Pian leski voi chattailla menehtyneen puolisonsa kanssa: tekoälylle opetetaan kuolleen keskustelutyyli

Mitä ajatuksia biologisesti kuolleen ihmisen virtuaalinen aktiivisuus herättää mediatutkijassa? Kuolleita imitoiva keskustelurobotti löytyy jo nyt ainakin yhdysvaltalaiselta Project December –sivustolta.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2024.

Biologisesti kuollut mutta virtuaalisesti ja sosiaalisesti aktiivinen. Tämä ihmisen määritelmä ei ole tieteisromaanin tulevaisuudenkuvitelma vaan tosi jo nyt.

Teatteria harrastavat voivat hakea kosketusta tutkimusryhmän pohdintoihin, kun niistä aineksia ammentava, Joel Teixeira Nevesin käsikirjoittama ja ohjaama teos saa 28.11. ensi-iltansa Kansallisteatterissa.

Tarinassa leskimies käyttää tekoälypohjaista palvelua, jonka avulla hän voi chattailla menehtyneen puolisonsa kanssa. Se tuntee puolison tyylin, koska käyttää materiaalinaan hänen somepäivityksiään.

Tutkija-koodari on rakentanut esityksen chatbotin, keskustelurobotin. Yleisö voi samaistua tutkimusongelmaan, kun se tuodaan näyttämölle toiminnan ja keskustelun muodossa ja päähenkilö miettii, kenen kanssa hän oikeastaan viestittelee.

— Mitä on olla elossa, mitä kuollut, Sumiala kysyy.

Kuinka sureminen muuttuu?

Aiheeseen liittyy paljon käytännöllisiä, teknisiä, filosofisia, moraalisia ja eettisiä näkökulmia. Niitä Johanna Sumiala on pohtinut ohjaajan ja teatterin taiteellisen työryhmän kanssa.

Kun elävä ihminen ja vainaja ryhtyvät vuorovaikutukseen, onko vainaja enää kuollut? Haluaako hän nousta kuolleista? 

— Sururituaalein henkilö on perinteisesti siirretty kategoriaan, jossa hän ei elä enää keskuudessamme vaan surijan maailmankatsomuksen mukaan muistoissa tai tuonpuoleisessa, Sumiala kuvailee.

Hän suhtautuu varovaisesti suremisperinteen muuttamiseen, mutta teknologian kehittäjät eivät. Todellinen kuolleita imitoiva keskustelurobottikin löytyy yhdysvaltalaiselta .

Somen suruvaikuttajat

on tutkijoita Helsingin lisäksi Århusin, Durhamin ja Bukarestin yliopistoista. He tarkastelevat menetykseen liittyviä arjen ratkaisuja ja suremista digitaalisilla alustoilla.

Tutkijoita askarruttaa vainajien luoman datan jälkielämä. Entä millaista on sosiaalisen median suruvaikuttajien toiminta?

Jälkielämä-näyttämöteos esitetään Kansallisteatterissa 28., 29. ja 30. marraskuuta, ja Johanna Sumiala pitää Helsingin yliopiston päärakennuksessa 4.12.2024.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.