Muusikko, paimen, dj, kielifani ja maailmankiertäjä — navajojen countrymusiikki teki Kristina Jacobsenista etnomusikologin

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2026. Voit kuunnella jutun tai .

Antropologi Kristina Jacobsen Helsingin yliopistosta kuulostaa nimensä puolesta skandinaavilta. Suvulla todella onkin tanskalaiset juuret, mutta Massachusettsin Berkshiren piirikunnassa varttunut Jacobsen on ehta seitsemännen polven amerikkalainen.

Kristina kasvoi taiteen ympäröimänä, kuten moni muukin lapsi Berkshiressä. Perheenjäsenet ja naapurit tekivät teatteria, musiikkia ja performansseja. Myös pohjoismainen kulttuuri tuli Jacobsenille jo pienenä tutuksi.

— Isäni oli puuseppä ja folkmuusikko, joka oli 1960­-luvulla asunut Norjassa. Kasvoimme siskoni kanssa laulaen norjalaisten kansanlaulujen stemmoja.

Laulun ja soiton lisäksi Jacobsen rakastaa kieliä. 15-vuotiaana hän matkusti neljäksi kuukaudeksi Italiaan Trentino­-Alto Adigen kuvataidelukioon italiaa oppimaan. Yliopistoaikoina hän taas puolestaan asui yhden lukukauden Norjan Bergenissä ja opiskeli pohjoismaisia kieliä ja huilunsoittoa. 

Paimen, dj ja puistonvartija

Kristina Jacobsen alkoi jo teininä opetella navajojen kieltä ja pääsi vierailemaan Navajomaahan, Yhdysvaltain suurimpaan intiaanireservaattiin, joka sijaitsee Arizonan, New Mexicon ja Utahin alueilla. Jos reservaatin läpi aikoo ajaa autolla, aikaa pitää varata seitsemisen tuntia. 

Sittemmin Jacobsen on asunut pitkiä pätkiä Navajomaassa jo vuosien ajan.

— Olen työskennellyt siellä puistonvartijana, paimenena, opettajana heimocollegessa ja countryradioaseman dj:nä. Muusikkona soitin, sävelsin ja keikkailin kolmessa eri navajocountry­yhtyeessä.

Niin, navajot rakastavat countrymusiikkia. Tämä voi yllättää, jos genren yhdistää vain USA:n konservatiiviseen valkoiseen kulttuuriin. Countryn lajityyppiin mahtuu poliittisesti ja kulttuurisesti hyvin erilaisia yhtyeitä ja alagenrejä, Jacobsen sanoo.

— Alternative country esimerkiksi kallistuu poliittisesti vasemmalle. Yhdysvalloissa countryn kautta voi tutkia monipuolisesti sosiaaliluokan, sukupuolen tai rodun poliittisuutta.

Vaikkapa laulajan puhetapa sanavalintoineen kertoo paljon artistin kulttuurisesta taustasta. 

Musiikki luo yhteyden ihmisten välille

Countrymusiikissa sanoitukset pyörivät yleisesti menetysten, kaipauksen, sukulaisuuden, kotipaikkarakkauden ja nostalgian ympärillä. 

— Kun näitä teemoja katsoo alkuperäisväestön linssien läpi, genren syvä resonointi navajoissa ei ehkä enää hämmästytä, Jacobsen tuumii.

Navajocountryn eli “Rez Countryn” ominaispiirteet kumpuavat heimon omasta countryhistoriasta. Se, mihin aiemmin ei ollut varaa, on nyt osa arvostettua musiikillista identiteettiä.

— Studioaika oli ennen kallista ja kokonaisia levyjä äänitettiin päivässä. Nykyään äänittäminen on huokeampaa, mutta Rez Countryyn kuuluu yhä low fi ­-äänityslaatu. 

Myöskään aiemmin kalliita soittimia kuten steel­-kitaraa tai viulua ei heidän levyillään usein kuule.

Kielen, kulttuurin ja musiikin kautta Jacobsen löysi akateemisiksi aloikseen etnomusikologian ja kulttuuriantropologian. Navajoyhtyeissä soittaessaan hän oivalsi myös jotain tärkeää luottamuksesta.

— Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa antropologit eivät ole kovin hyvässä huudossa, Jacobsen sanoo. 

Tutkijat nimittäin tuottivat aikoinaan myös väärennettyä historiankirjoitusta alkuperäisväestöstä. Musiikin ääressä jammailu on silti yhdistänyt ihmisiä eri taustoista.

— Musiikki luo ihmisten välille niin erityisen yhteyden, että sen avulla luottamuksen voi saavuttaa tavallista nopeammin. 

Jacobsenia on tutkijana auttanut se, että hän tuli ensin reservaattiin työntekijäksi ja muusikoksi. Antropologin työ alkoi vasta myöhemmin, kun hän oli jo tuttu ihmisille.

Unia italiaksi Sardiniassa

Väitöskirja Navajo Voices: Country Music and the Politics of Language and Belonging valmistui Duken yliopistossa vuonna 2012. Jacobsen käsitteli työssään navajoiden identiteettiä, joukkoon kuulumisen edellytyksiä ja navajokielen käytön poliittisia ulottuvuuksia. 

