Raamattua konservatiivisesti tulkitsevien ääni kuuluu juuri nyt kovaa sekä Suomessa että maailmalla, ja se on osittain yllätys. Näin toteaa Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.
– Sukupuolten välistä tasa-arvoa murentava kielenkäyttö eri puolilla maailmaa on tyypillistä sekä populisteille että uskonnollisille konservatiiveille. Vaikka kaikki konservatiivikristityt eivät ole populisteja, populistisen puhetavan yleistyminen on vahvistanut myös konservatiivisen raamatuntulkinnan ääntä, hän sanoo.
Raamatuntulkinnan yhteydessä Nissinen määrittelee konservatiivisuuden kirjaimellisuuteen pyrkiväksi luennaksi. Yleisesti ottaen konservatiivisuus on aate tai suuntaus, joka välttää muutosta ja tukee perinteisiä normeja.
‒ Julkisessa keskustelussa konservatiivinen raamatuntulkinta saa aina sitä enemmän näkyvyyttä, mitä näkyvämmin yhteiskunnan huipulla olevat henkilöt tuovat sitä esille. Meillä Suomessa on erittäin väkevä signaali, jos vaikkapa kansanedustaja Päivi Räsänen heiluttaa Raamattua julkisesti näkemystensä tukena.
Syksyllä 2019 kahdesta Räsäsen kannanotosta on käynnissä esitutkinta. Toisessa tapauksessa valtakunnansyyttäjän tutkinnan kohteena on Räsäsen kirjoittama, Suomen Luther-säätiön vuonna 2004 julkaisema kirkko- ja yhteiskuntapoliittinen, seksuaalisuutta ja avioliittoa koskeva kannanotto ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”. Toisessa tapauksessa Helsingin poliisi tutkii Räsäsen twiittiä, jossa hän kritisoi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päätöstä ryhtyä Pride-tapahtuman viralliseksi kumppaniksi.
Molemmissa tutkintatapauksissa epäillään, että Räsäsen kannanotoissa on halvennettu homoseksuaaleja heidän ihmisarvoaan loukkaavalla tavalla. Räsänen on itse kiistänyt syyllisyytensä ja katsoo käyttäneensä uskonnonvapauttaan. Hän on kieltäytynyt muuttamasta viestintäänsä edes mahdollisen tuomion jälkeen.
Nissisen mukaan useimmat ihmiset eivät voi sietää tämäntyyppistä Raamatun käyttöä. Konservatiivisella raamatuntulkinnalla on suhteellisen rajallinen määrä kannattajia.
‒ Voimakas reagointi asiaan ilmenee myös eroamisaaltona kirkosta, professori huomauttaa.
Suhtautuminen sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen on koetinkivi
Räppäri Kanye West pitää viikoittaisia jumalanpalveluksia. Laulaja Justin Bieber kastettiin koripallotähti Tyson Chandlerin kylpyammeessa. Viime aikoina mediassa on kerrottu laajasti julkkisten uskoontulosta.
Tyypillisesti amerikkalaislähtöisten, karismaattisten evankelikaalisten megakirkkojen kasvu tuo konservatiiviselle raamatuntulkinnalle lisää nostetta. Karismaattisuus korostaa Pyhän Hengen merkitystä ja vaikutusta; evankelikaalisuudessa puolestaan korostuu yksilön uskonkokemus ja Raamatun auktoriteetti. Megakirkkoja toimii muun muassa Pohjois-Amerikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa.
‒ Amerikan evankelikaaleilla on huomattavan paljon näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa, Nissinen toteaa. Heidänkin piirissään on monenlaista raamatuntulkintaa, mutta muut kuin konservatiiviset äänet pääsevät huonosti kuuluviin.
Uusien karismaattisten liikkeiden ja suuntausten keskeisin koetinkivi on Nissisen mukaan suhtautuminen seksuaalietiikkaan; esimerkiksi siihen, ketkä saavat olla parisuhteessa keskenään ja missä kulkevat hyväksyttävän seksuaalisuuden rajat. Professori arvioi sukupuolten välisen tasa-arvon ihanteiden olevan tällä hetkellä raamatuntulkinnassa poikkeuksellisen kovassa vastatuulessa.
‒ Raamatuntulkinnassa on nähtävillä erityisen jyrkkä polarisaatio kaikessa sukupuoleen liittyvässä. Vaikuttaa siltä, että mikä tahansa muu asia on neuvoteltavissa. Ajatellaan nyt vaikka, että Pohjois-Amerikan evankelikaaleista 80 prosenttia kannattaa Trumpia. Herää kysymys, ovatko Trumpin puheet, toiminta tai käyttäytyminen kristillisten arvojen mukaisia. Eivät, mutta ydinasia on se, että Trumpiin kaikesta huolimatta luotetaan, koska hän ilmoittaa vastustavansa aborttia.
