Harva tuntee romanihistoriaa tai heidän kulttuuriaan, vaikka romaneita on asunut Suomessa vuosisatoja. Helsingin yliopistolle perustettiin vuonna 2012 romanikielen ja -kulttuurin oppiaine osaltaan korjaamaan tilannetta.
– Romaniväestöön liittyvät asiat ovat nyt pinnalla ja niille sekä voi että pitää tehdä jotain, sanoo romanikieltä ja -kulttuuria sivuaineenaan opiskeleva Henriikka Julkunen.
– Kursseilla tulee olo, että olemme mukana jossakin tärkeässä ja konkreettisessa.
Ongelmana opiskelussa on oppimateriaalin valmistajien vähyys sekä pula opettajista. Varsinkin romanikielen opettajille olisi tarvetta. Myös tutkijoille riittäisi työtä, sillä salakielen asemassa pitkään olleen romanikielen kirjakielinen puoli on hyvin nuori.
Viime vuonna jatkokurssilaiset ryhtyivätkin itse kehittämään romanikielelle kielioppitermejä ensi kertaa.
Uhanalainen kieli
Erilaisista murteista muodostuva romanikieli on EU:n merkittävin vähemmistökieli, mutta uhanalainen. Kielen puhujia lienee kymmenestä kahteenkymmeneen miljoonaa. Suomen yli 13 000 romanista kieltä osaa tyydyttävästi puolet ja sujuvasti kolmannes.
– Olen aiemmin lukenut eläviä, kuolleita ja eläviä kuolleita kieliä. Nyt romanikielen tapauksessa olen ikään kuin mukana prosessissa, jossa pyritään pelastamaan kieltä, Julkunen kiittää.
– Romanikieli on todella mielenkiintoinen. Siinä näkyy vaeltaneiden romaneiden kulkema taival. Kielessä on vaikutteita Intiasta, Kreikasta ja Itä-Euroopasta – ja Suomen romanikielessä piirteitä Ruotsista ja Suomesta.
Selittämätön sai selityksen
Kielen ja sen murteiden lisäksi opintoihin kuuluvat romaniyhteisöjen kulttuurit ja yhteiskunnallinen asema.
– Romanivähemmistö on osa Suomen historiaa, mutta heistä ei siltikään puhuta. Tiesitkö, että esimerkiksi talvisodassa taisteli romaneita: milloin viimeksi näit romaniveteraanin haastattelun? Julkunen pohtii.
– Minulle on tärkeää, että romaninkieli ja -kulttuuri ovat osa yliopistoa, akateemista maailmaa ja Suomea, jolloin ihmisten on pakko asettaa koko väestö eri kategoriaan kuin ehkä aikaisemmin.
– Opintojen kautta moni selittämättömältä tuntunut asia on selvinnyt, ja tunnen ihan uutta kunnioitusta romaniväestöä kohtaan.
Parempaa rinnakkaiseloa
Myös romaneille tarkoitetussa päiväkeskus Kaalossa työskennellyt jatko-opiskelija Lidia Gripenberg nostaa kielen pelastamisen rinnalle tarpeen ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Ennakkoluuloissa, asenteissa ja yhteiselon kiemuroissa riittää muuttamista.
Gripenbergin väitöskirja käsittelee Suomen ja Bulgarian romanien vuorovaikutusta Suomessa.
– Toivon, että tulevaisuudessa voin tehdä työtä romaniväestön hyväksi siten, että heillä on mahdollisuus unelmoida ja saavuttaa unelmansa tässä yhteiskunnassa.