Huimaavan ihanaa, Helsingin Sanomien reportteri Vappu Roos arvioi palkkatyötään, joka avasi uusia ovia nuorelle naiselle 1930-luvun Suomessa. Kuinka hän muuten olisi päässyt kirkolliskokoukseen piispojen keskelle tai esittämään näkemyksiään ehkäisystä?
— Roos nautti toimitustyön kiihkeästä rytmistä, mutta tunsi myös ammatin kuluttavuuden ja ristiriidat, kuvaa tutkijatohtori
Päätoimittaja Eljas Erkko luonnehti uutistoimittaja Roosia järki-ihmiseksi. Järki-ihminen siirtyi sittemmin kriitikoksi, kääntäjäksi ja tutkijaksi, sillä olisihan yli 40-vuotias reportterinainen ollut suorastaan naurettava ilmiö!
Muotia, matkajuttuja, pakinoita
Naisia pestattiin 1920–30-luvulla tuomaan kepeyttä ja monipuolisuutta sanomalehden sisältöihin. Esimerkiksi muotijutut, pakinat ja naisten matkareportaasit olivat suosittuja. Kulutusyhteiskunta alkoi vakiintua samaan aikaan, ja lehdet hakivat lisää lukijoita ja mainostuloja.
— Naiset vastasivat perheiden kulutuspäätöksistä, joten oli taktisesti viisasta tavoitella heitä kirjoittajiksi ja lukijoiksi.
Suomisen perhe -kuunnelmasarjaa kirjoittanut pakinoitsija Seere ”Serp” Salminen teki kevytkynäisestä tyylistä tavaramerkkinsä Helsingin Sanomissa. Hän eteni Valittujen Palojen päätoimittajaksi 1947.
— Salminen rakensi ammatillista kuvaansa huolellisesti. Hän teki valtavasti töitä ja sai myös neuvoteltua itselleen hyvän palkan jo toimittajana.
Sirkka Nuormaa, sittemmin Ruotsalainen, ahersi yleistoimittajana: hän käänsi Hesarin ulkomaanuutisia, vastasi Naisten palstasta sekä toimitti tiedejuttuja ja sarjakuvia. Ruotsalainen siirtyi Aku Ankan päätoimittajaksi 1951.
Parhaillaan Reetta Hänninen kirjoittaa kirjaa Päivälehden perustajan puolison Maissi Erkon elämänvaiheista.
— Suomen historiaa on kerrottu paljolti suurmiehen hahmon kautta. Monet kiinnostavat naiset ovat jääneet vähälle huomiolle.
Hännisen väitöskirja on Helsingin yliopiston digitaalisessa arkistossa otsikolla
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2020.
(Otsikon vuosiluku korjattu 14.1.2021 kello 11.15.)