Perinteinen sukupuolihierarkia horjuu – mitä sitten?
Vaikka populismi ja konservatiivisuus kulkevat käsi kädessä, Nissinen on silti yllättynyt konservatiivisen raamatuntulkinnan vahvistumisesta. Hänen suurta julkista huomiota aikanaan herättänyt kirjansa Homoerotiikka Raamatun maailmassa ilmestyi vuonna 1994. Nykyhetkestä käsin tarkasteltuna kirja vaikuttaa olleen aikaansa edellä.
– Tuolloin Suomessa ei ollut vielä edes lakialoitteita tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kun ajatellaan, että homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistettiin rikoslaista 1971, on yhteiskunnallinen kehitys sukupuolten välisten oikeuksien kannalta ollut valtavan nopeaa viime vuosikymmeninä.
Selittääkö muutoksen nopeus esimerkiksi sen, miksi konservatiivinen raamatuntulkinta vastustaa niin kiivaasti juuri homoseksuaalisuutta tai naispappeutta?
– Olen pohtinut tätä kysymystä usein. Homoseksuaalisuudessa ja naispappeudessa on molemmissa kysymys perinteisen sukupuolihierarkian horjuttamisesta. Historian aikana vastaavaa sukupuolikulttuurin muutosta ei ole nähty. Tämä ruokkii konservatiivisessa tulkinnassa uhka- ja pelkoperustaista puhetta, Nissinen arvioi.
Raamatuntulkinta on aina valikoivaa
Nissinen on kansainvälisesti tunnettu raamatuntutkija. Hänen erikoisalojaan ovat historiallinen profetiatutkimus, assyriologia ja sukupuolentutkimus.
Professori toivoisi, että raamatuntutkijoiden asiantuntemusta hyödynnettäisiin nykyistä enemmän päätöksenteossa, niin evankelis-luterilaisessa kirkossa kuin yhteiskunnassa laajemmin.
– Seurakunnissa eli paikallisella tasolla tutkimustyöllemme on paljonkin kysyntää. Sanoisin näin, että kirkon päättävät tahot ovat tutkimuksestamme vähemmän kiinnostuneita kuin sen jäsenet. Kun kuitenkin kirkon toiminnan pitäisi perustua Raamattuun, olisi tieteellinen raamatuntutkimus luonteva keskustelukumppani raamatuntulkintaan liittyvissä asioissa.
– Kun arvioidaan, millaisia vaikutuksia Raamatun tulkinnalla on, tulee muistaa, että kaikki Raamatun luenta on valikoivaa. Kyseessä on iso tekstimassa, joka on syntynyt satojen vuosien aikana erillisistä käsikirjoituksista. Raamatun syntyaikana on tapahtunut suuria muutoksia sekä uskonnossa ja kulttuurissa että tekstissä itsessään, Nissinen toteaa.
– Kukaan ei pysty toimimaan kirjaimellisesti ”Raamatun mukaan” ikään kuin Raamattu olisi yhtenäinen ja yksiselitteinen lakikirja tai erehtymätön oraakkeli. Siksi on aina keskeistä pohtia, minkä periaatteiden pohjalta ja mitä tarkoituksia varten Raamattua kulloinkin luetaan ja tulkitaan. Jonkinlainen agenda ohjaa Raamatun lukemista aina: mitä poliittisempi se on, sitä tarkoitushakuisempi se on, hän jatkaa.
Keväällä 2019 Nissinen ilmaisi yhdessä Päivi Vähäkankaan kanssa kirjoittamassaan artikkelissa (Vartija 3/2019) tyytymättömyytensä kirkolliskokouksen perustevaliokunnan tapaan etsiä Raamatusta vain miehen ja naisen avioliittoa tukevia kohtia. Perustevaliokunnan tehtävänä on varmistaa teologisen asiantuntemuksen riittävyys, kun päätetään kirkolle tärkeistä asioista.
‒ Perustevaliokunnan avioliittomietintö on mielestäni luonteeltaan enemmän poliittinen kuin teologinen. Lausunnon taustalla näkyy kahden toisilleen vastakkaisen leirin välinen kamppailu, jossa voittaja nuijii häviäjän. Minusta tämä ei ole hyvä tapa määrittää avioliittokäsityksen teologisia raamatuntulkinnallisia perusteita.
