Tasavertaisten älyjen politiikkaa
Jacques Rancière ja erimielisyyden näyttämöt
Toimittanut Anna Tuomikoski
Tutkijaliitto, 2017
245 s.
Konsensus tukahduttaa politiikan.
Väitteessä tiivistyy jotain olennaista Jacques Rancièren filosofiasta. Anna Tuomikoski on toimittanut tuhdin artikkelikokoelman, jossa Helsingin, Tampereen ja Aalto-yliopiston tutkijat esittelevät politiikan teorian kuuman nimen ajattelua ensimmäistä kertaa Suomessa kirjan mitassa.
Vuonna 1940 syntynyt ranskalainen Rancière oli vuoden 1968 vasemmistoradikalismin ytimessä ja maan merkittävimmän vasemmistolaisen filosofin Louis Althusserin oppilas.
Althusserin mielestä emansipaatio lähti siitä, että totuuden haltijoiden täytyy valistaa muita. Tätä Rancière ei sulattanut. Hänen mukaansa oppinut tai puolue ei voi luennoida, miten tulee kapinoida. Kenelläkään ei ole rahkeita asettua mestarin asemaan, filosofi tuumi ja kirjoitti vuonna 1974 oppi-isäänsä kritisoivan kirjan La leçon d’Althusser. Rancière näki marxilaisen filosofian ja työläisten todellisuuden välillä valtavan kuilun.
Hän etsi todellista emansipaatiota ja löysi 1800-luvun alussa vaikuttaneen Joseph Jacotot’n pedagogiikan. Sen mukaan opettajan ei pidä kohdella oppilaitaan moukkina ja selittää näille, miten asiat ovat. Jokainen voi oppia itse ilman opettajaa ja opettaa toisille asioita, joita ei itse osaa.
Juha Himanka esittää artikkelissaan kysymyksen, jota moni ihmettelee. Miten opettaja voi olla tietämätön? On luontevaa olettaa, että opettaja ensin itse hallitsee jonkun asian ennen kuin voi opettaa sen toisille. Sama päinvastoin: jos haluaa oppia vaikka vieraan kielen, menee sen luokse, joka osaa vieraan kielen.
Himanka ei pohdi asiaa enempää, vaan vaihtaa suuntaa. Hän miettii Rancièren ajatusta tukien, että joskus opettajan tietämys voi jopa loukata oppilaan ajattelun vapautta. On hauskempaa keksiä itse kuin saada keksimiseen ohjeet. Pahimmillaan tietävä opettaja tyhmentää oppilaitaan. Auki jää silti se vaihtoehto, että oppilas itse haluaa oppia siltä, joka tietää häntä enemmän.
Kun tietämättömän opettajan teoriaa tarkastelee Rancièrelle keskeisen tasa-arvon kannalta, se aukeaa paremmin. Rancière ei ajattele tasa-arvoa poliittisen toiminnan lopputuloksena, vaan näkee sen poliittisen toiminnan lähtökohtana. Tasa-arvon voi toteuttaa välittömästi. Rancière nimittäin uskoo perustavaan älyjen tasavertaisuuteen. Tämä ei tarkoita sitä, että kenestä tahansa olisi aivokirurgiksi, vaan sitä, että ymmärrystään voi käyttää monella eri tavalla.
Kaikki voivat tehdä elämästään mielekästä. Alistetut eivät ole alistettuja tyhmyyttään, vaan koska he eivät luota omiin kykyihinsä muuttaa oloja.
Rancièrella on paljon sanottavaa niille, jotka käyvät poliittisia kamppailuja toimistoissa, tehtaissa, yliopistolla, kodissa, kaduilla. Älkää odottako messiasta. Tasa-arvo voi olla lähempänä kuin luulettekaan. Aina ei tarvitse pyrkiä konsensukseen. Älkää kuunnelko niitä, jotka sanovat teille, että ette tiedä tarpeeksi.
