Suomalainen ruokakulttuuri on sekä ylpeyden että punastelun aihe. Pääministeri Silvio Berlusconin kitkerät heitot tulevat käskemättä mieleen ja vähän sattuvatkin.
Suomalaisen ruokakulttuurin tutkija, dosentti Maarit Knuuttilan mielestä harmi ei ole ihme.
— Berlusconi loukkasi ruoallista itsetuntoa, joka on tärkeä kaikille. Sen loukkaaminen on kuin vieras kieltäytyisi kylässä syömästä valmistettua ruokaa.
Knuuttila on kirjoittanut suomalaisten keittokirjojen kulttuurihistorian Kauha ja kynä (SKS, 2010). Keittokirjat ovat hieno ikkuna menneeseen.
— Kotiruoka-klassikko (ensilaitos Otava, 1908) on kirja. Sodan jälkeen julkaistiin ensimmäiset maakuntakeittiöiden omat keittokirjoja, joissa oli enemmän kansanomaisia reseptejä.
Ruokakulttuuri ei ole vain läskisoppaa ja muikkukukkoa, vaan myös tapoja, jatkuvuutta, hartauttakin. Suomalaisten ruokatapoja kritisoidaan toisinaan yhteisöllisyyden puutteesta.
— Vaikka perheet eivät arkisin ehtisikään istua alas päivälliselle, suomalaiset syövät silti yhdessä työ- tai koulutovereittensa kanssa lounasta. Ruoan suhteen yhteisöllisyys on muuttanut muotoaan.
Pienen kansan pähkähulluus näkyy Knuuttilan mukaan nyhtökauran tyyppisissä kekseliäissä innovaatioissa. Lähiruoka on ympäristösyistäkin pop, ja huippuravintolat suosivat kotimaisia raaka-aineita. Suomalainen ruoka voi paksusti, mutta tutkijalla on mielessään yksi huoli.
— Alueellisten keittiöiden erikoisuuksia ei uskalleta tarjota vieraille. Tarvittaisiin itsevarmuutta siinä, että kotimaisia aineita ei valmistettaisi vain kansainvälisten trendien mukaan. Ruskea kastike kelpaisi turisteillekin.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/08/17. Kuuntele podcast alta. Jos soitin ei toimi, klikkaa tästä.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.