Osa varhaisista kristityistä uskoi, että Jumalia on kaksi — Markionin mukaan maailman luoja ei voinut olla Jeesuksen Jumala

”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme”.

Näin alkaa Apostolinen uskontunnustus, jonka moni on ehtinyt vuosisatojen aikana lausua.

Yksi kristitty, joka ei olisi hyväksynyt uskontunnustuksen sanoja, oli 100-luvulla vaikuttanut uskonnollinen johtaja Markion. Hänen mukaansa taivaan ja maan luoja ei ollut kaikkivaltias, ei Jeesuksen isä — eikä kovin arvostettava hahmo muutenkaan.

Markion oli Raamattua tutkiskeltuaan tullut siihen tulokseen, ettei maailman luonut jumala, Vanhan testamentin jumala, voi kerta kaikkiaan olla sama olento kuin Jeesuksen julistama jumala. Jumalolentoja on siis oltava kaksi.

Ajatus oli niin radikaali, että Markion katsoi parhaaksi perustaa oman kirkon. Se oli vahvimmillaan 100-luvun lopulla ja koettiin aidoksi kilpailijaksi perinteisemmille kristinuskon muodoille.

Vanhan testamentin jäykkä tuomari

— Markion nosti pöydälle kysymyksiä, joita kristityt eivät siihen mennessä olleet ottaneet yhtä voimakkaasti esiin, eksegetiikan professori Ismo Dunderberg Helsingin yliopistosta toteaa.

Esimerkiksi Vanhan testamentin jumalan käytöksestä ei tätä ennen ollut kristinuskon piirissä käyty juurikaan keskustelua, Dunderberg kertoo.

— Markionin kuvaama luojajumala on jäykällä tavalla oikeudenmukainen, jäykän tuomarin tai perheenisän tavoin. Ei ole anteeksiannon mahdollisuutta vaan vaaditaan silmää silmästä.

Luojajumala on alempi ja epätäydellisempi olento kuin Jeesuksen ihmisille antanut hyvä jumala. Kaksi jumalaa eivät olleet vihollisia vaan vastakkaisia hahmoja. Juuri tämä vastakkainasettelu oli uutta ja herätti kovaa kritiikkiä.

Jeesus ilmestyi Markionin mukaan ihmisten maailmaan yllättäen ja ennalta valmistelematta. Jeesuksen ja Vanhan testamentin välillä hän ei nähnyt mitään yhteyttä.

Profeetta antoi karhujen raadella lapsia

Yhtään Markionin kirjoitusta ei ole säilynyt sellaisenaan. Hänen ajattelunsa tunnetaan vain lukuisten kriitikoiden kautta. Onkin hieman epävarmaa, kuinka tarkasti Markionin ajattelua on mahdollista rekonstruoida.

Tiedetään kuitenkin, että Markion kirjoitti teoksen Antiteesit, jossa hän asettaa vastakkain Vanhan testamentin tapahtumia Jeesuksen opetusten kanssa. Vanhan testamentin jumala käskee oman kansansa käymään sotaa naapurikansojen kanssa, mutta Jeesus opettaa luopumaan kostosta ja väkivallasta. Voivatko nämä molemmat olla yhtä aikaa totta? Markionin sympatiat ovat Jeesuksen puolella.

Toisessa kuninkaiden kirjassa luojajumalan profeetta Elisa taas antaa karhujen tulla metsästä ja raadella profeettaa pilkanneita lapsia. Uudessa testamentissa Jeesus kuitenkin siunaa lapsia ja sanoo ”sallikaa lasten tulla minun luokseni”. Myös tätä Markion piti ristiriitaisena. Lopputuloksena hän hylkäsi Vanhan testamentin pyhänä kirjana.

Markion lukee monia kohtia kirjaimellisemmin kuin kristityt nykyään tekevät. Hänen kommenttinsa osoittavat perehtyneisyyttä, professori toteaa.

— Ne eivät olleet väitteitä, joita ihminen heittää lonkalta.

