kuolemanjälkeiseen palkintoon.
Arkihälyn takaiset perimmäiset kysymykset vaativat silti vastauksia. Syyt ja seuraukset, kaiken alkuperä, kehityksen suunta, lopullinen päämäärä ja metafyysiset ongelmat eivät ole lakanneet vaivaamasta.
Saarinen on erityisen kiinnostunut niistä salaliittokulttuurin kertomuksista, jotka hoitavat myyteille kuuluneita tehtäviä.
— Puhun salaliittoteorioiden sijaan nimenomaan salaliittomyyttisestä ajattelusta.
Yhteisön jäsenten omaksikin harmiksi heidän jakamansa maailmankuva vain on hyvin kielteinen, kauhunäkyihin nojaava ja suorastaan pakkomielteinen.
Vasemmalle kallistuva uushenkisyys kohtaa laitaoikeistolaisuuden
Vaikka salaliittomyyteillä on tarkoitus luoda järjestystä kaoottiseen maailmaan, kulttuurin kannattaminen ei tee elämästä helppoa. Salaliittoajattelusta saa vahvan leiman.
— Kun ihminen kokee, että suuri yleisö tai akateeminen maailma torjuu hänen ajattelutapansa tai havaintonsa, syntyy houkutus etsiä muita kuulijoita. Stigmatisoidulle tiedolle löytyy yleisöjä ja markkinoita.
Ihminen kääntyy niiden puoleen, joille ajatukset kelpaavat. Hyväksyntä on niin tärkeää, ettei alakulttuuriin liukuminen aina vaadi mitään sen ihmeempää. Myötämieliseen yhteisöön hakeutuminen johtaa epäilyiden kasautumiseen. Ajattelu muuttuu.
— Salaliittoajattelu ei jää yksittäisiä väärinkäytöksiä koskeviksi väitteiksi, vaan muodostaa mallin, jonka avulla selitetään monia epäkohtia ja tulkitaan todellisuutta.
Vasta-ajattelu synnyttää myös hyvin epätodennäköisiltä vaikuttavia liittoutumia. Vasemmalle tyypillisesti kallellaan oleva uushenkisyys lyö kättä jyrkästi konservatiivisen, pahimmillaan väkivaltaisen laitaoikeistolaisuuden kanssa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2022.
Hillary Clinton johtaa pitserian kellarissa toimivaa satanistipedofiilien piiriä, yhdet väittävät. Toiset haluaisivat — taas kerran — nostaa otsikoihin, kuinka juutalaisryhmittymä manipuloi valtiojohtoa.
Syytösten esittäjiin on vaikea suhtautua asiallisesti. Epäluulot tuntuisivat kuuluvan johonkin rinnakkaiseen todellisuuteen. Mistä kiikastaa?
— Tutkimukset eivät tue ajatusta, että esimerkiksi älykkyys, koulutus tai epävarmuuden sietokyky selittäisi salaliittoteorioita. Kyse ei ole fiksuudesta, psykologian tutkija Jukka Häkkinen kertoo.
Sen tiede toisaalta vahvistaa, että salaliittoepäilyt kasautuvat. Jos uskoo yhteen salaiseen verkostoon, uskoo todennäköisesti useampiinkin.
Salaliittomielentila on sukua kaikkia yhdistävälle inhimilliselle perustaipumukselle, spekuloinnille. Sen rakennusaineet ovatkin — kohtuullisena annoksena — lajimme vahvuus, tutkija sanoo.
— Arvioimme sosiaalisia suhteita koko ajan. Jos kollega jonakin aamuna tervehtii vain nopealla murahduksella, yritämme heti hypätä hänen päänsä sisään. Mistä murahdus kertoo? Onko hänellä ongelmia?
Osa ihmisistä kuitenkin imeytyy syvälle arvailuihin. Spekulaatiot laajentuvat tuttujen ihmisten piiristä keneen tahansa. Salaliittoteorioista voi puhua, kun spekulaatiot eivät kumoudu faktoilla tai kun ajatuksissa on kaikkivoipia, kulisseissa naruista veteleviä pahiksia.
— Mitkä neurokognitiiviset prosessit altistavat ihmistä sille, että sosiaalisesta teoretisoinnista siirrytäänkin salaliittoteorioihin? Tätä pitää vielä tutkia.
Koronapandemian vanaveteen on kehkeytynyt toinen epidemia, infodemia, tutkija Matti Pohjonen sanoo. Tietotulvassa ui monenmoista: kunnolla ja kehnosti toteutettuja tutkimuksia, parempia ja huonompia arvailuja, väärinkäsityksiä, yhteiskuntarauhan horjuttamiseen tähtäävää häiriköintiä ja valheita.
Yksi korona-infodemian juonne on salaliittoajattelu, esimerkiksi väitteet ihmisten vastustuskyvyn heikentämisestä 5G-teknologian avulla tai Bill Gatesista asennuttamassa valvontamikrosiruja rokotteen mukana.
Pohjonen on yhdessä afrikkalaisten tutkimuskumppaneidensa kanssa analysoinut väittämien leviämistä Etelä-Afrikassa, Nigeriassa, Keniassa ja muissa Afrikan maissa. Huhujen leviämisessä on aina eroja.
— Viestintäkulttuurin erityispiirteet, poliittinen tilanne ja sosiaalinen ympäristö vaikuttavat. On mietittävä, kenen etua ja mitä asiaa salaliittoväitteillä missäkin yhteydessä halutaan edistää, Pohjonen sanoo.
Nigeriassa salaliittoajatuksia ovat levittäneet etenkin ryhmät, jotka tahtovat heikentää korruptoituneena pitämäänsä valtapuoluetta. Etelä-Afrikassa taas Gatesia koskevat syytteet nivoutuvat länttä kohtaan tunnettuun yleiseen katkeruuteen.
— Taustalla on apartheidin lisäksi terveydenhuoltoon liittyviä asioita kuten HIV-lääkkeiden ja rokotteiden rohmuaminen länsimaihin ja eettiset ongelmat lääkekokeiden pitkässä historiassa.
Väitteiden järkevyys riippuu puhujan tavoitteista.
— Länsimainen, akateeminen käsitys rationaalisesta kommunikaatiosta on kapea. Maailmassa on kuitenkin hyvin monenlaisia tapoja puhua valtaa vastaan.
Pohjonen pohtii, ovatko uskottavina perinteisesti pidetyt tiedonlähteet alkaneet murentua nykyajassa. Syntipukiksi mainitaan usein sosiaalinen media tai klassisten auktoriteettien jakautuminen leireihin, Trumpin Yhdysvallat paraatiesimerkkinä.
— Kuka onnistuu jatkossa tuottamaan järkevältä tuntuvia synteesejä mutkikkaasta maailmasta?