Rancière ei silti kiellä lukemasta kirjoja. Niistä voi löytää vaikka todellisen emansipaa-
tion ajatuksia.
HERMAN RAIVIO
Kirjaesseen kirjoittaja on filosofian maisteri ja kirjallisuuskriitikko.
Alaskan kutsu
Henry Oinas-Kukkonen
Finalaska — Unelma suomalaisesta osavaltiosta
Vastapaino, 2017
287 s.
Kipinä kokonaiseen kirjaan voi joskus syntyä sattumalta ja pienestä impulssista. Näin kävi historioitsija Henry Oinas-Kukkoselle, joka toisen tutkimuksen yhteydessä törmäsi kiinnostavaan Alaskaa, Suomea ja Yhdysvaltojen entistä presidenttiä Herbert Hooveria koskevaan asiakirjaan.
Aihetta pengottuaan Oinas-Kukkonen löysi suuren määrän lähteitä, joiden mukaan toisen maailmansodan aikaan Yhdysvalloissa suunniteltiin suomalaisten siirtämistä Alaskaan. Finalaska — Unelma suomalaisesta osavaltiosta esittelee suomalaisten siirtoa suunnitelleita ihmisiä ja heidän toimintaansa siirtotavoitteen toteuttamiseksi.
Arkisto- ja sanomalehtiaineistoon sekä kirjallisuuteen perustuva tutkimus käy yksityiskohtaisesti läpi muun muassa talvisodan aikaisen siirtoehdotuksen sekä useita muita samaan lopputulokseen tähtääviä hankkeita. Suunnitelmat poikkesivat toisistaan muun muassa sen suhteen, miten paljon suomalaisia ajateltiin siirrettäväksi. Joissakin puhuttiin muutamista kymmenistä tuhansista, toisissa haaveiltiin koko kansan evakuoinnista.
Pelkästä auttamishalusta suunnitelmissa ei suinkaan ollut kyse. Alaskaa haluttiin kehittää, ja kukapa maaviljelijäksi karuihin oloihin sopisi paremmin kuin luotettaviksi mielletyt ja jo kotimaassaan pohjoiseen ilmastoon tottuneet suomalaiset.
Oinas-Kukkosen kirja on aineistoa tarkasti perkaava ja esittelevä perustutkimus. Tietoa ei ole pyritty erityisemmin popularisoimaan tai mehevöittämään. Yksityiskohtien runsauden keskellä tekstiä kuitenkin elävöittävät mukavasti lyhyet kuvaukset siirtolaiskeskusteluun osallistuneiden henkilöiden taustoista.
Ylen Operaatio Alaska kertoo samasta aihepiiristä kuvitteellisen dokumentin keinoin.
MARJO JÄÄSKÄ
Fysiikan rajoilla
Richard A. Muller
Nyt. Ajan fysiikka
Suomentanut Kimmo Pietiläinen
Terra Cognita 2017
332 s.
Berkeleyn pitkäaikaisena professorina Richard A. Muller lienee alansa huippuja: ala on kokeellinen fysiikka. Tuoreessa kirjassaan Nyt tieteen popularisoijanakin tunnetuksi tullut Muller selittää maallikoille ajan ja ajan kulumisen ongelmallisuutta. Samalla teos on läpileikkaus fysiikan huimasta kehityksestä 1900-luvulla, muun muassa suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan perusteista, alkuräjähdyksen ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen keksimisestä. Selittäessään Muller saapuu ”fysiikan rajoille”.
Kirjoittaja käy uutterasti läpi modernin fysiikan tarjoamia selityksiä ajan ongelmaan — ja päätyy kumoamaan ne kaikki. Lopussa hän tarjoaa oman ratkaisunsa, mutta sen paljastaminen olisi pois lukunautinnosta. Tulee tunne, että toisinaan aikaa enemmän Mulleria kiinnostaa ajan ongelmaan linkittyvä vapaan tahdon ongelma. Kirja kasvaa filosofiseksi puheenvuoroksi Mullerin fysikalismiksi nimittämää uskonnonkaltaista näkemystä vastaan. Fysikalismi pitää todellisina vain ilmiöitä, jotka voidaan mitata.
