Näytelmä perustuu Sakari Topeliuksen omiin päiväkirjamerkintöihin: yleisö kuulee ja näkee satusedän omalla kielellä, millaista opiskelijaelämää hän vietti ja miten ankarasti hän juhli ja juopotteli erityisesti pohjalaisessa osakunnassa.
Nuorena opiskelijana Topelius myös poltti kartuusitupakkaa ja pelasi rahasta. Hän oli levoton taiteilijasielu, lempi leiskui ja tyttöystäviä riitti, kunnes avioliitto kuolleen ystävän ja kilpakosijan Henrik Backmanin morsiamen Maria Emilie Lindqvistin kanssa rauhoitti elämän.
Rakkaus ohjasi valintoja
Näytelmän käsikirjoittaja Virpi Hämeen-Anttila kertoo yllättyneensä Topeliuksen tunteikkuudesta.
– Toki jokaisen silmäkulma kostuu, kun joulun alla kuuluu Topeliuksen vuoden ikäisenä kuolleelle pojalleen sanoittama laulu Varpunen jouluaamuna.
Satu Koivu ja tähti lapsenryöstöineen taas kertoo Topeliuksen isoisoisän tarinan isovihan aikana.
Rakkaus oli kaikki kaikessa myös silloin, kun hän mietti opintojaan. Sukuperinteet velvoittivat Topeliusta opiskelemaan lääkäriksi, mutta rakkaus historiaan voitti, ja lopulta hänestä tuli tähtitieteen, kreikan ja lukuisten muiden aineiden opintojen jälkeen historian tohtori.
Vanhempana Topelius rakasti historiaa ja perinteitä, mutta hän oli myös aikaansa edellä oleva ajattelija, joka ajoi naisten kouluttautumismahdollisuuksia ja lasten oikeuksia, puolusti luonnon arvoja sekä edisti suomen kielen asemaa yhteiskunnassa.
Hänet tunnetaan erityisesti satukirjailijana, mutta myös Maamme-kirjasta, Välskärin kertomuksista ja lukuisista runoistaan. Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston rehtorina Topelius toimi vuosina 1875–1878, ja historian professuureja hänellä oli samassa yliopistossa yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Näytelmä innoitti esiintyjiään
Keski-ikäisen Topeliuksen ja Runebergin sekä kotiopettaja Blankin rooleihin näytelmässä eläytyvä Kim Gustafsson on innostunut näytelmästä. Runeberg on hänelle tuttu Porvoosta, jossa hän Runebergin päivänä esitti kansallisrunoilijaa.
– On haastavaa tehdä historiallisia rooleja, koska yleisöllä on aina oletus tietynlaisesta totuudesta, Gustafsson sanoo.
– Koska näytelmän repliikit tulevat pitkälti suoraan päiväkirjoista, tietää, että juuri näin Topelius on sanonut ja ajatellut.
Hämeen-Anttilan mukaan Topelius oli iloinen ja positiivinen mies, sadut päättyivät aina hyvin ja paha sai palkkansa.