Kuolleenmeren kääröt eli Qumranin tekstit, kuten niitä tutkijoiden keskuudessa kutsutaan, olivat viime vuosisadan merkittävimpiä arkeologisia löytöjä.
Toisen maailmansodan jälkeen Kuolleenmeren lähellä olevista luolista Israelista löytyi yli 900 tekstikatkelmaa ajanlaskumme alun ajoilta, noin vuosilta 200 eaa.–70 jaa.
Tutkijoiden Qumranin liikkeeksi nimittämän uskonnollisen yhteisön jälkeensä jättämät tekstit sisältävät muun muassa varhaisimpia tunnettuja versiota Vanhan testamentin teksteistä sekä yhteisön omia sääntöjä.
Tekstien tutkimus oli pitkään hidasta. Työ oli annettu yhdelle pienelle tutkijaryhmälle, joka julkaisi hitaasti.
Kaikki muuttui 1990-luvulla, kun aineisto avattiin muille tutkijoille. Ensimmäisten joukossa tekstien pariin pääsi Helsingin yliopiston Raamatun alkukielten professori Raija Sollamo. Yhtenä opiskelijana hänen mukanaan oli Jutta Jokiranta.
Nyt neljännesvuosisata myöhemmin Jokiranta on Helsingin yliopiston uusi Vanhan testamentin ja lähialojen tutkimuksen professori ja yksi maailman johtavista Qumranin tekstien asiantuntijoista.
— Minua kiinnostaa erityisesti, millainen liike on aikanaan tuottanut tekstit, Jokiranta kertoo.
Kesken kokouksen nukahtaminen saattoi johtaa ruoka-annoksen pienentämiseen.
— Kyseessä oli yhteisö, jolla oli tiukat säännöt ja jonka jäseneksi täytyi erikseen hakeutua. Yhteisö jakoi resursseja ja opetuksia sekä kokoontui tutkimaan pyhiä tekstejä ja rukoilemaan.
Osa säännöistä oli hyvinkin yksityiskohtaisia. Esimerkiksi kesken kokouksen nukahtamisesta saattoi seurata rangaistus, johon liittyi todennäköisesti ruoka-annoksen pienentäminen. Vastaavia sakkorangaistuksia oli myös kreikkalais-roomalaisissa yhteisöissä.
Jokirannan tulkinnan mukaan Qumranin liike ei ollut aivan pieni lahko. Tämän selvittämiseksi täytyy kuitenkin päästä tekstin taakse ja pyrkiä tulkitsemaan kirjoittajien identiteettejä.
— Minua kiinnostaa myös kognitiivinen uskontotiede. Se esittää tärkeitä kysymyksiä esimerkiksi rituaalien roolista uskonnollisten perinteiden oppimisessa ja välittymisessä.
— Ihminen ei opi eikä motivoidu opettamaan jälkipolvia lukemalla tai kuulemalla, vaan toimimalla. Tunnepuoli on tärkeä osa uskontoa.
Mutta miksi yli kaksituhatta vuotta vanhat tekstit kiinnostavat tutkijoita edelleen?
Qumranin tekstit tarjoavat parhaan tietämämme kurkistusikkunan ajanlaskumme alun juutalaisuuteen, siis yhteisöön, jossa Uusi testamentti kirjoitettiin ja jonka parissa myös varhainen kristinusko syntyi. Ne ovat tärkeitä esimerkiksi Raamattua tulkitessa.
Eikä kaikkia tekstejä ole luultavasti vielä löydetty, Jokiranta arvelee.
– Olosuhteet tekstien säilymiselle ovat ilmanalassa ihanteelliset. Uskoisin, että löytöjä tehdään vielä.