Humanistin huomiota kiinnittävät kirjoittajan jatkuvat filosofiset vertailut, jotka ajallisesti ulottuvat antiikista 1800-luvulle, mutta kiintoisaa kylläkin päättyvät siihen. ”Filosofia oli hämmennyksen vallassa klassisen fysiikan Newtonista
Einsteiniin ulottuvalla loistokaudella”, kirjoittaa Muller, ja tietää itsekin yksinkertaistavansa, kenties provosoivansakin.
On hienoa, että popularisoitua huippututkimusta saa lukea suomeksi tuoreeltaan. Kirjoittajan toisinaan ärsyttävänkin jutusteleva tyyli ja suomennoksen rosot eivät kumoa tarinan kiinnostavuutta ja opettavaisuutta. Silloin tällöin tekstissä vilahtaa maininta fysiikan kauneudesta ja kaavojen eleganssista. Kun Muller kirjoittaa: ”Nyt on raja, iskuaalto, uusi aika, joka syntyy tyhjästä, ajan eturintama”, se näyttää runonsäkeeltä. Vailla esteettistä ymmärrystä ei ole mahdollista olla henkeä missään, sanoi Hölderlin.
VELI-MATTI HUHTA
Ikävä autiomaahan
Georg August Wallin, Skrifter. Band 7. Professorsåren i Helsingfors 1850—1852
Toimittaneet Kaj Öhrnberg, Patricia Berg ja Kira Pihlflyckt
SLS, 2016
462 s.
Georg August Wallinin (1811–1852) koottujen teosten viimeinen ja seitsemäs osa käsittelee kahta viimeistä vuotta Wallinin elämässä. Wallin ei viihtynyt professorin virassaan, vaan kaipasi takaisin Lähi-itään.
Wallin oli traagisesti siinä uskossa, että hänen Venäjän maantieteelliselle seuralle osoitetussa apuraha-anomuksessaan ollut kirjoitusvirhe johti hakemuksen hylkäämiseen ja suunnitellun tutkimusmatkan peruuntumiseen. Itse asiassa rahoitus törmäsi suurvaltapolitiikkaan. Venäjä pyrki vahvistaman läsnäoloaan Aasiassa ja lähetti Wallinin sijaan sotilaallisen tiedustelijan alueelle.
G. A. Wallinin elämäntyö jäi kesken, kun hän kuoli Helsingissä 1852 vain 40-vuotiaana. Suuri tutkimusmatkailija oli ruotsia äidinkielenään puhuva ahvenanmaalainen Venäjän keisarikunnasta, joka esiintyi tutkimusmatkoillaan buharalaisena muslimina.
Liikuttava yksityiskohta on, että Wallin monikerroksellisesta identiteetistään huolimatta käytti sinettisormuksessaan suomenkielisestä sanasta ”suomalainen” johdettua ilmausta Al-Sumi.
Suurin osa Wallinin teksteistä on ruotsiksi, mutta mukana on myös englantia, arabiaa, saksaa ja ranskaa. Mukana on kirjeitä, käsikirjoituksia ja anomuksia. Kommentaarit ja muu oheismateriaali on alan asiantuntijoiden tarkkaa työtä. Svenska litteratursällskapetin Wallin-projekti loppuu tällä erää tähän.
Wallinin koottujen julkaiseminen on ollut seuralta enemmän kuin kulttuuriteko: teossarja on vaikutukseltaan poikkeuksellisen merkittävä, sillä Wallinia kohtaan tunnetaan mielenkiintoa myös kansainvälisesti. Kootut teokset helpottavat Walliniin tutustumista ja tutkimusta maailmalla.
ALEKSI AHTOLA