Miten kirjailija löysi lukijoita, kun kirjasta oli olemassa vain kymmenen kopiota?

Suhteet ja nopea suosio olivat valttia keskiajan kirjallisessa maailmassa, kertoo professori Samu Niskanen.

Mitä tutkit?

Tutkin kirjailijoiden julkaisustrategioita ajalla noin 400–1500. Selvitän, miten keskiajan kirjailijat yrittivät löytää lukijoita ja varmistaa teostensa säilymisen aikojen saatossa. Kysymyksen ytimessä on inhimillisen huomionkipeyden manifestaatiot kirjallisessa maailmassa, jonka sosiaaliset lainalaisuudet ja kirjojen levittämisen mekanismit ovat meille vieraita.

Mihin ja miten tutkimuksesi aihe vaikuttaa?

Keskiajalla kirjoja ei painettu vaan ne kopioitiin käsin. Kun tuotanto oli hidasta, suosituimmistakin aikalaisteoksista oli liikkeellä lähes poikkeuksetta vain kymmeniä kopioita. Lisäksi kirjoja katosi ja tuhoutui.

Olikin ratkaisevan tärkeää varmistaa, että uusi teos löytäisi lukijoita nopeasti. Silloin teoksesta kenties tehtäisiin uusia kopioita ja se voisi säilyä jälkipolville. Piti olla uskottava, tuntea oikeat piirit ja hankkia tehokkaita levityskanavia. Tutkimukseni auttaa ymmärtämään pitkällä aikavälillä, mitä on kirjailijan elämä.

Mikä alallasi inspiroi sinua erityisesti juuri nyt?

Kirjahistorian yhdistäminen laajempiin intellektuaalisiin ja yhteiskunnallisiin konteksteihin on vahvistuva trendi, johon oma tutkimukseni liittyy. Kysymykset, miksi ja miten jotkut teokset levisivät ja toiset eivät, tarjoavat tuoreita välineitä tarkastella erilaisia henkisiä ja yhteiskunnallisia ilmiöitä.

 

Samu Niskanen on keskiajan historian professori humanistisessa tiedekunnassa.

Tutustu muihin uusiin professoreihin.