Pyöreä maapallo kiertää aurinkoa linnunradalla. Päivällä paistaa aurinko ja yöllä kuu. Siihen yksimielisyys maailman olemuksesta sen asukkaiden kesken sitten loppuukin. Maailmankuvat vaihtelevat eri kansojen kesken. Yhdysvaltain tutkimuksen McDonnell-Douglas -professori Rani-Henrik Andersson kertoo, miten Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat näkevät maailman.
– Alkuperäiskansojen maailmankuva on monessa suhteessa hyvin erilainen kuin meille tuttu eurooppalainen käsitys. Maailmankuvia on toki yhtä monta kuin intiaanikansojakin, mutta näitä kaikkia yhdistää ajatus siitä, että osa maailman kokonaisuudesta on ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella.
Intiaanikieliä opiskellut Andersson kertoo, että Lakota-intiaaneilla ei ole erikseen sanaa uskonnolle. Jakoa yliluonnolliseen ja luonnolliseen ei tehdä. Heidän katsannossaan näkymätön ja näkyvä maailma muodostavat saumattoman kokonaisuuden, jossa ihminen asettuu vain yhdeksi luonnon osaksi.
Intiaanikansojen perinteinen maailmankuva on murroksessa, kun intiaanit muuttavat työn perässä kaupunkeihin asumaan. Silloin intiaaniperintönä saatu maailmankuva sekoittuu muihin vallitseviin maailmankuviin ja uskontoihin.
Suurimman osan mielestä tällainen kulttuurien yhteensulautuminen on luonnollinen kehityssuunta, eikä ristiriitoja aiheuta edes se, että hikoilumajaseremoniasta kiiruhdetaan katolisen kirkon jumalanpalvelukseen rukoilemaan Jeesus Kristusta. Toki osa intiaaneista vaalii tarkasti perinteitä, eikä halua olla missään tekemisissä “valkoisen miehen” koulun tai uskontojen kanssa.
– Intiaanikulttuurit ovat kaikesta huolimatta vahvistumassa tänä päivänä. Monissa intiaanireservaattien kouluissa opetetaan intiaanikieliä, ja kieltähän pidetään kulttuurin säilyttäjänä, Andersson kertoo.
Yleisesti intiaanikansojen tulevaisuus näyttää paremmalta kuin muutama vuosikymmen sitten. 2000-luvulta alkaen nuoret sukupolvet ovat alkaneet korostaa intiaanitaustaansa ja ottaneet käyttöön perinteisiä Braveheartin kaltaisia intiaani-sukunimiä. Sosiaalisessa mediassa leviävät intiaanien tekemät rap-videot kasvattavat kulttuurista identiteettiä muistuttamalla, että jos nuoret itse eivät toimi parantaakseen omaa asemaansa, kukaan muukaan ei tee sitä heidän puolestaan.
Mikä on Anderssonin mielestä tärkeintä, mitä intiaanien maailmankuva voi meille opettaa? Ensimmäisenä Anderssonin mieleen tulee tasavertaisuus – perinteisissä yhteisöissä kukaan ei pyri keräämään itselleen valtavaa omaisuutta, vaan kaikki jaetaan yhteisössä tasaisesti muiden kesken.
Kaiken kaikkiaan intiaaniheimojen keskuudessa vietetty aika on laajentanut Anderssonin omaa maailmankuvaa, eikä hän enää usko, että olisi olemassa vain yhtä oikeaa totuutta, jonka vain yksi taho voisi sanella.
– Ehkä poliitikotkin voisivat pitää tämän mielessä. On niin monta tapaa nähdä maailma, Andersson kiteyttää.
Helsingin yliopistolla tehdään maalis–huhtikuussa 2015 matkoja erilaisiin maailmankuviin yhdessä tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Tutustu Uusi maailmankuva -tiedeteeman ohjelmaan ja osallistu keskusteluun (#maailmankuva).