Essee on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2023.
Antiikin Rooman historia saa ihmettelemään, miten maailmanvalta pysyi pystyssä vuosisatojen ajan. Sellaista selkäänpuukotusta, sekoilua ja juonittelua se meno oli.
Ehkä selitys on, että jokaista historiaan jälkensä painanutta keisaria kohden on ollut lauma uutteria, tunnollisia ja kunnollisia virkamiehiä, kenraaleja ja insinöörejä. Heistä emme paljoa tiedä, vaikka he oikeastaan imperiumin rakensivat ja pitivät sen pyörimässä.
Olen harrastanut Rooman historiaa pienestä pitäen kirjojen, tv-sarjojen ja elokuvien ääressä. Monesti olen törmännyt Marcus Vipsanius Agrippan nimeen. Päätin vihdoin tutustua tarkemmin tähän keisari Augustuksen parhaaseen kaveriin ja sotapäällikköön, jonka elämäntarina on vähintäänkin uskomaton.
Noviisilaivasto peittosi merirosvot
Agrippa ja tuleva Augustus tutustuivat koulupoikina, ja he olivat hädin tuskin parikymppisiä aloittaessaan maailmanvalloituksensa. Lähtölaukauksena toimi Julius Caesarin murha. Testamentissaan Caesar adoptoi silloin nimellä Octavius tunnetun sisarentyttärenpoikansa, tulevan Augustuksen.
Riskeistä huolimatta Octavius päätti tarttua tilaisuuteen ja tavoitella valtaa. Seurasi kolme vuosikymmentä, joiden aikana Octavius alias Octavianus alias Augustus peittosi vihollisensa niin Rooman sisällä kuin ulkopuolella, lopetti sisällissodat ja järjesteli imperiumin hallinnon uuteen uskoon. Tässä kaikessa apua antoi Agrippa.
Ehkä hämmästyttävin Agrippan saavutuksista oli se, kuinka hän voitti Roomaa piinanneet merirosvot. Agrippa ei tiennyt mitään merisodankäynnistä, eikä hänellä ollut laivastoa sen enempää kuin miehistöäkään. Niinpä hän yhdisti kaksi järveä toisiinsa ja kaivautti niistä kanavan mereen. Näin syntyneessä turvallisessa poukamassa Agrippa rakennutti laivaston ja harjoitutti vapautetuista orjista koostuvan miehistönsä.
Agrippa perehtyi itsekin amiraalin taitoihin ja siinä sivussa keksi pari innovatiivista asetta, joita voitiin käyttää laivojen valtaamiseen. Noin vuoden harjoittelun jälkeen Agrippan noviisilaivasto oli niin pätevä, että se päihitti perin pohjin Sextus Pompeiuksen kokeneet merirosvot.
Tunnetumpi meritaistelu käytiin Aktionissa, jossa Agrippa voitti Antoniuksen ja Kleopatran laivaston. Se oli käännekohta, joka vakiinnutti Octavianuksen valta-aseman. Agrippalla piisasi silti töitä provinsseissa, joissa piti taistella ja rauhoitella tilanteen mukaan.
Taidetta kylpylöihin
Sotavoittojensa jälkeen Agrippa pani toimeksi Roomassa. Hän korjautti vesijohdot ja rakensi uusia. Hän tarkasti pääviemärin korjaustyöt veneilemällä itse sen läpi. Hän ymmärsi kansanterveyden päälle ja rakennutti Rooman ensimmäiset julkiset kylpylät.
Kun Augustus kerskui saaneensa tiilisen kaupungin ja jättävänsä jälkeensä marmorisen, kyse oli pääasiassa Agrippan saavutuksista. Agrippa oli myös suuri julkisen taiteen suosija. Hän osti taideteoksia aikansa kuuluisimmilta taiteilijoilta ja asetti ne kaikkien nähtäville kylpylöihinsä ja puistoihinsa.
Kansa myös arvosti taidetta. Kun keisari Tiberius yritti myöhemmin siirtää yhden Agrippan hankkiman patsaan yleisestä kylpylästä omaan makuuhuoneeseensa ja korvata sen halvemmalla, kylpijät mellakoivat.
Juorujen ulkopuolella
Rakennustyönsä ja taidehankintansa Agrippa rahoitti omasta kukkarostaan. Rahaa hänellä riitti, koska sotilaalliset voitot olivat tuoneet hänen hallintaansa suuria maa-alueita. Agrippa vaikuttaa olleen varsin vaatimaton: hänelle ehdotettiin kahdesti triumfia, mutta hän kieltäytyi kohteliaasti. Toisin kuin moniin aikalaisiin, Agrippaan ei liity juuri kohuja.
Kaiken kukkuraksi hän oli tieteentekijä ja yksi aikansa laajimmin matkailleita henkilöitä. Matkojensa pohjalta ja senhetkiseen maantieteelliseen tietoon nojaten Agrippa kokosi Rooman valtakunnan kattavan kartan, jonka asetti kaupunkiin näytille, julkisesti tietenkin.
Miksi Agrippa ei koskaan yrittänyt syrjäyttää Augustusta ja ryhtyä keisariksi itse? Rooman historia on täynnä tarinoita liittolaisuuksista, jotka muuttuivat katkeraksi kilpailuksi. Agrippan ja Augustuksen kumppanuus sen sijaan on kertomus elämänmittaisesta ystävyydestä, joka mitä ilmeisimmin oli täynnä molemminpuolista arvostusta.
Agrippa oli tuntemattomasta suvusta, jolle Rooman patriisit hymähtelivät. Hän varmasti käsitti, että hänellä oli valtaa Augustuksen kanssa enemmän kuin ilman tätä. Agrippan elämän lopulla hänellä oli todellakin yhtä paljon valtaa kuin Augustuksella itsellään. Augustus myös naitti tyttärensä Agrippalle ja adoptoi näiden saamat pojat.
Pahamaineiset jälkeläiset
Kun Agrippa 51-vuotiaana kuoli, valtakunnassa ja perheessä oli vielä kaikki hyvin. Sen jälkeen sitten alkoikin sujua heikommin. Voi pohtia, olisivatko asiat menneet toisin, jos hän olisi elänyt pitempään.
Agrippasta tuli keisarin isoisä ja isoisoisä. Nämä kaksi keisaria olivat tosin ehkä koko Rooman historian pahamaineisimmat, Caligula ja Nero. Isoisän ominaisuuksista ei siis voi päätellä mitään jälkeläisten kelvollisuudesta — tai päinvastoin.
Agrippa kirjoitti omaelämäkerran, mutta siitä ei ole säilynyt meidän päiviimme sanaakaan. Se panee miettimään, kuinka suuri osa historiasta jää tavoittamattomiimme. Jos Agrippan elämäkerta olisi säilynyt, hän olisi ehkä suomalaisillekin yhtä tuttu kuin Caesar.
On kuitenkin yksi paikka, jossa Agrippan nimi loistaa. Se on parhaiten säilynyt antiikin Rooman rakennus, Pantheon. Nykyinen temppeli on keisari Hadrianuksen ajalta, koska Agrippan rakennuttama aikaisempi versio tuhoutui tulipalossa. Hadrianus päätti kuitenkin kaiverruttaa rakennuksen kattolistaan alkuperäisen tekstin: ”M. Agrippa rakensi tämän.”
Sen voisi sanoa kuvaavan temppelin lisäksi kaupunkia ja koko valtakuntaa.
Lue lisää aiheesta: Lindsay Powell: Marcus Agrippa, Right-Hand Man of Caesar Augustus (Pen & Sword Books, 2014)
Kirjoittaja on Yliopisto-lehden toimittaja.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.