Naistoimittajia alettiin palkata 1900-luvun alussa, jotta lehtien mainostulot saataisiin kasvuun
Naistoimittajien kepeän kynän uskottiin houkuttelevan lukijakuntaankin naisia, jotka olivat tärkeä yleisö: kotien rahapussinvartijat.

Huimaavan ihanaa, Helsingin Sanomien reportteri Vappu Roos arvioi palkkatyötään, joka avasi uusia ovia nuorelle naiselle 1930-luvun Suomessa. Kuinka hän muuten olisi päässyt kirkolliskokoukseen piispojen keskelle tai esittämään näkemyksiään ehkäisystä?

— Roos nautti toimitustyön kiihkeästä rytmistä, mutta tunsi myös ammatin kuluttavuuden ja ristiriidat, kuvaa tutkijatohtori Reetta Hänninen Helsingin yliopistosta.

Päätoimittaja Eljas Erkko luonnehti uutistoimittaja Roosia järki-ihmiseksi. Järki-ihminen siirtyi sittemmin kriitikoksi, kääntäjäksi ja tutkijaksi, sillä olisihan yli 40-vuotias reportterinainen ollut suorastaan naurettava ilmiö!

Muotia, matkajuttuja, pakinoita

Naisia pestattiin 1920–30-luvulla tuomaan kepeyttä ja monipuolisuutta sanomalehden sisältöihin. Esimerkiksi muotijutut, pakinat ja naisten matkareportaasit olivat suosittuja. Kulutusyhteiskunta alkoi vakiintua samaan aikaan, ja lehdet hakivat lisää lukijoita ja mainostuloja.

— Naiset vastasivat perheiden kulutuspäätöksistä, joten oli taktisesti viisasta tavoitella heitä kirjoittajiksi ja lukijoiksi.

Suomisen perhe -kuunnelmasarjaa kirjoittanut pakinoitsija Seere ”Serp” Salminen teki kevytkynäisestä tyylistä tavaramerkkinsä Helsingin Sanomissa. Hän eteni Valittujen Palojen päätoimittajaksi 1947.

— Salminen rakensi ammatillista kuvaansa huolellisesti. Hän teki valtavasti töitä ja sai myös neuvoteltua itselleen hyvän palkan jo toimittajana.

Sirkka Nuormaa, sittemmin Ruotsalainen, ahersi yleistoimittajana: hän käänsi Hesarin ulkomaanuutisia, vastasi Naisten palstasta sekä toimitti tiedejuttuja ja sarjakuvia. Ruotsalainen siirtyi Aku Ankan päätoimittajaksi 1951.

Parhaillaan Reetta Hänninen kirjoittaa kirjaa Päivälehden perustajan puolison Maissi Erkon elämänvaiheista.

— Suomen historiaa on kerrottu paljolti suurmiehen hahmon kautta. Monet kiinnostavat naiset ovat jääneet vähälle huomiolle.

Hännisen väitöskirja on Helsingin yliopiston digitaalisessa arkistossa otsikolla Kevyt ja pirteä kynä? Naisten ensimmäinen aalto Helsingin Sanomien toimituksessa sotien välisenä aikana (2019).

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2020.

(Otsikon vuosiluku korjattu 14.1.2021 kello 11.15.)