Miksi Kallion puutalot jyrättiin?

Linjoilla kulkiessa näkee, ettei yhtenäinen kaupunkikuva ollut Helsinkiä 1950–60-luvulla rakentaneille minkäänlainen arvo. Sattumat ja sotakin muokkasivat Kallion ilmettä, aiheesta väitöskirjan kirjoittanut Mika Mäkelä sanoo.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2022. 

Linjoilla Helsingin Kalliossa kohtaa vain muutaman kaksikerroksisen puutalon. Ennen 1930-lukua alueella ei muunlaisia rakennuksia juuri ollut.

Maantieteilijä-historioitsija Mika Mäkelä halusi selvittää, millä ajatuksilla Helsingin asemakaavasta vastaavat ja rakennuttajat saneerasivat Kalliota. Miten Linjojen kaupunkikuva syntyi Torkkelinmäen pikkukaupunkimiljöön ja Helsinginkadun alkupään tiiviin kaupunkiympäristön vierustalle?

— Suunnitelmat, sattumat ja sota määrittelivät alueen tulevan ilmeen, Kalliossa kasvanut Mäkelä määrittelee.

Sodat keskeyttivät kaiken julkisen rakentamisen. Ilman niitä Hakaniementorilla olisi nyt kaupunginteatteri. Toisen linjan Kuntatalo taas toteutui: Eduskuntatalo tarvitsi tilaa lisärakennukselleen, jolloin sen takana sijainneelle Kaupunkiliiton kiinteistölle ei enää jäänyt laajennusvaraa Töölössä.

Vanhaa ei Linjoilla säästetty. Kaupunkisuunnittelijat ja poliitikot katsoivat huonoon kuntoon päässeet puutalokorttelit purkukypsiksi.

— Taloja nimitettiin yleisesti röttelöiksi, ja omistajat myivät kiinteistöjään mielellään rakennusliikkeille, Mäkelä toteaa.

Kallion kehityksen voi tutkijan mukaan nähdä sekä varoittavana että onnistuneena esimerkkinä kaupunkisuunnittelusta. Tavoitteet olivat ihanteellisia, mutta todellisuus jäi arkiseksi. Parhaiten onnistuttiin niissä kortteleissa, jotka rakennettiin kokonaan.

Vielä 1930-luvulla uudistuotanto sopeutettiin vanhaan rakennuskantaan, Mäkelä sanoo. 1950-luvun loppupuolelta 1960-luvun loppuun asti uudistaminen oli raakaa, eivätkä uudet rakennukset liittyneet luontevasti vanhempaan tyyliin. Yhtenäistä kaupunkikuvaa rikottiin ehkä tietoisestikin.

— Historiallisia puutalokortteleita olisi Kalliossa voitu säilyttää vielä saneerauksen loppuvaiheessakin, olivathan rakennuskokonaisuudet tuolloin kaupungin omistamia. 

Mika Mäkelän väitöskirja Uudistuva Kallio: Saneerauksen ihanteet ja todellisuus 1933–1986 tarkastettiin 17.6. humanistisessa tiedekunnassa.

 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.