Teemu Pauha on tutkinut 15.9. Helsingin yliopistolla tarkastettavassa väitöskirjassaan nuorten muslimien identiteetin rakentumista Suomessa uskonnon sosiaalipsykologian näkökulmasta.
− Nuorilta muslimeilta keräämässäni aineistossa suomalaisuus ja islam esitetään selvästi erillisinä ja joskus jopa vastakkaisina tai toisensa poissulkevina ilmiöinä, uskontotieteilijä Pauha kertoo.
Itsensä suomalaiseksi tai ei-suomalaiseksi määritteleminen ei ole nuorille muslimeille pysyvä ominaisuus, vaan kansalliset identiteetit vaihtelevat tilannekohtaisesti.
− Sama tutkittava saattoi yhden tutkimushaastattelun aikana puhua välillä ”niistä suomalaisista” ja välillä ”meistä suomalaisista” riippuen siitä, mitä merkityksiä suomalaisuuteen kulloinkin liitettiin. Moni kertoi kokevansa itsensä suomalaiseksi ulkomailla ja ulkomaalaiseksi Suomessa, väittelijä kuvailee.
Tutkimusaineistossa suomalaisuus yhdistettiin tyypillisesti kristillisyyteen, runsaaseen päihteidenkäyttöön sekä vaalean ihon tai sinisten silmien kaltaisiin etnisiin tuntomerkkeihin. Toisaalta suomalaisuuteen liitetään myös asioita, joihin nuorten muslimien on väittelijän mukaan helpompi samaistua.
− Suomalaisuus yhdistetään esimerkiksi saunomisen tyylisiin tapoihin sekä vaatimattomuuden, rehellisyyden ja luotettavuuden kaltaisiin hyveisiin, jotka tutkittavien mukaan yhdistävät suomalaisuutta ja islamia.
Pauhan mukaan tulokset kertovat paljon uskonnon yleisestä asemasta Suomessa.
− Vaikka Suomen valtio on katsomuksellisesti neutraali eikä Suomen kansalaisuus edellytä minkään tietyn uskontokunnan jäsenyyttä, tutkimukseni osoittaa, että mielikuvien tasolla suomalaisuus ja kristillisyys kytkeytyvät tiiviisti yhteen.
− Väitöstutkimukseni täydentää aiempia asennetutkimuksia, joissa islam nähdään usein epäsuomalaisena uskontona tai jopa uhkana suomalaiselle kulttuurille ja elämäntavalle, väittelijä jatkaa.
Maahanmuuttajataustaisilla musliminuorilla jännitteinen suhde myös vanhempiensa alkuperämaan kulttuuriin
Pauhan mielestä on kiinnostavaa, että nuoret suomalaismuslimit suhtautuvat erityisen kriittisesti islamin alueellisiin perinteisiin, joita harjoitetaan vanhempien lähtömaassa.
− Tutkimieni nuorten mielestä on olemassa yksi todellinen islam, joka on yhteinen kaikille maailman ihmisille, eikä uskonnossa siksi ole sijaa kansallisille tai etnisille eronteoille. Vain tietylle maantieteelliselle alueelle tai tietylle etniselle ryhmälle ominaisissa perinteissä ei heidän mukaansa olekaan kyse uskonnosta vaan ”kulttuurista”.
Vastaavaa pyrkimystä kulttuurisista variaatioista puhdistettuun islamiin on todettu myös muualla Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa.
− Määrittelemällä jotkin vanhemman sukupolven uskonnolliset tavat ”kulttuuriksi” nuoret pystyvät sanoutumaan niistä irti ja oikeuttamaan vanhempien perinteistä poikkeavat uskonnolliset näkemykset, Pauha tulkitsee.
Väitöstutkimuksen aineistona on käytetty yhteiskunnallisesti aktiivisten nuorten muslimien haastatteluita, nuorten muslimien Facebook-rukouksia ja islamin oppitunneilla kirjoitettuja kirjeitä, joissa nuoret muslimit kertovat kuvitteelliselle muslimiystävälle elämästä Suomessa.
***
PsM, TM Teemu Pauha väittelee 15.9.2018 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta " Religious and national identities among young Muslims in Finland: A view from the social constructionist social psychology of religion". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Auditorio XIV, Fabianinkatu 33 (käyntiosoite: Unioninkatu 34).
Vastaväittäjänä on professori Jonas Otterbeck, Lundin yliopisto, ja kustoksena on professori Teemu Taira.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.