Nykyään matkakirjoista haetaan lähinnä elämyksiä, tarinoita ja tunteita, sillä faktat maista ja kulttuureista löytää parilla klikkauksella internetistä.
Toisin oli 1600-luvulla, jolloin matkakirjat olivat tärkeä tiedonlähde. Ne välittivät alati laajenevaa tietoa uusista maista, kasveista, kansoista, kulttuureista ja uskonnoista niillekin, jotka eivät osanneet tieteen kieltä eli latinaa, kertoo historioitsija Eva Johanna Holmberg tutkijakollegiumista.
Holmberg ja hänen kollegansa Anu Raunio tutkivat molemmat uuden ajan matkakirjallisuutta. Holmberg englantilaisten matkoja ottomaanien alueelle Levanttiin eli Turkkiin. Raunio taas käsikirjoituksia ja kirjoja italialaisten matkoista Pohjolaan.
Kirjoja käännyttäjille ja kauppiaille
Jos kirjat poikkesivat nykyisistä, myös matkanteko oli erilaista. Matkaa tehtiin kuukausia, joten oli aikaa havainnoida ja kirjoittaa.
Pohjolaan matkustettiin Italiasta Ruotsin suurvalta-aseman innoittamana tai lähetystyötä ajatellen. Haaveiltiin, että Pohjola saataisiin takaisin katolisen kirkon piiriin. Olihan kuningatar Kristiinakin kääntynyt.
– Tarkoituksena oli kartoittaa näitä protestanttisia alueita, Anu Raunio kertoo.
Italiassa kirjat Pohjolasta olivat vain harvojen herkkua. Ne levisivät lähinnä käsikirjoituskopioina yläluokan ja Medicien hovin keskuudessa sekä paavin piireissä.
Levantin eli nykyisen Välimeren itäisestä puolesta taas kirjoitettiin useimmiten kaupankäyntiä ajatellen. Kirjoittajat olivat kauppiaita, diplomaatteja tai Jerusalemiin matkustavia pappeja. Kirjoissa kuvailtiin tarkasti, miltä paikalliset näyttävät, voiko heihin luottaa ja mitä kanssakäymisessä tulee välttää.
Käsityksiä ja streotypioita ottomaaneista pyrittiin kuitenkin myös muokkaamaan.
– Haluttiin tarjota tuoreita silminnäkijähavaintoja kuten nykyajan matkakirjoissa. Positiivisten kuvausten määrä itse asiassa yllätti minut. Kertomukset olivat paljon pohdiskelevampia ja kriittisempiä kuin odotin, hän sanoo.
Viattomista villeistä rappeutuviin kansoihin
Molempien tutkimuskohteista välittyy sama:
– Toiseuden kohtaamisessa on kyse sivilisaation ja barbaarien kohtaamisesta, Raunio sanoo.
Firenzen hovista matkaan lähteneiden mielissä lappalaiset olivat puhtaita ja viattomia jaloja villejä. Kirjoista välittyykin pettymys, kun todellisuus oli toinen. Pohjolan asukkaat kuvataan niissä rumiluksina, jotka tekevät mitä tahansa kunhan saavat vähän paloviinaa. Leivän sijasta syötiin kuivattua kalaa ja talotkin olivat puisia röttelöitä.
– Idässä ei tosiaankaan oltu viattomia, Holmberg huudahtaa, vaan korruptoituneita.
Monikulttuurisuuden ja kansojen sekoittumisen ajateltiin heikentävän moraalia ja sitä kautta rappeuttavan kansoja, hän selittää. Turkkilaiset nähtiin yhä valloittajina, jotka pitivät pyhiä paikkoja vankinaan.
Uskonto piti piilottaa
Vaikka Pohjolaan matkustettiin osin käännytysaikeet mielessä ja Jerusalemiinkin pyhiinvaelluksille, oma identiteetti pyrittiin peittämään. Matkaajia neuvottiin pitämään uskonnolliset ajatukset ominaan.
– Etukäteen oletin uskonnon aiheuttaneen enemmän kitkaa, mutta ruohonjuuritason kohtaamisissa se ei juurikaan näy, sanoo Raunio.
Levanttiin matkaaville annettiin tarkkoja pukeutumisohjeita nykyajan matkaoppaiden tapaan. Kehotettiin välttämään liian lyhyitä housuja ja tiettyjä värejä.
– Eräskin matkaaja kirjoitti, ettei voinut riisua takkiaan koko matkan aikana, sillä siinä oli profeetanvihreä vuori. Toivon, että hän riisui sen edes öisin, muuten hajun on täytynyt olla melkoinen, Holmberg naurahtaa.
Miksi sitten vuosisatojen takaisia matkakirjoja kannattaa yhä tutkia?
Tutkimalla kohtaamista uuden kanssa saadaan selville, kuinka luodaan rakennelmia roduista ja kulttuureista, Holmberg sanoo.
– Se on kuitenkin aika lohdullinen laboratorio. Ajatukset muista ihmisistä ovat historiallisia, joten niitä on mahdollista muuttaa, hän summaa.
Helsingin yliopistolla tehdään maalis–huhtikuussa 2015 matkoja erilaisiin maailmankuviin yhdessä tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Tutustu Uusi maailmankuva -tiedeteeman ohjelmaan ja osallistu keskusteluun (#maailmankuva).
Eva Johanna Holmberg ja Anu Raunio ovat mukana Matkakirjojen maailma -tilaisuudessa Tiedekulmassa torstaina 19.3.