Ei ole helppoa valita kaikkien aikojen popbiisiä.
— Kysymys on mahdoton. Sanon Britney Spearsin Toxicin. Sitä fanitin, vaikka koin siihen aikaan olevani valtavirtapopin yläpuolella, musiikintutkija, musiikkialalla työskennellyt Riikka Hiltunen muistelee.
Tarttuva kappale todistaa, kuinka vaikeaa edes musiikkimaailman sisällä on arvata tulevia menestyjiä.
— Toxicia tarjottiin ensin Kylie Minoguelle, joka päätti jättää sen väliin.
Helmikuussa 2005 Toxic voitti Grammy-palkinnon ja on yhä Spearsin tunnetuimpia kappaleita.
Hiltunen päätyi tutkimaan popmaailman kykyä ennakoida trendejä opiskellessaan lauluntekijäksi 2010–2011. Hän havaitsi puutteen: pohdiskelu tulevaisuuden musiikkitrendeistä ei kuulunut koulutusohjelmaan.
Luovuus ja kaupallisuus eivät sulje toisiaan pois, Hiltunen korostaa.
— Sekin on yksi luovuuden muoto, että osaa ottaa huomioon erilaisia odotuksia.
Taiteilijamyytti
Hiltusta kiinnosti selvittää, miten tietoisia musiikintekijät ovat trendien hiljaisista signaaleista. Asiaa piti hieman raaputtaa esiin.
— Biisintekijät eivät kertoneet ajatelleensa asiaa tietoisesti.
Myytti laulaja-lauluntekijästä eli yllättävän vahvana soittolistoista huolimatta.
— Monilla tekijöillä oli yllättävän romanttinen käsitys luovuudesta: ajatus, että on tärkeämpi luoda jotain itsestään eikä havainnoida trendejä.
Rivien välistä paljastui muuta — ja myös kappaleet puhuvat puolestaan. Yksi nykypäivän trendeistä on sanoitusten lyhentyminen, mihin heijastuu myös sopeutuminen sosiaalisen median aikarajoituksiin. Eri genret ja retrotrendit sekoittuvat, ja eri tyylejä edustavat artistit tekevät yhteistyötä.
Myös hittien tekijäluettelot ovat paisuneet. Toxicin tekijöiksi mainitaan Cathy Dennis, Henrik Jonback, Christian Karlsson ja Pontus Winnberg. Tämän päivän menestyskappaleella voi olla jopa kymmenen tekijää.
Riikka Hiltusen musiikkitieteen väitöskirja Foresightfulness in the creation of pop music. Songwriters’ insights, attitudes and actions tarkastettiin 18.6. Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2021.