Luukkaan evankeliumista oli useita versioita

Markionin aikoihin käsitteitä Uusi testamentti ja Vanha testamentti ei vielä ollut olemassa. Vanha testamentti oli jo suhteellisen pitkälle meidän nykyään tuntemamme kirja, mutta Uusi testamentti oli vasta muotoutumassa.

Markionin on pitkään uskottu muokanneen Luukkaan evankeliumista ja Paavalin kirjeistä omat versionsa. Versiot eivät ole säilyneet, mutta hänen on arveltu poistaneen viittauksia Jeesuksen juutalaiseen taustaan.

Markion ei ilmeisesti tuntenut Luukkaan evankeliumin alun kuvauksia Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta. Tutkijoilla on kuitenkin eriäviä käsityksiä siitä, millainen oli se Luukkaan evankeliumi, jota Markion mahdollisesti luki ja muokkasi.

On myös pohdiskeltu, olisiko Luukkaan evankeliumiin itse asiassa lisätty joitain kohtia reaktiona Markioniin tai olisiko koko Luukkaan evankeliumi sittenkin kirjoitettu vasta Markionin jälkeen. Asia on tällä hetkellä auki.

Jumala käyttäytyy arvolleen sopimattomasti

Nykyään ajatus yhdestä kaikkivaltiaasta jumalasta on kristinuskossa niin vankka, että markionilaisuus kuulostaa oudolta, jopa epäkristilliseltä.

Markionin nostamat kysymykset eivät ole kadonneet. Moderni lukija voi nähdä kontrastin Vanhan ja Uuden testamentin jumalien välillä.

— Monelle maallikkolukijalle saattaa Raamatusta tulla tunne, että Vanhan testamentin Jumalalla on yllättäviä ja outoja piirteitä — että Jumala tuntuu ajoittain käyttäytyvän arvolleen sopimattomasti.

Jos näitä kysymyksiä ohitettiin Markionin aikana, ei niitä Dunderbergin mukaan käsitellä kovin innokkaasti nykyäänkään.

Kristillisten kirkkojen piirissä Vanhasta testamentista on perinteisesti etsitty ennustuksia Jeesuksesta ja tulkittu luomiskertomusta, Dunderberg toteaa. Pitkiä pätkiä käytännössä sivuutetaan, esimerkiksi Mooseksen lain puhtaussäännökset.

Kristillisessä teologiassa on nykyiselläänkin melko vähän pohdintaa Jumalan tuhovoimaisista ominaisuuksista, professori sanoo. Yksi tapa selittää Raamatun vaikeita kohtia on ollut puhua Jumalan arvaamattomuudesta: Jumala jää mysteeriksi.

Markionilaiset pidättäytyivät seksistä

Miksi markionismi ei menestynyt paremmin? Se kuitenkin saavutti laajaa suosiota 300-luvulle asti. Dunderberg pitää yhtenä selityksenä sitä, että markionilaiset pidättäytyivät seksistä ja perheiden perustamisesta. Uusia jäseniä saatiin vain käännyttämällä, mikä hidasti uskonyhteisön laajenemista.

Markionilaisuuden loppua merkitsi viimeistään se, kun Rooman keisari Konstantinus Suuri alkoi 310-luvulla suosia kristinuskoa — eikä mitä tahansa kristinuskoa vaan tiettyä opillista uomaa, jolla oli omat piispat. Sen jälkeen väärin uskovat kristityt, myös markionilaiset, joutuivat vainon kohteiksi.

Monet kukat ehtivät kukkia sitä ennen. Toisen vuosisadan kristinuskoa verrataan joskus laboratorioon, Dunderberg kertoo. Erilaisia yhdistelmiä kokeiltiin, kunnes esiin siilautui yksi kristinuskon muoto.

— Oikea oppi syntyi rajanvedossa toisiin ryhmiin. Toisen vuosisadan kristinuskoa tutkimalla näkee selvemmin, miten tuolloin alettiin pystyttää raja-aitoja, jotka sittemmin osoittautuivat pysyviksi.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/22.