– Mielestäni minkä tahansa pyhän säädöksen tulkitsemiseen voi soveltaa Jeesuksen sanoja: ”Sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten”. Meillä on olemassa arvovaltaisia ja pyhiä, vuosituhansia voimassa olleita lakeja, määräyksiä ja periaatteita, jotka ovat vähemmän tärkeitä kuin ihminen, Nissinen sanoo.
Raamatun auktoriteettiasemaan vetoaminen hämärtää
Raamatuntulkintaan liittyvä vallankäyttö tulisi tunnistaa kaikissa niissä tilanteissa, joissa Raamatun käyttöön liittyy jonkinlainen rooli päätöksenteossa – näin myös tutkimuksellisen tulkinnan yhteydessä, sanoo Nissinen.
– Raamattu ei käytä valtaa, vaan ihmiset käyttävät Raamatun tekstejä käyttäessään valtaa. Vastuu vallankäytöstä vieritetään auktoriteetille eli tekstille itselleen, jos todetaan: ”Enhän minä tässä puhu, vaan kun Jumala sanoo näin”.
– Ennen kuin tulkitseva ihminen on antanut merkityksen sanoille, Raamattu ei puhu mitään. Raamatussa ei ole kyse mistään maagisesta taikakalusta, jolla asiat taiotaan halutun näköisiksi, Nissinen kiteyttää.
Raamatun tulkitsemista määrittää professorin mukaan aina iso tulkinnallinen kokonaisuus, joka tekee Raamatun lukemisesta kaikkea muuta kuin erehtymättömän kirjaimellista. Esimerkkinä Nissinen käyttää homoseksuaalisuuteen liittyviä kohtia.
– Jos joku väittää lukevansa kohtia kirjaimellisesti, voidaan ensinnäkin kysyä, mitkä tekstit tulkinnan kohteiksi on valittu ja millä periaatteilla. Toinen kysymys on, mitä meidän aikamme kielen termejä ja sanoja tulkinnassa käytetään. Homoseksuaalisuus-sanaa ei esiintynyt missään tekstissä ennen 1800-luvun loppua.
– Entä miten tulkittavat tekstikohdat konkretisoidaan? Raamatun tekstit kuvaavat todellisuutta 2 000–2 500 vuotta sitten, jolloin sukupuoliroolit olivat hierarkkiset eikä yhteiskuntaihanne ollut tasa-arvoinen. Ja neljänneksi, mitä tulkittava teksti pannaan koskemaan: miten sitä käytetään, miksi ja kenen puolesta tai keitä vastaan?
Haitallisena Nissinen pitää sellaisia raamatuntulkintoja, jotka oikeuttavat tai suoranaisesti vaativat ihmisten toiseuttamista ja eriarvoista kohtelua. Hän peräänkuuluttaa vastuullisuutta Raamatun tulkitsemiseen.
– Erityisesti seksuaalivähemmistöjen toiseuttaminen johtaa siihen, että ihmiset lukitaan häpeän tilaan. Ikään kuin heillä ei olisi muuta mahdollisuutta kuin hävetä omaa olemassaoloaan koko ajan. Se, ettei ihmisten tarvitsisi olla tällaisessa tilanteessa, motivoi minua Raamattuun liittyvässä sukupuolikeskustelussa eniten.
Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa
Martti Nissinen johti Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuosina 2014–2019 toiminutta tutkimuksen huippuyksikköä Changes in Sacred Texts and Traditions (CSTT). Se oli kooltaan maailman suurimpia raamatuntutkimusyksiköitä, ja Suomen Akatemia rahoitti yksikön toimintaa.
CSTT:n viidestäkymmenestä jäsenestä 37 sai palkkarahoitusta huippuyksiköltä. Jäsenet edustivat kymmentä kansallisuutta.
Vuoden 2019 lopussa toimintakautensa päättäneen huippuyksikön saldoksi yksikön johtaja, professori Nissinen laskee viitisenkymmentä julkaistua kirjaa ja noin 500 artikkelia, joista noin 350 on tieteellisesti vertaisarvioituja. Vuosien 2014–18 välillä CSTT:n tutkijat ovat olleet haastateltavina televisiossa ja radiossa 40 kertaa ja sanomalehdissä 95 kertaa. Lisäksi yksikön jäsenet ovat pitäneet kyseisenä aikana liki 1 000 esitelmää kansainvälisissä konferensseissa sekä 124 esitelmää tai puhetta yleisötilaisuuksissa.