Kun Leijapoika (The Kite Runner, 2003) ilmestyi, antropologi Anja Nygren asui Yhdysvalloissa. Hän luki tuoreeltaan kritiikkejä, mutta tarttui Khaled Hosseinin kirjaan vasta muutamia vuosia myöhemmin Suomeen palattuaan.
— Kirja kertoo yhtä lailla Yhdysvalloista kuin Afganistanista, vaikka alku sijoittuukin Kabuliin.
Romaanin teemat ovat painavia, vavahduttaviakin. Kahden pojan ystävyyttä synkistää syyllisyys, Afganistania Neuvostoliiton miehitys ja Talebanin hallinto. Isän ja pojan vaikeaa suhdetta kehystävät tarinat väkivallasta ja julmuudesta, mutta myös kulttuurin rikkaudesta ja pienten asioiden merkityksestä. Jokapäiväisen elämän kauneus ja karuus koskettavat.
— Etenkin teoksen alkupuoli on tavattoman vivahteikas. Kirjailija katsoo maailmaa pienen pojan silmin. Kirja kertoo väkivallasta, pelolla johtamisesta ja sen seurauksista.
Etnisten yhteenottojen taustalla on miehittäjän varjo. Asetelma ei ole muuttunut, vaikka vallanpitäjä vaihtuu: Neuvostoliiton jälkeen Taleban, sitten Yhdysvallat ja nyt jälleen Taleban.
— Kirja ei ole vain kuvaus yksilöiden kohtalosta ja vastuusta vaan yhteiskunnista ja niiden epätasa-arvosta. Ennen kaikkea se kertoo selviytymisestä. Ihmiset keskittyvät arkeen ja auttavat toisiaan voidakseen elää.
Nygren toivoo, että mahdollisimman moni löytäisi kirjan. Lukuelämys auttaa ymmärtämään viimeaikaisten uutisten historiallisia taustoja.
— Suurvaltojen intressit ovat aina vaikuttaneet Afganistanin kohtaloon. Ihmisoikeuksien lisäksi iso kysymys on maan mittavien luonnonrikkauksien hallinnointi.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2021.