Kenttätyön Jacobsen teki soittajana navajoyhtyeissä. Kirja navajoista vei Jacobsenin vuonna 2017 puhujaksi Cagliarin yliopistoon Sardiniaan. Sardiniassa hän tunsi olonsa merkillisen kotoisaksi.

— Jo toisena yönä saapumiseni jälkeen aloin nähdä unia italiaksi. Se oli käsittämätöntä, sillä en ollut käyttänyt italiaa teinivuosieni jälkeen.

Jacobsen esiintyi ja alkoi tehdä kappaleita sardinialaisten muusikoiden kanssa. Hän palasi pian saarelle myös uuden kenttätyön pariin. Siinä hän tutki sardinialaisten kielenkäyttöä ja kulttuuria yhteisen laulunkirjoituksen kautta. 

Myös sardin kielen opiskelu alkoi. Jacobsenille kirkastui se, että laulujen yhteiskirjoittaminen voi toimia etnografisena tutkimusmenetelmänä.

— Kun alkaa kirjoittaa laulua yhdessä paikallisten kanssa, saa omintakeisella tavalla tietoa ihmisistä, kulttuurista ja kielestä.

Muusikot kirjoittivat vaikkapa itselleen rakkaista paikoista tai muistelivat yhteisönsä tärkeitä ikäihmisiä.

— Oli kiinnostavaa, että useimmista lauluista tuli sardinkielisiä. Kielellä on saarella tietty maalaismainen stigmansa. Sardinialaiset puhuvat sitä vain melko yksityisissä tilanteissa.

Äreys vaihtuu innostukseen pyhiinvaellusreitillä

Heinäkuussa 2022 Jacobsenin kuvataiteilija-­elämänkumppani John Parish kutsui hänet mukaansa Pohjois­Espanjaan patikoimaan osan vanhaa pyhiinvaellusreittiä Camino de Santiagoa.

— Ensimmäisellä vaellusviikolla olin hyvin äreä ja äkäinen. Toisella viikolla vaeltaminen alkoi tuntua aika coolilta. Kolmannella viikolla kaikki oli mahtavaa!

Omituinen ja ihastuttava kokemus ei jättänyt Jacobsenia rauhaan. Hän halusi nopeasti takaisin. Nykyään Jacobsen vie Caminolle patikoitsijaryhmiä kahdesti vuodessa. Ohjelmassa on aina myös laulujen yhteiskirjoittamista.

Tutkijakollegiumin pesti Helsingin yliopistossa liittyy juuri Jacobsenin Camino-retkiin. Hän viimeistelee Caminolla yhteiskirjoitettuja lauluja ja kehittää etnografisen laulunkirjoituksen menetelmää entistä systemaattisemmaksi. 

Viime vuonna noin 440 000 ihmistä käveli Caminolla, ja sen suosio kasvaa koko ajan. Vaikka Camino on taustaltaan uskonnollinen pyhiinvaellus, Jacobsen ei muista kohdanneensa Caminolla yhtään aktiivisesti uskontoaan harjoittavaa katolista.

— Useimmat ovat kokeneet jonkin ison menetyksen ja surevat läheisen kuolemaa, eroa parisuhteestaan tai työnsä menettämistä. Toiset taas miettivät, mitä seuraavaksi tekisivät elämässään.

Caminon reppuihin pakataan siis isoja ja painavia kysymyksiä. Jacobsen kaavaileekin tutkimusta siitä, mitä tietoinen, hidas patikointi ihmiselle tarjoaa. Yhdessä tehdyn patikoinnin hyödyntäminen antropologisena tutkimusmenetelmänä kiinnostaa sekin.

— Aion myös tuoda esiin Caminon näkymätöntä työvoimaa: koko tämän kokemuksen mahdollistavia kokkeja, keittäjiä ja muita palvelualan ihmisiä pitkän reitin varrelta.

Suomen kieltä oppii laulaen

Tutkijavierailun ensimmäinen tavoite on jo valmis. Juuri julkaistun Camino Dreaming ­-albuminsa Jacobsen äänitti Tutkijakollegiumin työhuoneessaan.

— Levyllä laulan ja soitan akustista kitaraa. Lisäksi mukana on suomalaissellisti Carolina Stenbäck, joka toi kappaleisiin oman ainutlaatuisen, kansanmusiikkimaisen soundinsa.

Stenbäck sävelsi omat osuutensa levylle parhaan yhteiskirjoittamisen hengessä, Jacobsen kuvaa.

Kielifani opiskelee parhaillaan myös suomea. Kristina Jacobsen löysi tavan, jolla kieliopinnot yhdistyvät mukavalla tavalla musiikkiin — ja so­siaaliseen tilanteeseen. 

— Olen Espoon työväenopiston kuorossa, jossa opitaan suomen kieltä laulaen. Paitsi että musiikki on kaikella muulla tavoin ihanaa, se auttaa myös uuden kielen oppimisessa! 

Laulamalla uusia sanoja oppii helpommin, Jacobsen vinkkaa. Pohjoismaisia kieliä on vastassa tulevana kesänä, kun Jacobsen aikoo uudelle, osin merelliselle vaellukselle. 

— Pyhän Olavin merireitti Turun saaristosta Ruotsin kautta Norjaan on pohjoismainen versio Caminosta. Tavoitteenani on kulkea osa reitistä ensi kesänä.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.